Urakan viivästymisen seuraamuksista määrätään Rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa. Jos urakoitsija ei ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti, tilaaja joutuu tyytymään viivästyssakkoihin; erillisiin vahingonkorvauksiin ei näyttäisi olevan perusteita.
B tilaajana ja A urakoitsijana olivat 30.1.2012 tehneet kokonaisurakkasopimuksen rakennettavasta asuinrakennuksesta. Urakkahinnaksi oli sovittu noin 12 miljoonaa euroa. Urakan piti valmistua sekä sisä- että ulkopuolisten töiden osalta viimeistään 31.1.2014.
Urakkasuoritus oli viivästynyt sopimuksen mukaisista välitavoitteista vesikattojen osalta 140 työpäivää, lämmityksen osalta 170 työpäivää, tasoitetöiden osalta 164 työpäivää ja sisäpuolisten töiden osalta 78 työpäivää. Kohteen vastaanotto oli ollut 12.8.2014, jolloin valmistumisviivästys oli ollut yhteensä 131 työpäivää.
Urakkasopimuksen mukaan B oli ollut oikeutettu saamaan A:lta viivästyssakkona 0,05 prosenttia arvonlisäverottomasta urakkahinnasta kultakin työpäivältä, jolta urakkasuoritus viivästyy sopimuksessa määrätyistä määräajoista, kuitenkin Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) mukaisesti valmistumisen osalta enintään 50 työpäivältä ja välitavoitteineen yhteensä enintään 75 työpäivältä.
B oli oikeutettu täyteen viivästyssakkoon 75 työpäivältä, mikä tässä oli rahallisesti noin 460 000 euroa.
B halusi tämän lisäksi urakan viivästymisen perusteella vahingonkorvausta viivästyssakkojen enimmäismäärän kattaman ajan ylittävältä ajalta A:lta. A ei halunnut maksaa. Todettakoon, että B ei ollut rikkonut urakkasopimukseen perustuvaa myötävaikutusvelvollisuuttaan, eikä A ollut menetellyt huolimattomasti omassa suorituksessaan.
YSE-ehtojen viivästyssakkoa koskevan pykälä 18:n mukaan tilaajalla on oikeus saada urakoitsijalta viivästyssakkoa edellä kerrotun mukaisesti eli välitavoitteineen enintään 75 työpäivältä, eikä tilaajalla ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti.
Kuitenkin YSE-ehtojen vastuun sisältöä koskevan pykälän 25 mukaan sopijapuolen vastuu käsittää, ellei urakkasopimuksessa tai YSE -ehdoissa muuta määrätä, velvollisuuden korvata toiselle sopijapuolelle kaikki ne vahingot, jotka aiheutuvat siitä, että urakkasopimuksen mukaiset velvollisuudet jäävät jossain suhteessa täyttämättä tai jotka tämä muutoin aiheuttaa toiselle sopijapuolelle. Lisäksi kohdassa todetaan, että vastuuseen viivästyksestä siltä ajalta, jolta on sovittu erillinen viivästyssakko, noudatetaan viivästyssakkoa koskevia määräyksiä. Asiasta ei ole annettu korkeimman oikeuden ennakkoratkaisua, ja oikeuskirjallisuudessa on esitetty asiasta erisuuntaisia kannanottoja.
ON arvioitava sitä, rajoittuuko urakoitsijan viivästysvastuu viivästyssakkojen enimmäismäärään vai vastaako urakoitsija viivästyssakkojen enimmäismäärän ajallisesti kattaman ajan jälkeen jatkuneesta viivästyksestä tilaajalle aiheutuneista vahingoista. Sopimusoikeudessa vakiintuneen periaatteen mukaisesti sopimuksen tulkinnan lähtökohdaksi on siten otettava sopimuksen sanamuoto. YSE-ehtojen pykälän 25 kirjauksen ”siltä ajalta” voitaisiin sanamuotonsa mukaisesti katsoa tarkoittavan, että pykälää 18 sovellettaisiin vain viivästyssakkojen enimmäismäärän kattamaan aikaan ja tämän jälkeen noudatettavaksi tulisi pykälän 25 tarkoittama vastuu. Toisaalta sanottu tulkinta näyttäisi olevan ristiriidassa pykälän 18 sanamuodon kanssa: pykälässä todetaan, että ”tilaajalla ei ole oikeutta muuhun korvaukseen, ellei urakoitsija ole menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti”. Asia ei siten ole ratkaistavissa yksinomaan pykälien sanamuotoja tarkastelemalla.
Viivästyssakon päätarkoitus on tehostaa sitä, että suoritusvelvollinen noudattaa sovittua suoritusaikaa. Viivästyssakolla pyritään myös korvaamaan sitä tilaajan vahinkoa, joka tälle viivästyksestä johtuu. Rakennusurakassa viivästyssakon määrän laskemista perustellaan rakennuksen käyttöönoton viivästymisestä johtuvilla tuottojen menetyksillä. Velvollisuus suorittaa viivästyssakkoa ei kuitenkaan edellytä minkäänlaista vahingon syntymistä, vaan velvollisuus syntyy suoraan sopimuksen nojalla pelkän suorituksen viivästymisen perusteella. Viivästyssakko on siten kaavamainen seuraamus sopimusrikkomuksesta. Viivästyssakolla toteutetaan samoja päämääriä kuin vahingonkorvauksella, mutta pyritään samalla yksinkertaistamaan korvausmenettelyä sekä lisäämään ennakoitavuutta. Tosiasiallisesti sakolla katetaan usein samoja vahinkoja kuin vahingonkorvauksella.
YSE-EHTOJEN käyttämisellä on tarkoitus luoda selkeät säännöt, joiden perusteella osapuolet voivat jo ennakolta arvioida muun muassa viivästystilanteisiin liittyviä riskejään. Ehtojen pykälä 18 on otsikoltaan ”viivästyssakko”, ja se on luvun 2 ”urakka-aika” alla. Ehtojen pykälä 25 on puolestaan otsikoltaan ”vastuun sisältö”, ja se on luvun 3 ”vastuu” alla. Helsingin hovioikeus on katsonut tuoreessa ratkaisussaan, että YSE-ehtojen viivästysvastuuta koskeva selkeys vaarantuisi, mikäli viivästyssakko ei olisi viivästyssakkoa käytettäessä korvausvastuun yläraja. Toisin sanoen viivästyssakkoa koskevan pykälä 18:n on tarkoitettu lopullisesti ratkaisevan osapuolten välisen vastuun viivästystilanteissa, joissa ei ole kysymys siitä, että urakoitsija olisi menetellyt tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti. Ehtojen pykälä 25:n momenttia 3 voidaan pitää selventävänä viittauksena viivästyssakkoa koskevaan pykälään 18 ja siihen, että urakoitsijan vastuu viivästystilanteessa poikkeaa pykälän 25 momentti 1:n mukaisesta yleisestä osapuolten vastuusta. Koska osapuolet eivät muuta olleet sopineet, ei B:llä ollut oikeutta muuhun korvaukseen kuin viivästyssakkoon urakan myöhästymisen johdosta.
Lakipostia-palstalla käsitellään asunto-osakeyhtiölakia
ja sen tulkintaa koskevia asioita. Kysymyksiin vastaa
asianajaja, varatuomari Pasi Orava Asianajotoimisto J.
Rajamäki Oy:stä.