Asunnosta löytyy vainaja, jolle poliisin selvityksissä ei löydy ainuttakaan omaista tai sukulaista. Ystäviä ei ole, eivätkä naapuritkaan ole kiinnittäneet huomiota hiljaiseloon.
Vain postinkantaja on isännöitsijälle maininnut, että joutuu jättämään postit käytävälle, koska ne eivät enää mahdu oven postiluukusta sisään.
– Olen työskennellyt Pähkinähoito Oy:ssä vuodesta 2002 lähtien. Tänä aikana muutamia vainajia on asunnoista löydetty, mutta aika harvoin – ei välttämättä edes yhtä per vuosi. Tällaista tapausta, jossa vainajalla ei ole laisinkaan omaisia, eikä sukulaisia, eikä muitakaan kaipaajia, ei ole aikaisemmin meidän kohdallamme ollut.
Näin kertoo toimitusjohtaja Henry Engblom, AIT, ITS-TEK vantaalaisesta Pähkinähoito Oy:stä taustaksi tapaukselle, jonka selvittämisessä on mennyt yllättävän paljon aikaa.
Vainaja löytyi huoneistosta toukokuussa ja poliisi hoiti silloin asiaan kuuluvat tutkimukset ja ruumiin poiskuljettamisen.
Tämän jälkeen isännöitsijä kutsui asuntoon vahinkosaneerauspalveluihin eli tässä tapauksessa kalmatöihin erikoistuneen yrityksen tekemään tarvittavat puhdistus- ja hajunpoistotyöt.
Sosiaalitoimi järjesti hautajaiset ja Vantaan seurakunnan viranhaltijat saattoivat vainajan hautaan.
Postinkantaja ilmoitti jakeluongelmasta
Osakkaalla oli havaittu olevan maksamattomia vastikkeita helmikuusta alkaen.
– Olisimme ryhtyneet jossakin vaiheessa kyselemään niiden maksamisen perään. Mutta sekään ei ollut suurin syy, miksi lähdimme selvittämään tilannetta asunnossa ennen kuin tiesimme vainajasta, kiinteistösihteerinä ja apulaisisännöitsijän tehtäviä hoitava Soile Linho kertoo.
– Pähkinähoidon huoltomiehet eivät mene yksin ilman virkavallan apua asuntoihin, jos epäilemme, ettei siellä ole kaikki kunnossa, Engblom korostaa toiminnan pysyväissäännöstä.
Poliisi löysi asunnosta vainajan. Tupaten täynnä ollut postiluukku oli Soilen näkemyksen mukaan estänyt hajuhaittojen leviämisen portaikkoon.Nyt kun ovi oli auki, piti nopeasti tyhjentää asunto ja kaikin keinoin minimoida hajuhaittojen leviäminen.
Kenelle vainajan asiat kuuluvat?
– Me ryhdyimme hoitamaan asiaa pyyteettömästi, emmekä ajatelleet, kuuluuko se oikeasti meille vai ei. Meidän pitää pitää huolta asiakkaidemme kiinteistöistä ja huolehtia vastikkeiden maksamisista ja toimia niin, että asukkaiden asumisviihtyisyys säilyy. Näillä perusteilla tässäkin tilanteessa toimittiin, Engblom selittää sitä, miksi Soile ryhtyi selvittämään muita jatkotoimenpiteitä.
Vantaan seurakunta, virkaholhooja, Vantaan kaupungin sosiaalitoimi, Itä-Uudenmaan oikeusaputoimisto ja sieltä Vantaan edunvalvoja, Itä-Uudenmaan poliisilaitos, Itä-Uudenmaan maistraatti, Isännöintiliitto…. Ei kuulu meille… Ei ole meidän asiakkaamme … Emme osaa auttaa…
Tällaisia vastauksia Soile sai ennen kuin Valtiokonttorin kansalaispalveluista tuli johtavalta lakimieheltä Marjukka Vallioniemeltä selkeät ohjeet, mitä tehdä ensimmäiseksi: – Siis ensin poliisin pitää tehdä vainajasta sukuselvitys ja toimittaa se Valtiokonttoriin.
Syyskuun alussa poliisilta tuli tieto, että nyt on sukuselvitys tehty, tutkittu virkatodistusketju, saatu todistukset ja toimitettu Valtionkonttorille.
– Tuntui koko ajan siltä, että kukaan ei oikein tiennyt, miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia. Onneksi löysin tuon Valtiokonttorin, josta olen saanut kaiken tarvittavan tiedon, Soile sanoo.
Marraskuun puolessa välissä Valtiokonttori ilmoitti edustajansa käyvän asunnossa. Näin tapahtuikin, sillä edustaja oli hakenut haastattelua edeltävänä päivänä avaimen ja esittänyt valtakirjan toimista, joilla edustaja asiaa hoitaa.
Avainta palautettaessa kävi ilmi, että Valtiokonttori haluaa vielä kilpailuttaa asunnon puhdistus- ja kunnostustyöt. Ne on tarkoitus aloittaa ilmeisesti mahdollisimman pian.
Aikaa prosessissa on kuitenkin kulunut. Kun ajatellaan, että vainaja löydettiin toukokuussa ja asunnon korjaustyöt alkavat joulukuussa. Milloin lie sitten myyntikunnossa?
Poliisin selvityksessä vainajan kuolinpäiväksi oli merkitty 20.2.2015.
Taloyhtiölle ei aiheutunut vahinkoa
Taloyhtiön hallitus on ollut koko ajan tietoinen tapahtumista. Asiaa on käsitelty Soilen mukaan kaikissa hallituksen kokouksissa – varsinkin silloin, kun hajuhaitat olivat pahimmillaan ja monet asukkaat siitä valittivat.
Lämmin ja sateinen kesä olisikin Soilen mielestä aikamoinen koetinkivi, miten saadaan asunnon hajuhaitat pysymään aisoissa. Onneksi huoneisto oli kuitenkin muilta osin niin hyvässä kunnossa, ettei tapahtumista aiheutunut taloyhtiölle muuta haittaa.
Taloyhtiölle ei ole aiheutunut myöskään taloudellisia menetyksiä, koska Valtionkonttori on maksanut asunnon ensimmäisen puhdistus- ja desinfiointityöt sekä vastikerästit ja vastaa nyt huoneiston korjaustöistä.
Yksinäisyys yllättää
Kun vainaja asunnosta löydettiin, se veti Pähkinähoidonkin työntekijöiden mielet apeiksi. Soilen mielestä tuntui niin uskomattomalta, miten yksin ihminen voikaan olla – ettei ole yhtään omaista, sukulaista, ystävää, ketään ihmistä, naapuriakaan, joka kaipaisi tai kyselisi perään.
Ehkä tapaus osoittaa senkin, etteivät asukkaat vain välttämättä ole tekemisissä toistensa kanssa missään muodossa – elettiinpä sitten isossa tai pienessä yhtiössä.
Pähkinähoidon asuntokannassa tapaus kertoo siitä, että unohduksiin voi jäädä 1 992 asunnon asukkaan joukossa….
Teksti ja kuva: Riina Takala
Lue artikkeli kokonaisuudessaan joulukuussa ilmestyneestä Kiinteistöposti Professional 10/2015.