Helsinkiläisessä As Oy Saaristossa pihakansiremontin sysäsi liikkeelle halu ottaa pihakannen alaiset kellaritilat taloyhtiön omaan käyttöön ja samalla uudistaa pihat. Uuden rakentaminen oli vanhan korjaamista järkevämpää.
As Oy Saaristo on vuonna 1910 valmistunut talo Helsingin Siltasaaressa. Taloyhtiössä on kaksi sisäpihaa, joista molemmissa on pihakansi ja kellaritilaa niiden alla.
Pihakansien kunnon tutki Contesta Oy, jonka mukaan kantavan betonilaatan lujuus oli heikentynyt, betoniraudoitukset olivat lähellä pintaa ja pahoin ruostuneita. Vuotovahinkoja ei havaittu, mutta 1970- ja 1980-luvun taitteessa uusitut vesieristeet alkoivat olla käyttöikänsä päässä. Samoin palonsuojaus ja eristeet olivat vanhentuneet.
– Kuntotutkimus osoitti, ettemme voi uusia vain pintoja, vaan on tehtävä perusteellisempi korjaus. Pihakansi purettiin ja kellarin päälle valettiin uusi kantava betonilaatta, hallituksen puheenjohtaja Maritta Koivisto kertoo.
– Saariston pihakannen betoni oli aikoinaan tekoaikana jäätynyt. Kuntotutkimuksessa se todettiin lujuusominaisuuksiltaan hauraaksi. Pihakansi oli kuitenkin talon satavuotiseen ikään nähden säilynyt yllättävän hyvin tähän saakka. Pihakansi olisi pitänyt ruiskubetonoida, jotta siitä olisi tullut riittävän luja ja kantava. Etsimme oikeaa korjaustapaa ja päädyimme siihen, että vanhan pihakannen purkaminen ja uudelleen rakentaminen on tässä tilanteessa edullisinta, diplomi-insinööri Aimo Heimala Sweco Asiantuntijapalvelut Oy:stä kertoo.
Pihakannen alla kellarissa oli betonipilareita, jotka oli ensin tarkoitus poistaa.
– Meille tuli edullisemmaksi, että vähensimme kantavien pilareiden määrän kolmeen kuin se, että olisimme tehneet pihakannen jännitettynä laattana.
Kellaritilojen toiminnallisuutta parannettiin rakentamalla kellariin kevyin väliseinin eroteltuja varasto- ja muita tiloja. Sinne tuli myös pyörävarasto, jossa voi säilyttää myös moottoripyöriä.
– Kellarista oli vain yksi ylös vievä ilmanvaihtohormi. Vajaan 300 neliömetrin suuruinen kellaritila varustettiin ilmanvaihtojärjestelmällä, jossa on myös lämmöntalteenotto. Se oli iso investointi, minkä toteuttamista pidettiin järkevänä putkiremonttia ennakoiden, Koivisto sanoo.
Tilaan tehtiin pääoven lisäksi viranomaisten vaatimuksesta uusi varapoistumisporras. Se rakennettiin talonmiehen käytössä olleen varastotilan tilalle. Ulko-oveen tuli lisäksi kytkin, jolla saa automaattisesti avattua savunpoistoluukut.
– Tai oikeastaan oven, sillä savunpoistoluukut suurennettiin oveksi, jotta talonmiehen työkalut ja muut tavarat saadaan kuljetettua portaikon päälle tulevalle ritilätasolle.
Pihakannen ja kellarin muutostyöt toteutti Etelä-Suomen Julkisivupalvelu Oy.
Huomaamaton vedeneristys
Uusi pihakansi olisi voitu Koiviston mukaan pinnoittaa betonikiveyksellä, mutta sileää ja tasaista betonipintaa pidettiin helppohoitoisempana. Siinä on mustalla pigmentillä sävytetty harmaa sävy.
– Se sopii hyvin luonnonkivisokkelin harmaaseen sävyyn. Lisäksi pinnoite- ja eristeratkaisuissa piti ottaa huomioon kansirakenteen paksuus. Se ei voinut olla paljon paksumpi kuin vanha, koska muuten sisäänkäyntien ja kallistusten kanssa olisi tullut ongelmia, Marita Koivisto sanoo.
Pihakannen vedeneristystä ei haluttu nostaa ylös sokkelissa luonnonkivien päälle ja vuorata niitä paksuilla ja ajan kanssa rapautuvilla betonireunakaistoilla.
– Vesieristeeksi valitsimme ruiskutettavan polyuretaanin, josta on saatu hyviä kokemuksia yli 20 vuoden ajalta vastaavilla pihakansilla. Se jää piiloon luonnonkivisokkelin ja pihakannen väliin, jolloin luonnonkivipinta pääsee oikeuksiinsa. Luonnonkiven muhkuraisen pintaan olisi muutenkin hankala kiinnittää listoja tai muita rakenteita estämään veden pääsy liitoskohdasta rakenteisiin, Koivisto toteaa.
Pihakannen viimeistelyssä on odotettu naapurissa olevan asunto-osakeyhtiö Allin julkisivuremontin valmistumista. Naapuriyhtiön julkisivu näkyy niille Saariston asukkaille, joiden ikkunat on takapihan suuntaan.
Takapihalla on myös jäteastioita odottamassa uuden jätekatoksen rakentamista keväällä. Se on tarkoitus sijoittaa pihalle naapuriyhtiön puoleiselle seinustalle.
Saariston sisäpihoille näkyvissä naapuriyhtiöissä on tehty paljon remontteja: yhteen julkisivuremontti, toiseen rakennettiin ullakkoasuntoja ja entisen SDP:n puoluetoimiston toimistotilat muutettiin vuokra-asunnoiksi. Sen talon pihalla tehdään pihatöitä.
– Meidän ja VVO:n omistukseen siirtyneen entisen toimistotalon pihojen väliin rakensimme uuden luonnonkivimuurin, jonka rappaus ja muurin päälle tuleva rauta-aita ovat nyt rakenteilla.
Kerralla kuntoon
Taloyhtiössä on ollut Koiviston mukaan aina sellainen henki, että hätäratkaisuja ei tehdä vaan maksetaan ja tehdään sata vuotta kestävää.
– Pihakannen korjaamisesta ja kellarin muutostöistä emme ole tehneet hallituksessa vielä loppulaskelmaa. Ilmastointi-investointi mukaan lukien puhutaan noin 550 000 – 600 000 eurosta.
Myös toisen pihakannen kunto tutkittiin. Siinä on samanlainen rakenne kuin jo korjatussa, samoin vauriot, mutta kantavaa rakennetta ei tarvitse uusia kokonaan.
– Haimme ja saimme molemmille pihakannen korjaamisille ja kellaritilojen muutoksille rakennusluvan. Etupihalla on huonokuntoinen entinen lämpökeskus, joka sijaitsee pihakannella osana sen alla olevaa noin 500 neliön kellaritilaa. Lämpökeskus on tarkoitus purkaa, ja silloin saamme pihalle lisää tilaa asukkaiden käyttöön, Koivisto kertoo. Taloyhtiön viisivuotiskorjaussuunnitelmaan sisältyvän hankkeen aloittamisesta ei ole vielä päätetty.
Ensi keväänä on tarkoitus aloittaa julkisivujen rappaus- ja maalauskorjaus.
Saariston naapuriyhtiöissä on tehty paljon julkisivuremontteja ja myös pihoja on kunnostettu. Entinen puoluetoimiston toimistotilat muutettiin asunnoiksi. Tässä viimeistellään uusien asuntojen piha-aluetta. Kuva Riina Takala-Karppanen.
Korjataan vasta pakon edessä
Pihakansien korjaaminen on kallista, ja usein siihen ryhdytään vasta pakon edessä, kosteusvaurioiden ja vesivuotojen näkyvien jälkien perusteella. Erikoisasiantuntija DI Aimo Heimala Sweco Asiantuntijapalvelut Oy:stä on huolissaan siitä, että taloyhtiöissä ei tiedetä, mitä tehdä, kun kantavien rakenteiden raudoitukset ovat näkyvissä ja pahasti ruosteessa. Pihakannen kantavuuden heikkenemiseenkään ei osata kiinnittää huomiota.
– Yhtiöt tekevät liian paljon näennäiskorjauksia, joissa esimerkiksi pihakannen ja seinien liittymiä pietään ja kuvitellaan, että vuodot on sillä korjattu. Joskus vesivuotoja yritetään korjata lisäämällä uusia vesieristeitä ja pintakerroksia toinen toisensa perään, minkä vuoksi pihakannen oma paino voi tulla liian suureksi. Pihakannet eivät helposti sorru, mutta kerrosten lisääminen voi johtaa riskirajoille.
Heimala muistuttaa, että runsaslumisina talvina pitäisi varmistaa, kestääkö pihakansi lumen kasaamisen. Sama koskee kiinteistönhoidon koneiden painon kestämistä.
– Eräässä kohteessa uusittiin vedeneristystä. Sen yhteydessä tutkittiin pihakannen kantavuus. Kävi ilmi, että pihakansi kestää jäteauton painon silloin, kun se tulee hakemaan jätteet kierroksensa alussa. Mutta jos se tulee vasta kierroksensa lopussa, silloin kansi ei enää kestä sen painoa. Kuljettajaa oli ohjeistettu, mutta heräsi silti epäilys, tiesikö kuljettaja varmasti tästä kantavuusriskistä.
Kantavuusvaatimusta ei pitäisi Heimalan mukaan unohtaa edes pihaistutuksia suunniteltaessa.
– Puoli metriä märkää multaa painaa toista tuhatta kiloa. Pihasuunnittelijat eivät välttämättä kiinnitä riittävästi huomiota kantavuuteen tai vedeneristyksiinkään, minkä vuoksi rakennesuunnittelija pitäisi ottaa aina mukaan pihasuunnitteluun.
Teksti Riina Takala-Karppanen Kuva Maritta Koivisto
Artikkeli on julkaistu joulukuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 9/2017
