Vuosi energiatehokkuuden edistämistä takana

Ympäristöministeriön asetus energiatehokkuuden parantamisesta korjaushankkeissa tuli voimaan viime syyskuussa. Miten se on heijastunut rakennusvalvonnassa toimivien työhön? Entä, miten taloyhtiöiden tavoitteisiin  korjaushankkeissaan? Tampereen rakennusvalvonnasta ajatuksiaan valotti kolmikko Alppi, Brunnila ja Virkki.

Tamperelaisrakennuttajien talotekniikan lupa-asioista vastaava LVI-tarkastusinsinööri Juha Brunnila kertoo, että hänen aikanaan taloyhtiöt ovat olleet koko ajan kiinnostuneita, miten parantaa yhtiönsä energiatehokkuutta. Tänä päivänä sitä tavoitellaan, ei siihen asetusta olisi tarvittu. – Omaan työhöni teknisellä puolella se ei ainakaan ole vaikuttanut.

– Parhaimmillaan tämä asetus ajaa miettimään korjauksessa koko rakennusta kerralla, rakennuslupia pääpiirustustasolla käsittelevä lupa-arkkitehti Annika Alppi puoltaa asetusta.

Samaa toivoo myös kaupunkikuva-arkkitehti Jalo Virkki. –  Ehkä ei kovin iso, mutta pieni ajattelua aktivoiva vaikutus asetuksella on. Kyllä me siitä muutoksesta silti joudumme muistuttamaan korjauttajia, Virkki toteaa.

Julkisivumuutoksista vastaavana Virkki tähdentää, että asetusta ei ole edes tarkoitettu koskemaan kaikkea korjausrakentamista. – Ensimmäinen kysymys on, onko hanke niin laaja, että se tarvitsee ylipäätään rakennusluvan. Jos ei, asetus energiatehokkuudesta ei koske sitä.

Kokonaisuus huomioimalla paras lopputulos

Rakennusvalvonnalle lienee helpotus, jos tällaisista tai muistakaan lupamenettelyn ulkopuolelle rajatuista korjauksista ei tule heille edes tietoa? Jalo Virkin mukaan näin ei ole. Hän soisi kernaasti, että rakennuttajat sellaisissakin hankkeissa ottaisivat rakennusvalvontaan yhteyttä, kysyisivät asioista.

Rakennusvalvonnan ammattilaisille yhteydenotto soisi tilaisuuden ohjeistaa ehkä sinänsä pienissä, mutta hankkeen lopputuloksen kannalta merkittävissä detaljeissa, ikkunoiden osalta esimerkiksi ruutujaon vaikutuksesta.  Tai muistuttaa ikkunavalinnassa myös ääneneristyksen tärkeydestä, etenkin vilkkaiden liikenneväylien varrella olevissa kohteissa.

Tai siitä, että ikkunoiden vaihtamisessa ei saa unohtaa ilmanvaihtuvuuden näkökohtaa. Pahimmillaan vanha tuloilmaventtiilillinen ikkuna on vaihdettu venttiilittömään miettimättä, mistä tuloilma vastaisuudessa saadaan. Painovoimaisen ilmanvaihdon talossa ilman vaihtuminen voi loppua tyystin, tai korvausilma tulee miestä lie, ehkä portaikosta postiluukun kautta.  Jos sitten virhe korjataan lisäämällä tuloilmaventtiili seinään, aiheutetaan herkästi vetoa.

– Tuloilmojen määrät tulisi aina mitoittaa poistoilman määrän mukaan, käyttäen ammattilaista, Juha Brunnila huomauttaa.

Tampereella rakennusjärjestys on uusiutumassa. Uudistuksen tultua voimaan tällainen kepeä, mutta tärkeä hyväksymismenettely tulee viralliseksi. – Käytännössä hyväksyttäminen hoituu sähköpostin kautta 90 prosentissa tapauksista, Virkki sanoo.

Viiden vuoden kunnossapitotarvesuunnitelman – jota taloyhtiöiltä edellytetään asunto-osakeyhtiölaissa – Jalo Virkki näkee näissä asioissa turhan lyhyeksi. Joskus niitä tehdään myös kokolailla hutaisten.  Annika Alppi puolestaan kertoo nähneensä kuntotutkimuksen pohjalta tehtyjä kymmenenkin vuoden suunnitelmia, joissa korjaukset on taulukoitu toteutusjärjestykseen. Olipa PTS laadittu viidelle tai kymmenelle vuodelle,  tärkeintä on miettiä, mitä kaikkia remontteja tulevaisuudessa tullaan tekemään, ja miten vaiheet vaikuttavat toisiinsa ja kokonaisuuteen.

Perustelluille poikkeuksille sijaa

YM:n asetus 4/13 energiatehokkuuden parantamisesta korjausrakennushankkeissa sulkee parantamisvelvollisuuden piiristä monenlaisia rakennuksia, osan suojelullisista syistä.

Jalo Virkin mukaan tänä päivänä suojelukohteissa asuvat ihmiset tietävät asuvansa suojelukohteissa ja arvostavat sitä. Heitä ei juuri tarvitse opastaa olemaan tuhoamatta rakennusta, esimerkiksi energiatehokkuuden nimissä.

– Toisaalta, vaikka kyse on kaavassa suojellusta talosta, jota asetus ei koske, mikään ei estä siinäkin miettimästä energiaa säästävää ratkaisua, esimerkiksi lämmitys- tms. järjestelmiin, Virkki sanoo.

Annika Alpin mukaan Tampereella on paljon myös rakennuksia, jotka ilmiselvästi ovat arvorakennuksia, vaikka niille ei ole määritelty suojelun tarvetta alueen kaavassa.  Joidenkin osalta on jälkikäteen todettu, että olisipa hyvä, jos suojelua edellyttävä kaava olisi ollut.

Jalo Virkki kertoo ajatelleensa niinkin, että esimerkiksi julkisivuremontissa voi poikkeuksella antaa suojelua puoltavan  lausunnon, kun kyseessä on arvokohde – vaikka suojelumerkintää sillä ei olisikaan.

Tampereelta löytyy esimerkkejä mm. 1950-luvun taloista, joilla suojelumerkintää ei ole, mutta jotka rakennusvalvonnassa koetaan arvokkaina. Esimerkkinä asuintalo, jolle taloyhtiö oli valmistautunut teettämään eristerappauksen – mille ei sinänsä ollut estettä. Talo ei sijaitse RKY-alueella (valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö), mutta eipä paljosta puutukaan.  Kalevan RKY-alue (40- 60-luvuilta) on naapurustoa.

– Suosittelimme, että eristerappausta ei toteutettaisi. Virkki kertoo.

Taloyhtiö käänsi mielensä. Talo rapattiin lisäeristeittä, eivätkä ikkunat painuneet syvälle julkisivuun.

Toiselle puolelle Kalevaa sijoittuvalla alueella kyseisen ajan taloille on tehty päinvastaisiakin ratkaisuja, lämpörapattu RKY-alueella olevia taloja. Joissakin lupa lämpöeristysrappaukseen on perustunut talojen alkuperäiseen, eristyskyvyltään heikkoon kaasubetonieristykseen. Kaasubetoni murenee herkästi sen pinnasta poistettavan vanhan rappauksen mukana. Rappauksen uusiminen on hankalaa.

RKY -alue laajentui Kalevan kyseisessä osassa vasta, kun ensimmäiset lämpörappaukset olivat jo tehtyinä. Sittemmin RKY-alueella lausunto julkisivun korjaustavasta on kysytty aina Museovirastolta.

– Jos naapuri on saanut luvan lämpörappaukseen, on vaikea perustella, miksi se evättäisiin viereiseltä taloyhtiöltä. Rakennusviranomaisina meidän on sillä alueella otettava huomioon tasavertaisuusnäkökulma.

Tampereella rakennusvalvonnassa suojelunäkökulmaa on sovellettu siis RKY-kaavaan kuulumattomiinkin, mutta arvorakennuksiksi koettuihin rakennuksiin. – Arvotalo on arvotalo, vaikka sitä kaavassa tai asetuksessa ei olisi mainittukaan. Tulkintaa on kehitettävä kaiken aikaa, Jalo Virkki toteaa.

– Koska vuodesta 1980 lähtien valmistuneisiin taloihin energiaselvitys on kuitenkin tehtävä tiettyyn aikaan mennessä, taloyhtiöiden kiinnostus energia-asioihin kiinnostaa kaiken kaikkiaan. Asetus antaa nyt raameja, joiden mukaan energiatehokkuuteen vaikuttavia korjauksia voi miettiä ja toteuttaa muissakin rakennuksissa.

Annika Alppi sanoo ympäristöministeriön asetuksen energiatehokkuuden parantamisesta vaikuttaneen alkuun sekavalta. Sittemmin sen merkitys on selventynyt: energiaparannusta suunnitteleville on nyt helpompi valaista eri keinot, millä se on toteutettavissa. Asetus ohjaa ajattelemaan laajemmin, niin että energiatehokkuuteen ei pyritä vain yhtä kohtaa, rakennusosaa tai teknistä järjestelmää tarkastellen, vaan ottaen huomioon rakennuksen kokonaisuutena.

Asetuksessa monelle vielä perehdyttävää

Rakentamista koskevien ohjeistusten on todettu poikkeavan paikkakunnittain. Pääkaupunkiseudun suuret kunnat ovat nyt päätyneet yhtenäiseen menettelyyn. – He ovat tehneet paljon ohjeistuksia, heillähän on huomattavasti enemmän henkilökuntaa asukasta kohden kuin meillä Tampereella esimerkiksi, Jalo Virkki viittaa etenkin Helsingin rakennusvalvontavirastoon. Pääkaupunkiseudulla on myös tiivistetty Helsingin, Vantaan ja Espoon rakennusvalvontojen yhteisiä toimintalinjauksia.

Helsinki  on ilmoittanut, että heidän tulkintojaan saa käyttää muuallakin, ja soveltuvin osin Virkki kertoo  niitä Tampereella jo käytetynkin. – Toisaalta niistä löytyy myös sellaista, mikä ei meille istu.

Entä jos ja kun rakennusvalvontojakin tullaan yhdistämään suuremmiksi yksiköiksi alueittain laajemminkin, kuten hallituksessa ja ympäristöministeriössä on arvioitu?  Virkki, Alppi ja Brunnila uskovat sen edesauttavan toimintatapojen yhtenäistämistä.

Joissain pikkukunnissa menettelytavat rakennusvalvonnassa saattavat olla hyvin omanlaisensa, vapaammat, rakennustarkastajastakin riippuen. Monissa niistä voimavarat ovat olleet olemattomat, ja yhdistyminen ja siirtyminen järjestelmällisempään suuntaan voi tuoda pientä jännitystäkin. Toisaalta sen myötä omalle työlleen on mahdollista saada jatkossa ammatillista tukea.

Tampereella ylikunnallisesta auttamisesta on jo ennestään kokemusta. Pirkanmaan kunnista monissa ei ole omaa lvi-tarkastajaa, ja käytännössä Juha Brunnila on tehnyt jo pitkään työtä yli rajojen.

Kiinteistönomistajilta ja asukkailta asetukseen liittyviä kysymyksiä rakennusvalvonnalle on tullut vähänlaisesti. Enemmän soittoja on tullut energiaselvityslakiin liittyvistä energiaselvitystodistuksista. Jalo Virkki epäilee toisaalta, että monet suunnittelijoistakaan eivät välttämättä tiedä vielä paljoakaan ympäristöministeriön energiatehokkuusasetuksesta.

Se ei ole liiemmin ollut esillä alan koulutustilaisuuksissa voimaan astumisen jälkeen, vaan lähinnä sitä aiemmin ennakkoinformointina, ”tällaista nyt ollaan tekemässä” -linjalla. – Lukemallakin asia selviää, mutta suunnittelijoita ajatellen koulutus voisi olla hyvä, Virkki toteaa.

Teksti Hanna Rissanen

Artikkeli on julkaistu toukokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Professionalissa 4/2014