Hidas yhteys ja pätkivä kuva ovat useimmiten merkkejä siitä, että tietoliikenneverkko ei vastaa tämän päivän vaatimuksia. Nopeaa laajakaistayhteyttä kaipaa useimmiten osakas, mutta se voi olla tarpeen myös taloyhtiön valvonta- ja taloautomaatiojärjestelmien ohjauksessa.
Langattoman laajakaistan miinuksena on tiedonsiirtonopeuden vaihtelevuus; nopeuteen vaikuttaa muun muassa käyttäjän sijainti. Lisäksi verkko menee tukkoon, jos alueella on paljon käyttäjiä. Tasalaatuisten, huippunopeiden internet-yhteyksien käyttö on mahdollista vain kiinteissä verkoissa.
Talon sisäinen viestintäverkko on sähköverkon tapaan osa kiinteistön perusvarustusta. Vanhojen puhelinkaapelien kapasiteetti alkaa olla riittämätön tietoliikennepalveluiden monipuolistuessa ja etätyön lisääntyessä. Asukkaat eivät pysty hyödyntämään uusia laajakaistanopeuksia. Myös taloyhtiön omaan käyttöön tarvitaan nopeaa ja varmaa yhteyttä, kun taloissa alkaa olla yhä enemmän tekniikkaa ja automaatiota.
Kiinteistökohtaisessa liittymässä teleyritys tuo yleensä nopean yhteyden valokaapelilla kiinteistön talojakamoon. Valokaapelilla tieto siirtyy esimerkiksi 10 gigabittiä sekunnissa. Talojakamosta asuntoihin menevään siirtonopeuteen vaikuttaa sisäverkon kunto ja siirtokyky.
Yleissääntö on, että mitä vanhempaa tekniikkaa puhelinsisäjohtoverkko edustaa, sitä heikompi on sen suorituskyky ja sitä pienempi on saavutettava siirtonopeus.
– Nopeudet vaihtelevat ja ovat talokohtaisia. Tähän vaikuttaa moni asia, muun muassa vanhan kaapelin laatu ja pituus etenkin isoissa taloyhtiöissä. Mitä pidempi matka, sitä enemmän on välissä kytkentöjä ja yhteys on alttiina häiriöille, toimitusjohtaja Kim Lehto ja sähkösuunnittelija, insinööri Toni Hartikainen Insinööritoimisto Teknoplan Oy:stä toteavat. Teknoplanin toimialaan kuuluu muun muassa tele- ja yleiskaapelointijärjestelmien suunnittelu.
Viestintäviraston tietoliikenneverkon uudistamisoppaassa todetaan, että talojakamon ja asunnon välisellä osuudella eli puhelinsisäjohtoverkon osuudella päästään tyypillisesti 30–100 megabitin nopeuksiin sekunnissa. Heikoimmissa verkoissa voi nopeus jäädä alle kahden megabitin sekunnissa ja parhaissa verkoissa voidaan VDSL2-tekniikalla saavuttaa nopeudeksi lähes 100 megabittiä sekunnissa.
Langaton vai langallinen?
Tietoliikenneverkon saneerauksia tehdään tällä hetkellä pääasiassa 1960–1970 -luvun taloissa eli kohteissa, joissa linjasaneeraus tai muu iso remontti on ajankohtainen.
– Kiinteistön tietoliikenneverkko kannattaa yleensä uusia esimerkiksi putkiremontin tai julkisivukorjauksen yhteydessä, jolloin se on käytännöllisintä ja edullisinta, koska pinnat täytyy muutenkin avata, Lehto ja Hartikainen sanovat.
– Hyvin harvoin kysytään pelkästään tietoliikenneverkon saneerausta. Tietoliikenneverkon uusiminen yksistään tulee suhteessa kalliiksi.
Mutta on myös kohteita, joissa taloyhtiön tietoliikenneverkkoa ei uusita, vaikka talossa tehtäisiin putkiremontti ja samalla myös sähköremontti. Syynä saattaa olla taloyhtiön vahva näkemys langattomien yhteyksien kehittymisestä. Lisäksi on kohteita, joissa sisäverkkoa ei uusita, mutta sille jätetään varaus.
Vanhan verkon korjaaminenkin on mahdollista – tosin se on Toni Hartikaisen mielestä lähinnä tekohengitystä. Korjaamista silmällä pitäen puhelinsisäverkon kunto voidaan selvittää kuntotutkimuksella, mutta kustannuksien kannalta se ei välttämättä kannata.
– Vanhan sisäverkon kattava kartoittaminen ja mittaaminen voi olla iso ja kallis operaatio etenkin, jos verkosta ei ole mitään kuvaa eikä tietoa vuosikymmenten aikana tehdyistä muutoksista. Näin ollen vanhan verkon tutkiminen on jopa turhaa työtä, koska melkein samaan hintaan on mahdollista vetää uudet kaapelit esimerkiksi putkiremontin yhteydessä.
Kim Lehto muistuttaa, että niissä tilanteissa, joissa sisäverkossa on havaittu selkeä vika ja tämä on helposti todennettavissa, korjaaminen on kannattavaa.
Viestintäviraston määräykset sitovat
Kun taloyhtiössä saneerataan tietoliikenneverkko, sitovat sen suunnittelua ja toteutusta Viestintäviraston määräykset. Ensimmäiset ohjeet julkaistiin kymmenkunta vuotta sitten, minkä jälkeen niitä on pariin otteeseen muutettu.
– Hiljattain kumottiin määräys siitä, että verkon uusimisen yhteydessä pitää jokaiseen huoneistoon vetää langallinen liitäntäpiste. Nykyisinosakas voi tästä niin halutessaan kieltäytyä, Toni Hartikainen kertoo. Uudiskohteessa langallinen liitäntäpiste pitää vetää asunnon jokaiseen huoneeseen.
Viestintäviraston suuntaan Kim Lehto ja Toni Hartikainen toteavat, että alan toimijoita ei ole aina välttämättä konsultoitu tarpeeksi muutoksia tehtäessä.
– Esimerkiksi määräystä kotijakamon koteloiden koosta muutettiin jossain vaiheessa niin, että näiden piti olla samat saneeraus- ja uudiskohteissa. Tästä on onneksi luovuttu, koska ei ole mitään toivoa saada isoja kotijakamon koteloita vanhoihin taloihin. Kun määräyksiä on vuosien varrella muutettu edestakaisin, on palattu melkein samaan kuin vuonna 2008.
Hyvä verkko nostaa asunnon arvoa
Kim Lehto ja Toni Hartikainen muistuttavat, että nykyaikainen tietoliikenneverkko nostaa asunnon arvoa.
– Etenkin nuorempi väestö ymmärtää sen mukanaan tuoman hyödyn. Vanhempi polvi voi ajatella, että ilman sitä on pärjätty ennenkin, niin miksi ei myös vastaisuudessa. Jos kuitenkin ajatellaan tilannetta, jossa naapuritaloissa on asunnot myynnissä, ja toisessa on tämän päivänvaatimuksia vastaava sisäverkko ja toisessa vanha puhelinverkko, niin kumman puolelle vaaka kallistuu, etenkin jos ostajaehdokkaana on nuori lapsiperhe?
Kuinka pitkä on tänä päivänä rakennettavan sisäverkon elinkaari, sitä on Lehdon ja Hartikaisen mukaan vaikea arvioida. Joka tapauksessa puhutaan kymmenistä vuosista.
– Vielä 10 vuotta sitten sähköalan julkaisuissa mainittiin, että sisäverkkoa tehdään seuraavaksi 50 vuodeksi. Tämänkaltaisista arvioista on luovuttu, koska kehitys yllättää aina.
Myöskään sitä, kuinka nopeita yhteyksiä vaaditaan tulevaisuudessa, Lehto ja Hartikainen eivät lähde ennustamaan.
– Kaistaa tarvitaan, koska lähes kaikki mahdollinen tieto kulkee verkossa. Asukkaiden lisäksi myös taloyhtiön tarpeet kasvavat. Modeemiajoista on menty valtavasti eteenpäin, ja yleistyvä 100 megabitin sekuntinopeus riittää pitkälle.
Niin ikään palveluntarjoajat ovat olleet hereillä. Tekniikan kehittyessä kuva ja tieto kulkevat melko vähälläkin verkkokapasiteetilla.
– Koska on paljon kiinteistöjä, joihin ei saada nopeaa yhteyttä, ovat palvelujentuottajat joutuneet keksimään keinoja asian korjaamiseksi. Esimerkiksi kuvaa voidaan pakata niin, että se siirtyy 4K-kuvana myös 10 megabitin sekuntinopeudella tai jopa hitaammalla yhteydellä. Muutama vuosi sitten tällaista ei olisi voinut kuvitellakaan, Hartikainen toteaa.
Kiinteä verkko on tasalaatuinen
Viestintäverkkojen kehittyessä on etenkin mobiililaajakaistayhteyksien käyttö lisääntynyt voimakkaasti.
– Langattoman laajakaistan miinuksena on tiedonsiirtonopeuden vaihtelevuus. Langattoman yhteyden nopeuteen vaikuttaa muun muassa käyttäjän sijainti. Lisäksi verkko menee tukkoon, jos alueella on paljon käyttäjiä, kuten on nähty massatapahtumissa.
Tasalaatuisten, huippunopeiden internetyhteyksien käyttö on mahdollista vain kiinteissä verkoissa. Tämä korostuu nollaenergisissä taloissa, joissa mobiiliyhteyttä on hankala käyttää.
– Uusissa taloissa on paksut seinät, vahva eristeet ja selektiivilasit, joten asunnosta ei saada mobiilisti verkkoon yhteyttä tai pitää olla tietyssä kulmassa, että yhteys toimii. Kiinteä yhteys on silloin ainoa vaihtoehto, jos haluaa nopean ja varman laajakaistan, Kim Lehto sanoo.
Teksti: Irene Murtomäki