Tapiolalaisen Asunto Oy Viisikon julkisivuremontissa korjattiin julkisivu, parvekekaiteet ja vesikatto. Vuonna 2017 valmistunut julkisivuremontti maksoi noin 1,7 miljoonaa euroa. Remontti sai toisen palkinnon Julkisivuremontti 2019 -kilpailussa.
Asunto Oy Viisikko on rakennettu vuosina 1953–1954. Yhtiö muodostuu viidestä pistekerrostalosta, joissa on yhteensä 45 asuntoa, joista neljäsosa on sijoittajien omistamia vuokra-asuntoja. Talot on suunnitellut arkkitehti Markus Tavio.
Viisikko on suojeltu Sr-2 -merkinnällä. Se on Tapiolan itäisen lähiön ensimmäisen rakennusvaiheen kiinteistöjä ja tyypillinen aikakautensa edustaja. Tapiolan puutarhakaupunkia 1950- ja 1960 -luvulla rakennutti pääosin Asuntosäätiö.
Vuonna 2013 tehdyn kuntotutkimuksen mukaan Viisikon betonirakenteiset parvekkeet ja sokkelit olivat rapautuneet, mutta ne voisi korjata.
Myös julkisivurappausten ja vesikatteen uusimista suositeltiin.
Hankesuunnitteluvaiheessa käytiin rakennusvalvonnan ja Espoon kaupunginmuseon kanssa läpi kaikki korjausvaihtoehdot ja niiden mahdolliset laajuudet sekä määriteltiin korjausvaihtoehtoihin liittyvät reunaehdot. Tällaisia olivat esimerkiksi katon korottaminen niin, ettei räystään muoto muutu sekä rappausten uusiminen perinteisenä roiskerappauksena.
Tapiolan vanhojen asuntoalueiden korjaustapaohjeiden mukaan korjaus- ja muutostöissä tulee säilyttää rakennuksen ominaispiirteet sekä käyttää alkuperäisiä tai vastaavia materiaaleja ja rakentamistapoja.
Pelko kustannuksista
Taloyhtiössä on tehty 10 vuotta sitten perinteinen putkiremontti. Osakkaat olivat huolissaan, miten rahat tulisivat riittämään uuteen isoon remonttiin.
Yhtiökokouksessa osakkailla oli huoli myös siitä, tehdäänkö kalliimpaa julkisivuremonttia kuin olisi tarpeen.
Hallitus esitti yhtiökokoukselle, että julkisivuremontti tehtäisiin kerralla niin, että julkisivurappaus uusitaan, katto korjataan ja sitä korotetaan ja parvekekaiteet uusitaan.
Yhtiökokous päätti äänestyksen jälkeen, että hallituksen pitää tuoda yhtiökokouksen käsittelyyn tarkempi selvitys urakan mahdollisesta jakamisesta osiin.
Jatkoselvitykseen otettiin mukaan viisi korjausvaihtoehtoa, joista kaikista laskettiin kustannusvaikutukset ja tehtiin elinkaariarviot.
– Se on aika harvinaista, että ylipäänsä selvitetään näin monta vaihtoehtoa ja lasketaan kaikille kustannukset kuukausittaisen vastikkeen tasolla. Elinkaarilaskelmia ja käyttöikätarkastelua on käytetty osakkaiden päätöksenteon tukena jo pitkään. Mutta arvioiden tekeminen jokaisesta vaihtoehdosta on aika poikkeuksellista ja aiheutti lisätyötä suunnittelijoille, hankkeen aikana Viisikon isännöitsijänä toiminut Tuija Tarula-Aho Tapiolan Lämpö Oy:stä toteaa.
Viisikossa rakenneratkaisuja ja materiaaleja lähdettiin tarkastelemaan 50 vuoden käyttöikätavoitteella ja niin, että huoltamisen tarve olisi tulevaisuudessa suhteellisen vähäinen.
Taloyhtiö sai seitsemän urakkatarjousta. Hallituksen puheenjohtaja Seppo Heikkilä sanoo, että yhtenä urakoitsijan valintakriteerinä oli, että hanke toteutetaan kerralla saman vuoden aikana.
– Jotkut olisivat jakaneet sen osiin niin, että ensin tehdään osa taloista ja seuraavana vuonna loput. Nyt työt alkoivat keväällä 2017 ja valmistuivat jouluksi 2017, kertoo Vahanen Oy:llä työskentelevä Heikkilä, joka toimi hankkeessa projektipäällikkönä ja valvojana. Urakoitsijaksi valittiin Jatke Oy.
Julkisivun rappaus uusiksi
Rappauksen uusimista puolsi se, että silmämääräisessä tarkastelussa liki 30 prosentissa julkisivupinnasta todettiin vaurioita ja halkeamia.
Ennen remonttia julkisivurappaus oli niin huonossa kunnossa, että yhden talon kylkeen oli laitettu rappauksen putoamisvaarasta varoittava kyltti.
– Julkisivurappauksen pintakäsittelykerros oli kova, mutta sen alla oleva rappaus oli muuttunut hiekkamaiseksi. Sen takia julkisivurappauksen kuntoa ei voinut edes tutkia kopokartoituksella, koska se olisi voinut rikkonut suojaavan pintakerroksen, arkkitehti SAFA Tiina Havumäki Arkkitehdit Osara Oy:stä kertoo.
Tulevaisuudessa ei vastaavanlaista rappauksen putoamisriskiä pääse syntymään. Uusi julkisivurappaus verkotettiin, vaikka tiilialustalle tehty julkisivurappaus ei olisi sitä välttämättä vaatinut.
– Kustannus oli pieni ja verkottaminen parantaa julkisivurappauksen kestävyyttä. Vaikka rappauksessa ilmenisi myöhemmin ongelmia, se ei enää muodostu turvallisuusriskiksi, rakennusarkkitehti Tomi Hautakangas ARK:sto Ky:stä jatkaa.
Lämpörappaus ei tullut korjaustapana kysymykseen.
Vanhan julkisivun päälle tehtävää lisälämmöneristystäkään ei pidetty käytännössä toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona.
Vanhoista valokuvista yritettiin selvittää, oliko Viisikon julkisivurappausta alun perin maalattu. Näytti ilmeiseltä, että rakennukset oli maalattu ehkä vuosikymmen niiden valmistumisen jälkeen.
– Totesimme julkisivurappauksen väriselvitysten perusteella, että väritys vastaa paremmin 1960-luvun värimaailmaa kuin 1950-lukua, Hautakangas sanoo.
Uusi julkisivurappaus maalattiin kalkkimaalilla, joka maalitehtaalla sävytettiin rakennusvalvonnan hyväksymän ja suunnittelijan määrittämän värimallin mukaisesti kellertäväksi.
Urakoitsija kokeili kolmikerrosrappauksen toteuttamista ensin koneellisesti ruiskulla. Koska sillä ei saatu toivottua jälkeä, rappauspinta lyötiin märkälaastia käyttäen käsin. Hieno rappauspinta on kahden kokeneen rapparin käsialaa.
Parvekekaiteet vanhaa jäljitellen
Parvekekaiteet oli uusittu vuonna 1991 alumiiniprofifiilisiksi. Kaiteissa oli rautalankalasi. Vain osa parvekkeista oli lasitettu.
Kaiteiden runko poikkesi alkuperäisestä pystyjakojen, rungon terästen muodon ja käsijohteen muodon suhteen. Rakennusvalvonta suositti kaiteiden palauttamista alkuperäisiksi.
Niiden uusimisessa piti noudattaa alkuperäistä detaljiikkaa, mutta vahvistaa rakennetta niin, että parvekekaiteet täyttäisivät nykyiset määräykset.
– Kaiteisiin tuli tavallinen lasi, joka on laminoitu, mutta jäljittelee alkuperäistä rautalankalasiolemusta, Hautakangas kertoo.
Rakennusten yleisvalaistusta parannettiin. Sisäänkäyntien katokset varustettiin nykyaikaisin valaisimin ja kaikille parvekkeille asennettiin led-valaisimet. Ikkunat ja parvekeovet taloissa oli uusittu jo vuonna 2003.
Katto tuulettuvammaksi ja ilmanvaihtoa paremmaksi
Julkisivurappausten ja parvekkeiden lisäksi korjattiin kattoa. Vesikatteen pitävyyden ja alusrakenteiden tuuletuksen kanssa oli ollut ongelmia, ja katon matalassa osassa sijaitsevat ilmanvaihtohormit vuotivat.
Katon korjaamisessa edellytettiin, että räystäiden korkeus ei oleellisesti muutu. Kattojen korottaminen toteutettiin osin rappauksella ja osin räystäspellillä, millä saatiin säilytettyä vanhan räystään olemus. Vesikatteen pintaa korotettiin noin 15 senttimetriä, minkä ansiosta tuuletuksen lisäksi saatiin parannettua yläpohjan lämmöneristystä.
Viisikossa ilmanvaihdossa on koneellinen poisto, mikä on ollut hyvin edistyksellinen ratkaisu 1950-luvun kerrostaloissa. Ilmanvaihtokoneet oli uusittu aikaisemmin. Remontin yhteydessä asuntoihin asennettiin uudet korvausilmaventtiilit ja ilmamäärät säädettiin.
Energiankulutuksen arvioidaan näiden ansiosta hieman laskevan, mutta tärkeänä pidettiin sisäilman laadun paranemista.
Teksti Riina Takala-Karppanen | Kuvat Vesa Voitto Sakari
