Taloyhtiöissä ei pitäisi ummistaa silmiään siltä tosiasialta, että omassa taloyhtiöissäkin asuu tulevaisuudessa entistä enemmän vanhoja ihmisiä, joista osa on hyväkuntoisia ja toimintakykyisiä, osa huonokuntoisia, jotka tarvitsevat apua kotiin.
Mitä haasteita ikärakenteen muutos ja vanhusväestön määrän kasvu asettavat asunto-osakeyhtiöille, sitä pohdimme vanhenemiseen, vanhuuteen ja terveyteen liittyvistä teemoista kiinnostuneen gerontologian professorin Marja Jylhän kanssa.
Minkälaisia ovat tämän päivän vanhuksemme on kysymykseni, jonka haastateltavani kuittaa yhtä absurdiksi kuin kysymyksen, minkälaisia ovat tämän päivän 40-vuotiaat. Tarkoitukseni kuitenkin on hahmottaa, minkälaisena useiden kymmenien vuosien aikana vanhuuteen liittyviä asioita tutkinut Marja Jylhä, Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksikön professori, vanhuuden ja vanhat ihmiset näkee.
Vanhuudesta ja vanhojen ihmisten määrästä puhutaan usein siinä perspektiivissä, että määrän kasvu on tulevaisuutta ja siitä näkökulmasta, että vanhat ihmiset ja heidän olemassaolonsa eivät koske minua.
– Minkä ikäinen ihminen on vanha ihminen? Sosiaali- ja yhteiskuntapoliittisesti usein ajatellaan, että 65-vuotias on vanha ihminen, koska saa vanhuuseläkettä. Toisaalta ihmiset elävät vanhuuseläkkeelle siirryttyään parhaassa tapauksessa vielä 40 vuotta, Marja Jylhä muistuttaa.
– Nykyisessä keskustelussa yleensä aina muistetaan se, että eläkeikäisten joukko kasvaa kovaa vauhtia. Harvemmin muistetaan, että eläkeikäisten joukon sisäinen ikärakenne muuttuu todella nopeasti. Tällä hetkellä suhteellisesti nopeimmin kasvaa vanhimpien ihmisten joukko, yli 75-vuotiaiden, yli 85-vuotiaiden ja yli 95-vuotiaiden määrä.
Vanhusten toiminnallisuutta selvittäneiden tutkimusten perusteella tämän päivän 60- ja 70 –vuotiaat ovat paremmassa kunnossa ja terveempiä kuin 10, 20 tai 30 vuotta sitten.
– Mutta kaikkein vanhimpien ihmisten kohdalla tilanne saattaakin olla toinen, hän toteaa ja viittaa yli 20 vuoden ajan kestäneeseen tutkimukseen, jossa on seurattu 90-vuotiaita ihmisiä ja heidän toimintakykyään.
– 20 vuoden aikana tämänikäisten ihmisten määrä on kasvanut hurjasti, mutta keskimääräinen toimintakyky ei ole muuttunut miksikään. Se tarkoittaa sitä, että meidän taloissamme asuu yhä enemmän hyväkuntoisia vanhoja ihmisiä, mutta myös yhä enemmän huonokuntoisia vanhoja ihmisiä.
Tämä taas asettaa asumiselle taloyhtiöissäkin uudenlaisia haasteita: – Niitä vanhoja ihmisiä, joiden toimintakyvyn säilyttäminen asettaa haasteita asumiselle, on siis taloissa entistä enemmän.
– Toiseksi taloyhtiöissä kannattaa ottaa ikäkysymyksen lisäksi huomioon trendi, jonka mukaan ihmiset asuvat yhä useammin kotona myös huonokuntoisina, hän vielä taustoittaa.
Konkreettisia parannuksia ja yhteisöllisyyden ilmapiiriä
Vanhusten kerros- tai rivitaloissa asumisessa taloyhtiön kannalta Marja Jylhä näkee kahdenlaisia haasteita: – Toiset ovat käytännöllisiä, konkreettisia asioita ja toiset sosiaaliseen ympäristöön, esimerkiksi yksinäisyyteen ja yksin asumiseen, liittyviä.
– Yhä useammassa talossa on yhä enemmän rollaattoria käyttäviä ihmisiä. Se on minusta ihan loistelias keksintö ja todella hyvä kapistus. Mutta taloyhtiössä asuttaessa herää heti kysymys, mihin se pannaan, ellei sitä viedä asuntoon asti. Onko sille paikkaa alakerrassa, pyörävarastossa tai jossakin muualla? Mahtuuko se hissiin? Mihin se mahtuu kotona?, Jylhä konkretisoi.
Voi myös kysyä, täytyykö kaikkien paikkojen tai uusien talojen välttämättä olla esteettömiä.
– Asiassa on varmasti monta puolta, mutta nykyajan tekniikka ja rakentaminen ovat sen kaltaista, ettei esimerkiksi kylpyhuoneen tarvitse mikään kylpylä olla, kunhan sinne rollaattorilla mahtuu ja pääsee kulkemaan. Tai jos ei pääse rollaattorin kanssa, niin asentaa kylpyhuoneeseen tukikahvan tai jonkin muun apuvälineen, minkä avulla pystyy siirtymään kylpyhuoneen puolelle. Tai madaltaa kynnystä. Nykyisin kynnykset ovat usein korkeita, mikä haittaa kulkemista.
– Minun mielestäni ne ovat tämänkaltaisia kysymyksiä, joihin löytyy varmasti ratkaisutkin, kun asioita vain tullaan ajatelleeksi. Rollaattorin kanssa kulkeva ihminen ei ole enää mikään erityistapaus, vaan yleinen ilmiö, joka on pakko taloyhtiöissäkin ottaa huomioon.
Hyvin tärkeitä Marja Jylhän mielestä ovat myös taloyhtiön ympäristöön liittyvät seikat, kuten onko pihalla penkkiä, mille vanhus voi istahtaa, miten kulkeminen pihamaalla sujuu jne.
– Tiedämme, että liikkuminen on vanhoille ihmisille hyvin tärkeä asia, koska liikkuminen pitää yllä terveyttä ja kuntoa. Silloin voi hoitaa omia asioitaan. Jotta vanha ihminen uskaltaa lähteä asunnostaan liikkeelle, pihalla ja matkan varrella pitäisi olla esimerkiksi penkkejä, joille istahtaa.
Taloissa on usein raskaat ovet, joita on vaikea saada auki, varsinkin rollaattorin kanssa.
– Minusta tällaisiin parannuksiin ei saisi suhtautua kuin olisi kysymys vaatimisesta. Useimmiten ratkaisut, jotka ovat hyviä esimerkiksi rollaattorin kanssa kulkevalle vanhalle ihmiselle, eivät ne huonoja ole muillekaan, varsinkin lastenvaunujen tai kauppakassien kanssa kuljettaessa, hän painottaa.
Hissirakentaminen on kotona asumisen turvaamiseksi ehdottoman tärkeä asia. Siksi Marja Jylhä iloitsee uutisesta, jonka mukaan taloyhtiöt ovat aktivoituneet jälkikäteen hissien rakentamiseen siinä määrin, että ympäristöministeriön avustusrahojen riittävyys alkaa olla tiukoilla.
– Ei voi asua kotona, jos sieltä ei pääse koskaan pois, Marja Jylhä muistuttaa tärkeästä ihmisarvoon, itsemääräämisoikeuteen ja elämisen laatuun vaikuttavasta asiasta.
Toiminnallisuus kotona asumisen perusta
Marja Jylhä painottaa toiminnallisuuden ylläpitämisen merkitystä.
– Suureksi osaksi toimintakyvyn ja –kunnon ylläpitäminen on sitä, että ihminen kykenee hoitamaan arkisia asioitaan. Mutta jos tilanne onkin se, että asunnosta on vaikea päästä ulos, ei pääse ulos varsinkaan rollaattorin kanssa, ei ole penkkiä pihalla, ei lähikauppaa, niin silloin tarvitaan se joku toinen hoitamaan asioita. Vanhus istuu sisällä tuolissaan odottamassa ja se on selvää, että kunto silloin laskee.
– Vanhalle ihmiselle käveleminen on hyvin tärkeää. Kun alkaa olla vaikkapa yli 70 vuotta, niin silloin käveleminen hyvin riittää kunnon ylläpitämiseen. Ei tarvitse käydä punttisalilla, vaan kunhan kävelemällä pysyy liikkeessä. Sängyssä sairastaminen on ihmiselle kohtalokasta. Silloin ei mene monta päivää, kun ihmisen lihasvoima heikkenee.
Mahdollistaa osallistuminen päätöksentekoon
Asunto on suurimmalle osalle suomalaisista suurin omaisuus. Siksi Marja Jylhä pitää tärkeänä, että vanhakin ihminen voisi ongelmitta osallistua omaisuutensa hoitamiseen liittyviin kysymyksiin – etenkin kun tehdään remontteja. Taloyhtiössä pitäisi kyetä varmistamaan, että myös vanhat osakkeenomistajat voivat osallistua yhtiökokouksiin.
– Lisäksi minun mielestäni taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän velvollisuus on selostaa taloyhtiön asioita vanhoille ihmisille niin, että he asuntojensa omistajina ymmärtävät, mitä asioita käsitellään, mitä on päätetty ja mitä tapahtuu. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä hitaammaksi ymmärrys tulee tai vaatii suusanallista selittämistä.
Asuntojen omistajat tulevat olemaan muutenkin vanhempia kuin ennen. Tätä tosiasiaa ei voi Marja Jylhän mielestä kieltää, eikä se häviä mihinkään, vaikka kuinka ajattelisi hoitaa taloyhtiön asioita nuorempien asukkaiden ja osakkaiden kanssa.
– Vanheneminen ei ole tulevaisuutta, vaan se on tässä ja nyt. Se tapahtuu nyt ja se sitä paitsi koskee minua – oli se minä kuka hyvänsä. On tavallista puhua vanhenemisesta kuin se olisi muiden asia, ei minun. Miten me normaalit ihmiset suhtaudumme vanhuksiin – siitä tässä on kysymys. Mekin huomaamme yhtenä aamuna heräävämme 85-vuotissyntymäpäivänämme.
Teknologiset ratkaisut arkipäiväistyvät
Ikä ei kerro sitä, mitä vanhus asumiseltaan tulevaisuudessa haluaa, mutta jonkinlaista hahmotelmaa voi tietysti tehdä tulevaisuuden satavuotiaista ja heidän mahdollisista asumistarpeistaan.
Marja Jylhän mielestä on itsestään selvää, että silloinkin ihmiset haluavat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin se on mahdollista.
– Mutta myös niin, että ei halua asua kotona, kun se ei ole mahdollista.
Kotona asumisesta puhutaan hänen mielestään ideologisesti siinä mielessä väärin, että mahdollisimman pitkään kotona asumisen välttämättömyydestä on tehty ikään kuin hyve.
– Kotona asumista pidetään halvempana kuin laitoshoitoa ja siksi ajatellaan, että kotona asuminen on kaikille hyvä asia. Se ei kuitenkaan ole totta. Vanhoja ihmisiä haastateltaessa he sanovat juuri näin, että toivon kykeneväni asumaan kotona mahdollisimman pitkään. Mutta useimmiten vanha ihminen näkee hyvin selkeästi myös sen, että voi tulla hetki, jolloin se ei enää ole mahdollista ja silloin he miettivät, mikä se asuinpaikka sitten on.
– Teknologia tuo vanhankin ihmisen kotiin hyviä ratkaisuja, mutta uskoisin, että ne ovat usein sellaisia, joita ei edes huomaa. Teknisiä ratkaisuja, joita ei niin sanotusti tarvitse käyttää, vaan jotka toimivat jotenkin muuten, automaattisesti.
Yksi esimerkki vaikkapa tämä: Kun vanha ihminen nousee sängystä ja astuu lattialle, huoneen valot syttyvät. Kuinka monta kaatumisonnettomuutta voitaisiinkaan välttää tällaisen teknisen ratkaisun ansiosta, voi vain kysyä.
– Tulevaisuudessa ovet voivat aueta sormitunnistimilla. Sormi laitteeseen ja ovet aukeavat. Se olisi kätevä juttu varsinkin silloin, kun yrität päästä raskaista ovista sisään rollaattorin kanssa.
Digitalisaatio tulee varmasti vaikuttamaan ihmisiin – ellei niinkään kotiin, mutta ainakin asioiden hoitamiseen.
– Sähköinen asiointi toisaalta helpottaa niiden ihmisten toimia, jotka kykenevät siihen. Toisaalta se on aivan ilmeinen ikäsyrjinnän muoto. On ihmisiä, jotka eivät ole internetiä ikinä elämässään käyttäneet, eivätkä sitä pysty edes opettelemaan. Digitalisaatiossa insinööritkään eivät kykene ratkaisemaan niitä asioita, jotka johtuvat esimerkiksi näön, hienomotoriikan ja ajattelutoiminnan heikentymisestä ja sitä kautta vaikuttavat esimerkiksi tietokoneen käyttämiseen, hän vielä pohtii.
Kotihoidon muututtava radikaalisti
Kaiken kaikkiaan vanhustenhuoltoa ja sen järjestämistä suunniteltaessa pitäisi Marja Jylhän mielestä ottaa huomioon se, että vanhoja ihmisiä on tulevaisuudessa enemmän ja vanhat ovat vanhempia kuin ennen.
– Tämä koskee taloyhtiöitäkin. Varmasti hoitopaikkojakin tarvitaan, koska on raakaa ajatella, että kaikki ihmiset voisivat asua kotonaan loppuun saakka. Jossakin vaiheessa kodista tulee näin ajatellen vankila.
– On myös selvää, että kotihoidon täytyy radikaalisti muuttua, jos ihmisten halutaan asuvan kotona. Voi kysyä, mitä tämä tarkoittaa asunto-osakeyhtiöissä. No ainakin sitä, että kotihoitajista tulee uusia toimijoita muiden taloyhtiöiden toimijoiden – osakkeenomistajien, vuokralaisten, isännöitsijöiden, huoltomiesten, remontoijien – joukkoon.
Asun yksin, mutten ole yksinäinen
Nykyisin puhutaan paljon vanhojenkin ihmisten yksinäisyydestä. Marja Jylhä haluaa tehdä selkeän eron vanhuksen yksin asumisen ja yksinäisyyden välillä.
– Tiedämme, että suurin osa eläkeikäisistä tai ainakin suuri osa yli 75-vuotiaista asuu yksin. Heistä suurin osa on naisia, koska he elävät pidempään kuin miehet ja toisaalta menevät naimisiin vanhemman miehen kanssa ja jäävät leskiksi. Yksinasuva nainen on siis tietynlainen vanhuuden prototyyppi.
– Yksinäisyys on eri asia. Luulen, että suurin osa yksin asuvista eläkeläisistä ei ole erityisen yksinäisiä. Mutta yksinäisyys voi seurata silloin kun toimintakyky osittain heikkenee ja syntyy tunne, ettei pääse mihinkään, ei osaa lähteä mihinkään, ei ole ketään, kenen kanssa lähtisi jonnekin.
– Vanhan ihmisen yksinäisyys on myös turvattomuutta. Silloin tullaan hyvin käytännönläheisiin asioihin, kuten vanhuksen kokemuksiin ja ajatuksiin siitä, että jos tarvitsen apua, saanko sitä mistään ja jos en kykene asumaan kotona, niin pääsenkö minnekään muualle.
– Nämä koskettavat mielestäni taloyhtiöitä. Mietittäisiin, voitaisiinko tai missä määrin voitaisiin ”virittää” taloyhtiöön jonkinlaista sosiaalista toimintaa.
– Taloyhtiöissä joudutaan varmasti miettimään myös sosiaalista isännöintiä. Sillä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että joku rupeaisi vanhukselle omais- tai sairaanhoitajaksi, vaan sitä, että vanhus tietäisi, kenelle voi soittaa ja kysyä asioita.
– Sekin olisi vanhuksen kannalta tärkeää, että hän tietäisi, kuka voi taloyhtiössä vaihtaa lampun, kun se menee rikki tai kuka tulisi katsomaan vessaa, kun se on mennyt tukkoon.
Taloyhtiöissä voitaisiin kehittää toimintatapoja, että joku luontevasti kysäisee, onko vanhuksella kaikki kunnossa, tarkistaa, että on hengissä, vastaa puhelimeen tai käy kaupassa hänen puolestaan tai vie roskapussin ulos. Luulen, että tällaisia asioita taloyhtiöissä väistämättä tulee eteen. En sitten tiedä, miten ne voisi taloyhtiöissä järjestää, mutta tilausta kuitenkin on ja aika pienillä asioilla voisi hoitaa, Marja Jylhä vielä toteaa.
Gerontologia on ikääntymisen ja vanhenemisprosessin tutkimusta.
Gerontologia on monitieteistä ja sen puitteissa voidaan tutkia esimerkiksi ikääntymisen fyysisiä, psykologisia ja sosiaalisia näkökohtia, ikääntyvän väestön yhteiskunnallisia vaikutuksia, kokemuksellisesta vanhenemista ja elämänkulkua sekä vanhenemisen syitä ja seurauksia, esimerkiksi pitkäikäisyyden salaisuuksien tutkimus.
Teksti ja kuva: Riina Takala
Haastattelu on julkaistu elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 6/2015