”Soita terveystarkastajalle” taloyhtiön hallituksen jäsenet ja isännöitsijä kehottavat, kun osakas on ottanut puheeksi asunnossaan mahdollisesti ilmenneen sisäilmaongelman. – Sysätään vastuu jollekin muulle, esimerkiksi terveystarkastajalle, jonka pitäisi olla se viimeinen lenkki tässä tilanteessa. Kukaan ei tee mitään. Esimerkiksi Helsingissä on asuntotarkastuksissa ilmeisesti kuuden kuukauden jonot, joten se on todella pitkä tie hoitaa ongelmaa.
Sisäilmayhdistyksen neuvontapuhelimeen tulevat puhelut osoittavat sisäilma-asiantuntija Mervi Aholan mukaan valitettavan selkeästi sen, että isännöitsijät ja taloyhtiöiden hallitusten jäsenet suhtautuvat kosteusvaurioihin ja homeongelmiin ”vähättelevästi”, eivätkä tee mitään, vaan sysäävät vastuuta esimerkiksi tutkimisesta jonnekin muualle.
Oikeuteen kerros- tai rivitaloyhtiöasuntojen kosteusvaurio- ja homeongelmariitoja ei ole juurikaan viety, mutta Mervi Ahola arvioi tilanteen tulevaisuudessa muuttuvan.
– Koska lapset ja nuoriso sairastuvat päiväkodeissa ja kouluissa, he ovat jo valmiiksi herkkiä ja altistuneita homeongelmille. Ja kun he muuttavat vanhoihin asunto-osakeyhtiöihin, on selvää, että tällaisia kysymyksiä, kuten pystytkö asumaan asunnossasi vai et, pitääkö tilanteessa tehdä jotakin, onko ongelma asunnosta vai asukkaasta kiinni, joudutaan tulevaisuudessa selvittämään todella paljon.
Tärkeintä on kohdistaa tutkimukset sisäilmaongelmatilanteissa rakenteisiin:
– Ja vielä niin, että tutkimuksen tekijä on osaava tutkija, jotka tietää riskirakenteet ja osaa arvioida ongelmaa ja sen laajuutta. Mitä ongelman korjaamiseksi sitten tehdään, se on taloyhtiön asia, Mervi Ahola ohjeisti perusperiaatteina.
Yksilöllisyys vaikeuttaa tilannetta
Vähättelyn lisäksi sisäilmaongelmissa tyypillistä Mervi Aholan mukaan on sekin, että siihen kiinnitetään huomiota vasta sitten, kun ongelma on selvästi jo olemassa.
Ihmisen kokemat sisäilmaongelmat voivat johtua monista syistä: lämpö- ja kosteusolosuhteista tai vedontunteesta, hiukkasmaisista epäpuhtauksista, mikrobeista, radonista.
Oireet ovat myös hyvin yksilöllisiä: – Se tekee ongelmien selvittämisestä vaikeaa. Samassa altistuksessa joku saa vähäisiä oireita, joku ei minkäänlaisia ja joku voi sairastua vakavasti, pysyvästi.
– Ei ole myöskään tietoa siitä, kuinka pitkään pitää altistua ennen kuin oireet syntyvät. Tämä tekee taloyhtiössä sen varmasti erityisen hankalaksi, että joku kokee ja joku toinen osakas ei. Tästäkin syystä ilmoitettuihin oireisiin tai asunnon puutteisiin tulee suhtautua vakavasti, hän painotti.
Taloyhtiön ”tahdosta” kiinni
Osakkeenomistajan kannalta tilanne on Aholan mielestä lohduton siksi, että oireillessasi tai sairastuttuasi asiat eivät ole omissa käsissäsi.
– Jos asut vuokralla, voit muuttaa pois. Jos omistat talon, voit päättää, mitä sille teet. Mutta kun olet osakkeenomistajana asunto-osakeyhtiössä, olet aika pattitilanteessa, jos taloyhtiö ei lähde selvittämään ongelmaa. Rakennuksen terveys on kuitenkin kiinteistönomistajan vastuulla, Mervi Ahola korosti.
Kiinteistöalan päättäjänaiset –seminaarissa isännöitsijät pohtivat tilannetta, jossa esimerkiksi rivitalo voi leimautua hometaloksi, koska yksi osakkeenomistaja reagoi sisäilmailmaongelmiin. Talo ei kuitenkaan välttämättä ole hometalo ja rakenteiden tiedetään tutkitusti olevan kunnossa.
– Tilanne on asunto-osakeyhtiössä erityisen haastava juuri siksi, että joudut esimerkiksi asuntoa myydessäsi tuomaan esiin, että tällaista ongelmaa on epäilty ja tutkittu. Siitä voi tulla aika ”herkkä” asia osakkeenomistajien keskuudessa, mutta myös myyntiin vaikuttava asia. Minä kuitenkin toivoisin, että homevauriot tulisivat asuntokaupassakin enemmän esille ja nimenomaan ostajat osaisivat ja tietäisivät paremmin, mitä ovat ostamassa, Mervi Ahola avoimuuden puolesta vetosi.
Vastuunjaon mukaisesti toimien
Osakkeenomistajan ja taloyhtiön välinen vastuunjakotaulukko on Mervi Aholan mukaan tärkein ohjenuora osakkaan tai asukkaan ilmoittamien sisäilmaongelmien selvittämisessä.
– Ongelmat ovat usein rakenteissa, minkä vuoksi niiden tutkiminen on kiinteistönomistajan vastuulla ja siksi nimenomaan kiinteistönomistajan pitäisi tarttua asiaan, hän alleviivasi.
Sisäilmamittaajat tai pintakosteusmittaroijat eivät ole hänen mukaansa niitä asiantuntijoita, jotka ongelmaa selvittämään pitää kutsua, vaan tarvitaan asiantuntija, jolla on mielellään erityisesti rakennusteknistä kokemusta ja kohteiden tutkimisen kokemusta.
– Esimerkiksi sisäilmasta mittaaminen on kaikista epävarmin ja epäluotettavin keino, eikä siihen pitäisi ryhtyä ainakaan ensimmäisenä. Sen sijaan pitää tutkia koko rakennus kokonaisvaltaisesti. Rakennuksen kunnon pitäisi olla tiedossa, jotta osataan tehdä oikea-aikaisesti oikeita toimenpiteitä, hän vielä korostaa.
– Lisäksi tiedottaminen – se nousee hyvin tärkeäksi asiaksi näissä tilanteissa. Tiedotetaan, mitä ja milloin ollaan tekemässä, kuka tekee ja kertoa sekin, mitä ei tiedetä, esimerkiksi tyyliin: meillä ei ole tietoa vaurioiden laajuudesta, mutta tutkija on niitä selvittämässä.
Asukkaan havainnot arvokkaita
Tilanteissa on yhtiön vastuu, mutta Ahola muistutti, myös osakkaan vastuu – nimittäin ilmoittaa havainnoista, puutteista ja ongelmista viivyttelemättä yhtiölle tai isännöitsijälle.
Rakennuksen tai asunnon terveellisyyden tutkimisessa asukas voi tehdä Aholan mukaan lähinnä omia havaintoja pintaa rikkomattomin menetelmin.
– Haju on hyvä mittari. Ihmisen nenä havaitsee nopeasti hajut. Kun kävelet sisään asuntoon, nenä havaitsee hajut minuutissa tai kahdessa. Voit vielä testata hajuaistikokemuksiasi niin, että pistät silmäsi kiinni ja haistelet, miltä asunnossa oikeasti mielestäsi haisee.
– Voit myös laittaa asunnosta vaatteen tai tyynyn tai jonkin muun tavaran muovipussiin, sulkea pussin ja viedä sen toiseen paikkaan. Sitten siellä jonkin ajan kuluttua avaat pussit ja haistelet, onko vaatteissa, tyynyssä tai siinä jossakin muussa tavarassa kellarimainen haju. Tälläkin tavoin voi saada jonkinlaista käsitystä, voisiko asunnossa kenties olla sisäilmaongelma, Ahola totesi muistuttaen, ettei tunkkainen sisäilma automaattisesti johdu kosteusvaurioista tai homehaitasta, vaan perimmiltään ilmanvaihdon toimivuuteen.
Lisäksi asukkaan on syytä seurata, onko rakenteissa tai pinnoilla esimerkiksi valumajälkiä, maalipinta irronnut, rapautumista tai vuotojälkiä.
– Näkyviin tulevat vauriot ovat yleensä aina se jäävuoren huippu. Siksi tällaisista merkeistä pitäisi hälytyskellojen soida ja ilmoittaa havainnoista mahdollisimman aikaisin eteenpäin.
Huoltotoimia ohjeistamaan
Mervi Aholan mielestä osakkeenomistajia ja asukkaita pitäisi paremmin myös ohjeistaa, mitkä asiat kuuluvat heidän kunnossapitovastuulleen ja mitkä yhtiölle. Ja ennen kaikkea sitä, mitä huoltotoimia asukkaan pitää itse tehdä.
– Kaikki asukkaat eivät välttämättä tiedä, että esimerkiksi ilmanvaihtoventtiilin puhdistaminen kerran vuodessa kuuluu osakkaalle ja asukkaalle. Heitä pitää ohjeistaan siihen, hän painotti.
– Pienistä asioista tulee isoja asioita, ellei niille tehdä mitään. Sisäilmayhdistys on puolueeton järjestö. Meille saa soittaa, meillä neuvotaan. Meiltä kysytään apua ja voi hakea apua. Ei tarvitse olla yksin. Ei teidän isännöitsijöidenkään tarvitse näitä kaikkia sisäilmaongelmiin, niiden tutkimiseen tai korjaamiseen liittyviä asioita tietää, mutta teidän on hyvä tietää, mistä tietoa löytyy, Mervi Ahola vielä muistutti esityksensä päätteeksi.
Teksti ja kuva Riina Takala-Karppanen
Artikkeli on julkaistu marraskuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtra 6/2016
Ympäristöministeriön verkkosivut
• http: www.hometalkoot.fi/
• http://uutiset.hometalkoot.fi/
• http://www.korjaustieto.fi/
Järjestöt:
• Sisäilmayhdistys www.sisailmayhdistys.fi
• Allergia- ja Astmaliitto www.allergia.fi
• Asumisterveysliitto www.asumisterveysliitto.fi
• Hengitysliitto www.hengitysliitto.fi
