Konkurssi, uhka vai mahdollisuus? Pahoittelut räväkästä ja mustaa huumoria sisältävästä aloituksesta, konkurssi ei ole leikin asia. Tai välttämättä yritys ei vielä ehdi konkurssiin, vaan ajautuu kassakriisin kautta tilanteeseen, jossa se ei voi maksaa laskujaan ja homma loppuu siihen. Valitettavasti näitäkin on matkan varrella tullut vastaan hankkeissa, ja ainahan sellainen on erittäin ikävä tilanne kaikille osapuolille. Pahimmillaan työt kohteessa jäävät pahasti kesken, jolloin tilaajan on hyvin nopeasti reagoitava tilanteeseen ja saatava toinen urakoitsija jatkamaan työ loppuun. Tämä ei todellakaan ole helppoa, varsinkaan nykyisen rakennusbuumin aikana. Mitä nopeammalla aikataululla urakoitsija pitää saada töihin, sitä korkeampi on myös hinta.
Töiden jatkumisen ongelman lisäksi tilaajalta jää saamatta urakan loppudokumentaatio, käytönopastus ja luonnollisesti takuuta ei tällöin ole kukaan hoitamassa. Myöskään rakennusaikaisen vakuuden kanssa tilanne ei välttämättä ole täysin selkeä. Ja päälle vielä asukkaiden tarvitsemat sijaisasunnot, mikäli omassa kodissa ei pysty sen keskeneräisyyden vuoksi asumaan.
Kaiken kaikkiaan siis erittäin ikävä tilanne kaikille varsinkin, jos tilanne pääsee yllättämään. Valvojan tehtävänä on aina seurata urakoitsijoiden tilaajavastuuasioita ja taloudellista tilannetta. Nykyään tuo onneksi hoituu varsin helposti erilaisten (maksullisten) palvelujen kautta. Mikäli urakoitsijan taloudellinen tilanne urakan aikana jatkuvasti huononee, pystyy tilaaja ainakin jotenkin varautumaan tilanteeseen. Toki jos urakoitsijan liiketoiminta ei ole vankalla pohjalla, eivät edes poppakonstit auta tilanteeseen.
Työturvallisuusasiat ovat lähellä allekirjoittaneen sydäntä, ja niinpä niitä valvon työmailla välillä ehkä liiankin tarkkaan. Mutta toisaalta eipä tuo hukkaan mene, työmaan hyvä turvallisuustilanne sataa kaikkien hankkeen osapuolten laareihin. Pahimmillaan työmailla tapahtuneita onnettomuuksia käsitellään oikeudessa, ja tällöin kaikkien osapuolten on syytä katsoa peiliin: jotain on oikein kunnolla mokattu.
Sinänsä turvallisuudesta huolehtiminen on hyvin helppoa, noudatetaan annettuja yksinkertaisia ohjeita niin homma toimii. Jotenkin vaan välillä tuntuu, että turvallisuusohjeet koetaan työtä hidastaviksi turhakkeiksi. Aikanaan eräs asentaja useista kielloista huolimatta teki putkiasennuksia melko korkealla autohallissa pelkkien tikkaiden varassa ja huonostihan siinä kävi, kaveri putosi tikkailta betonilattialle ja katkoi luitaan. Sairaalassa kaveri oli todennut, että nyt se kiire sitten loppui. Ja todellakin loppui, kyseinen kaveri oli useita kuukausia sairaslomalla ennen kun pystyi palaamaan töihin. Tässäkin tapauksessa kyse oli luontaisesta laiskuudesta, kunnollisten telineiden rakentamiseen olisi kulunut se yksi ylimääräinen tunti työaikaa. Ja ne telineet vieläpä olivat siellä työmaalla. No, toivottavasti tästä opittiin jotain seuraavia työmaita varten. Ikävä vaan, kun oppiminen tuntuu usein menevän sen tunnetun vaikean kaavan kautta.