Huoneistokohtaisten vesimittareiden asentaminen vanhoihin kerrostaloihin linjasaneerauksen yhteydessä on aiheuttanut paikoin kritiikkiä. Mittarit pitää energiatehokkuuden nimissä asentaa, vaikka taloyhtiön mielestä se on teknisesti vaikeaa toteuttaa ja siten myös kallista. Ongelma on noussut esille muun muassa kerrostaloissa, joiden huoneistoihin pitää asentaa monta mittaria.
Korjausrakentamisen energiatehokkuutta koskeva asetus on ollut voimassa pari vuotta. Rakentamismääräysten mukaan taloyhtiön on vesi- ja viemärijohtojen uusimisen yhteydessä asennettava huoneistokohtaiset vesimittarit.
Asetuksen rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä valmistellut yli-insinööri Jyrki Kauppinen ympäristöministeriöstä kertoo, että hänelle saakka on kantautunut asiasta hyvin vähäinen määrä kysymyksiä.
Ne ovat koskeneet lähinnä laskutuksen huomioon ottamista rakentamiseen liittyvinä kustannuksina sekä laskutusta tilanteessa, jossa mittarit on asennettu, mutta taloyhtiö laskuttaa edelleen huoneiston henkilömäärän mukaan.
Kauppinen muistuttaa, että mittareiden käyttäminen veden laskutuksen perusteena ei ole asiana rakentamismääräyksissä.
Poikkeamisista ei ole tietoa
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan energiatehokkuutta parantava toimenpide tarvitsee toteuttaa vain jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa.
Valituksia tilanteista, joissa huoneistokohtaiset mittarit on koettu hankalaksi asentaa, eikä kunnan rakennusvalvonta ole myöntänyt siihen poikkeusta, ei ole tullut Jyrki Kauppisen tietoon.
– Kuinka paljon kunnissa myönnetään poikkeuksia, siitä ei ole tiedossani olevaa tilastoa. Olen joskus tutkinut esimerkiksi Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan vuosikertomuksessaan julkaisemia tilastoja, mutta tällaista lukua en ole sieltä löytänyt, Kauppinen mainitsee.
Maankäyttö- ja rakennuslain muutosta sekä asetusta rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä Kauppinen pitää kaiken kaikkiaan onnistuneena verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Hänen mukaansa aiemmin oli enemmän tulkinnanvaraa.
– Uusi asetus selkeytti käytäntöjä. Aikaisemmin osassa kuntia huoneistokohtaiset vesimittarit piti asentaa vesi- ja viemärijohtojen uusimisen yhteydessä aina ja toisissa ei. Nyt säännökset ovat selkeämpiä ja vesimittarit on asennettava rakennusvalvonnan myöntämiä hankekohtaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Yli-insinööri Jyrki Kauppisen saaman palautteen mukaan vesimittareita ei koeta isona lisänä laajassa linjasaneerauksessa.
– Se on paras ajankohta asentaa vesimittarit. Jos niitä ei putkiremontin yhteydessä sisällytetä remonttiin, niin koska sitten. Seuraava tilaisuus saattaa tulla vasta viidenkymmenen vuoden päästä. Jälkiasennettuna kustannukset ovat niin suuret, että se ei yleensä kannata.
Huoneistokohtaisten vesimittarien asentamista voidaan perustella kustannusten yhdenvertaisella jakamisella käytön mukaan sekä veden, energian ja ympäristön säästöllä.
Kauppinen pitää huoneistokohtaista mittausta ja laskutusta reiluna, koska silloin asukas maksaa vedestä käyttönsä mukaan. Näin hänen ei tarvitse kustantaa muiden veden kulutusta.
Helsingin tiukasta linjasta palautetta
Helsingin kaupungin rakennusvalvonnassa ovat tuttuja tilanteet, joissa taloyhtiö haluaa poiketa määräyksestä asentaa huoneistokohtaiset vesimittarit putkiremontin yhteydessä. Yleensä syynä on se, että yhtiössä pidetään niiden asentamista kalliina ja turhana saavutettuihin hyötyihin nähden.
Tarkastusinsinööri Juha Likonen rakennusvalvonnasta toteaa, että poikkeuksia määräyksestä myönnetään hyvin harvoin. Vetoaminen teknisiin ja taloudellisiin seikkoihin ei tavallisesti tuota tulosta.
– Helsingin kaupungilla on tiukka linja siinä, että asetusta on noudatettava. Vuosittain vain parille prosentille putkiremonttikohteista annetaan lupa poiketa määräyksestä. Näissä tapauksissa kyse on ollut yleensä siitä, että jokaiseen huoneistoon olisi pitänyt asentaa hyvin suuri määrä vesimittareita.
Taloyhtiöt ovat antaneet rakennusvalvontaan palautetta tästä tinkimättömyydestä.
– Virkamiesten päätöksistä ei kuitenkaan ole toistaiseksi tehty valituksia rakennuslautakunnalle. Toisaalta voisi olla hyväkin asia, että ratkaisuja katsottaisiin aina hallinto-oikeudessa asti. Näin saataisiin linjausta siihen, mitkä ovat ne toiminnalliset ja taloudelliset seikat, joiden perusteella lain määräyksestä asentaa huoneistokohtaiset vesimittarit voidaan poiketa, Likonen sanoo.
– Yksittäinen viranomainen kaipaisi asiassa tulkinta-apua. Taloyhtiöiden palkkaamat konsultit tarkastelevat kukin omalla tavallaan mittarien asentamista ja laskevat kustannuksia. Virkamies joutuu niiden pohjalta setvimään ja tutkimaan tilannetta sekä tekemään päätöksen. Jos tämä ei taloyhtiötä miellytä, vedotaan konsultin tekemään selvitykseen. Selkeät ohjeet olisivat näissä tapauksissa sekä virkamiehen että asiakkaan etu, Juha Likonen toteaa.
Vesimittarit kaikkiin saneerauskohteisiin
LVI-tarkastusinsinööri Juha Brunnila Tampereen rakennusvalvonnasta kertoo, että huoneistokohtaiset vesimittarit ovat tätä päivää tamperelaisissa linjasaneerauskohteissa. Kyse on uudisrakentamiseen verrattavasta muutostyöstä ja sitä koskevat energiatehokkuusvaatimukset, Brunnila toteaa.
Hänen korviinsa ei ole kantautunut kritiikkiä huoneistokohtaisten vesimittarien asentamisesta.
Tampereella poikkeuksena ovat olleet opiskelijoiden soluasunnot, joissa on useampi asukas ja kunkin vedenkulutusta on mahdoton mitata. Kohteita remontoitaessa asuntoihin on kuitenkin jätetty mahdollisuus asentaa vesimittarit myöhemmin, jos talojen käyttötarkoitus joskus muuttuu.
LVI-insinööri Juha Keinänen Oulun kaupungin rakennusvalvonnasta sanoo, että kaikkien linjasaneerauksien yhteydessä on asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit, jos niitä ei ole aikaisemmin ollut. Näin ollen sen suhteen ei ole ollut epäselvyyttä, etteikö mittareita asennettaisi.
Rakennustarkastaja Jukka Hyttinen Joensuusta toteaa, että huoneistokohtaisten vesimittarien asentamisessa ei ole ollut ongelmaa, ja yleensä on mittarit asennettu. Poikkeuksena on ollut ainoastaan opiskelija-asunnoissa soluasuntojen mittarointi, koska sitä ei ole voitu viedä laskutukseen saakka.
Teksti: Irene Murtomäki