Vedenmittausjärjestelmien soveltuvuus-, hinta- ym. vertailut ovat käyneet ja käymässä aiempaa tutummiksi kiinteistönomistajien työkuvioissa. Se on seurausta viime vuonna voimaan tulleesta määräyksestä, joka edellyttää vastedes laajan putkiremontin yhteydessä asennuttamaan myös huoneistokohtaisen vedenmittauksen.
Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy, JVA, perustettiin 1992. Seuraavan vuoden keväänä Urpo Päivärinta aloitti työnsä yhtiön kiinteistöjen parissa, joiden määrä oli kasvussa. Vanhempien kiinteistöjen rinnalle JVA rakennutti kyseisellä vuosikymmenellä toista tuhatta uutta asuntoa.
– Silloin huoneistokohtaisesta vedenmittauksesta puhuttiin lähinnä, että niihin on tehtävä mittareille varaukset, projektipäällikkö Päivärinta toteaa parikymmentä vuotta myöhemmin.
Kuluvalla vuosikymmenellä yhtiön asuinkiinteistökannan kasvattaminen on taas saanut lisävauhtia, kiitos Jyväskylän kaupungin uudisrakentamiseen osoittamien kerrostalotonttien. Päivärinnan mukaan vieläpä paikoilta, ”mihin niitä kannattaa tehdä”.
Tällä hetkellä JVA:n asuntovaranto käsittää noin 7 500 huoneistoa, josta osa tuli vuoden 2009 kuntaliitoksessa maalaiskunnasta ja Korpilahdelta. Kyseinen saanto oli enimmäkseen nuorempaa kantaa, mikä alensi yhtiön asuntojen iällistä keskiarvoa.
Satojen kiinteistöjen yhtiöissä siirtymäaika pitkä
Uudiskohteita rakennettaessa huoneistokohtaisten vedenmittausjärjestelmien asentamista on edellytetty jo vuodesta 2011. Uudisrakentamisen ja vanhoissa kiinteistöissä tehtävien kylpyhuone- ja linjasaneerausremonttien myötä mittareiden määrä putkistojen kyljissä kasvaa kaiken aikaa. Siten myös vedenkäytön laskutuksessa suunta on selvä: yhä useammassa kiinteistössä perhekunta, ruokakunta – millä termillä samassa huoneistossa asuvia kutsutaankaan – tulee saamaan laskun vain käyttämästään vesimäärästä. Etenkin vedenkäytössään kohtuullisuuteen pyrkivien näkökulmasta se on varsin oikeudenmukaista. Jyväskylässä sitäkin merkityksellisempää, onhan kaupungin vesi on kalleimmasta päästä Suomessa. Siihen pääsyyksi Urpo Päivärinta esittää verkoston kunnossapidon vaatimat kustannukset.
Saneerausten ja uudisrakentamisen myötä JVA:ssa huoneistokohtainen vedenmittaus on noussut Päivärinnan mukaan kiinteistökannasta nyt 6-7 prosentin tienoille. Uudiskohteissa, joissa porrashuoneet ovat lämpimiä, mittarit on sijoitettu porrashuoneen puolelle, huoneiston oven tuntumaan. Siitä asukkaan on halutessaan mahdollisuus käydä vilkaisemassa omaa vedenkulutuksen suuntaa. Toistaiseksi JVA:n asukkailla ei ole mahdollisuutta seurata kulutusta omalta tietokoneeltaan.
– Vanhoissa taloissa, joissa uusitaan vain kylpyhuoneet, linjasaneerausta teettämättä, mittarit on sijoitettu pesuhuoneeseen uuden katon ja sen yläpuolelle jääneen vanhan katon välitilaan. Lukemat voi kurkata luukun avaamalla.
Tilannekirjoon kuuluu myös joitakin vanhempia kiinteistöjä, joihin huoneistokohtaiset mittarit on kyllä jossain vaiheessa asennettu, mutta ne eivät ole käytössä, etäluentamahdollisuuden puuttuessa. – Koko kiinteistökantaan nähden niitä toki on hyvin vähän, Päivärinta toteaa ristiriidasta. Siitä hänellä ei ole tietoa, onko niitä sitten alunperinkään hyödynnetty.
Huoltomiesten kierrättäminen lukemia keräämässä paikan päältä on iso vaiva, sitten päälle asuntokohtainen laskuttaminen. Työ kerryttäisi myös kustannuksia.
Kevennystä myös laskutustoimintoihin, kiitos
Ehdoton kanta Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:ssä asuntokohtaiseen vedenmittaukseen siirryttäessä on siis: ei järjestelmää ilman etäluentamahdollisuutta. Toistaiseksi toimittajien vaihtoehdot eivät välttämättä sovellu suoraan yhtiön käyttämän asiakashallintajärjestelmän kautta, laskutusvaihetta ”notkistaen”.
Nyt paremman kilpailutilanteen aikaansaamiseksi on ongelma osittain ratkeamassa, kun markkinoilta on löydetty toimittaja, joka on lähtenyt hiomaan mittausjärjestelmäänsä soveltuvaksi myös tältä osin asiakkaan toiveiden mukaiseksi.
Luottamusta edistyksestä on, vaikka hiukan ”vaiheessa” vielä ollaan. Lisäetuna kyseisellä toimittajalla on järjestelmän patterikäyttöisyys, sähkövetoja ei tarvita. Pattereiden luvataan kestävän noin 15 vuotta – saman ajan, minkä itse mittareidenkin iäksi on annettu.
Harmillisempi juttu on sikäli, että jos halutunlainen järjestelmä on tilattavissa ainoastaan yhden-kahden toimittajan kautta, hintaneuvotteluissa asiakkaan eväät ovat heikot. Laitetoimittajia soisikin ilmaantuvan tarjoajiksi nykyistä enemmän, jotta tulisi kilpailua.
– Mittarivalmistajien puolelta yhteydenotot ovat olleet aika vähäisiä, eivät ole tulleet esille, näyttämään mallejaan, Urpo Päivärinta sanoo.
Toimittajilta hän toivoisi pidemmällekin ulottuvaa kiinnostusta, halua kehittää tarjoamaansa järjestelmää asiakkaan tarpeiden mukaan loppuun asti, tasauslaskutusta myöden. – Ei saa olla niin, että järjestelmä laitetaan ja ongelmat jätetään asiakkaalle, ja mahdollisuudet jäävät siksi ehkä hyödyntämättä. Ei pelkkää myyntimiestä …
Optimaalisena käyttövesikuvioissa Päivärinta näkisi tilanteen, jossa asiakkaiden ennakkolaskutuksesta päästäisiin kokonaan eroon. Huoneistokohtaisen veden käytön ennakointia kun ei voi tehdä täysin asuntokohtaisesti. JVA:ssa taksan taso on päädytty porrastamaan asuntotyypin mukaan kolmella tavalla: yksiöt, kaksio ja sitä suuremmat huoneistot.
Tasauslaskutus hoidetaan neljä kuukauden välein, ei vuoden, kuten ensiajatus oli. Riski olisi ollut, että huoneistoissa, joissa vedenkulutus olisi heittänyt reippaammin yli ennakkoperusteeksi valitun tason, kertarysäyksellä maksettavaa lisälaskua olisi voinut kertyä satoja euroja.
– Ensimmäisessä kohteessamme, johon huoneistokohtaiset mittarit laitettiin, hiukan yli puolelle tasauksessa tuli palautusta. Aika hyvin meni.
Teksti ja kuva: Hanna Rissanen
Artikkeli julkaistu helmikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 2/2014
