Kaupungissa sijaitseva voimalaitos voikin olla merkittävä kaupunkikuvaa moniarvoistava, moni-ilmeisyyttä ja monikulttuurisuutta lisäävä ”elementti”.
Helen Oy:n eli entisen Helsingin Energian toimitusjohtajan tehtävästä eläkkeellä oleva Ilkka Pirvola on tutkinut asiaa Turun yliopistossa tarkastettavana olevassa väitöstutkimuksessa.
Hänen mielestään pitäisi enemmän myös pohtia vanhojen teollisuusrakennusten uusiokäyttöä purkamisen sijaan.
Ilkka Pirvola tutkii taidehistorian alan väitöskirjassaan Helsingissä sijaitsevia voimalaitoksia: Suvilahtea, Hanasaari A:ta sekä Vuosaaren A- ja B-laitoksia.
Tarkastelussa on näiden 1910-, 1950- ja 1990-luvuilla rakennettujen voimalaitosten arkkitehtuuri ja rakennustyyppi sekä niiden erot ja erityisyydet. Tutkimuksessa tuodaan esiin voimalaitosten rooli ja vaikutus Helsingin kaupunkisuunnitteluun ja -rakentamiseen, kaupunkikuvaan sekä ympäristöestetiikkaan.
Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet kunkin voimalaitoksen arkkitehtuuriin ja rakennustyyppiin kunakin aikakautena. Kaupunkivoimalan olennaiset elementit ovat korkea savupiippu, mittava polttoainevarasto sekä massiiviset rakennukset, jotka vaativat runsasta maankäyttöä.
Toiseksi tutkimuksessa paneudutaan kaupunkisuunnitteluun laitoksen sijoittumisen osalta sekä ajallisesti että paikallisesti.
Kolmanneksi selvitetään kaupunkikuvallisia ja ympäristöesteettisiä seikkoja, sekä niiden vaikutusten kehitystä voimalaitoksen toteutuksen ja nykyhetken kesken.
– Haen tutkimuksessani vastauksia kysymyksiin, miten Helsingissä sijaitseva voimalaitos arkkitehtuuriltaan, rakennustyypiltään ja sijoitukseltaan on soveltunut ja jatkossa soveltuu kaupunkisuunnittelun kannalta kaupunkikuvallisesti sekä ympäristöesteettisesti kyseiseen kaupunkiympäristöön, Turun yliopistossa väittelevä Ilkka Pirvola sanoo.
Purkamisen sijaan uusiokäytön mahdollisuudet
Tutkimus selvittää myös sitä ilmeistä ristiriitaa, joka syntyy kaupungin kehittyessä ja laajentuessa, jolloin voimalaitos infrastruktuurinsa ja useimmiten suunnattoman kokonsa vuoksi edustaa pysyvyyttä rakentuvan alueen sisällä.
Tutkimuksessa pohditaan esimerkkikohteiden avulla voimalaitoksen säilyttämistä puoltavia rakennustaiteellisia arvoja, mahdollista korvattavuutta, ja haetaan vastauksia jäljelle jäävälle laitosrakennukselle kaupunkisuunnittelun kannalta asetettavista uusiokäytön vaatimuksista ja mahdollisuuksista.
Helsingin kaupunginvaltuusto teki ennen joulua päätöksen, jonka mukaan voimalaitostoiminta Hanasaaressa päättyy ja Hanasaaren B-voimalaitos suljetaan 2020-luvulla.
Tämän jopa eräässä vertailussa Helsingin kauneimmaksi ja komeimmaksi rakennukseksi rankatun, arkkitehti Timo Penttilän suunnitteleman luomuksen jatkokäyttö on avoin. Sen tuotanto on päätetty lopettaa lähivuosina, mutta itse rakennuksen osalta tilanne on avoin.
– Tuleeko siitä kaupunginosansa kaupunkikuvaa ja ilmettä monipuolistava kohde, kun siihen ja sen sisältämiin arvoihin todella paneudutaan? Onko Suomessa jo purettu riittävästi vanhempaa teollisuusperintöä sen tulevaa käyttöä loppuun asti miettimättä? Uusiokäytön mukanaan tuomat haasteet ovat ratkaistavissa ja mahdollisuudet käytettävissä, kun taas purkaminen merkitsee aina lopullista päätöstä, Pirvola muistuttaa.
Väitöskirja löytyy sähköisenä tästä osoitteesta: