Viemäriputkien pinnoitus- ja sukitusmenetelmien yleistyminen on nostanut esiin työturvallisuusmielessä uuden työntekijäryhmän, josta Työterveyslaitos on nyt huolissaan – nuoret putkistosaneeraajat, jotka ovat altistuneet menetelmissä käytettäville kemikaaleille ja saaneet niiden seurauksena voimakkaita iho-oireita. Työterveyslaitos on ensihätään laatinut työntekijöille malliratkaisuja turvallisista työtavoista ja suojautumiskeinoista. Lisäksi se on käynnistänyt tutkimushankkeen, jossa selvitetään tarkemmin epoksin aiheuttamia ammatti-ihotauteja ja keinoja niiden ehkäisemiseksi rakennusalalla.
”Työterveyslaitoksen mukaan uusissa putkisaneerausmenetelmissä käytettävät kemikaalit aiheuttavat terveyshaittoja asentajille. Tutkimuksessa käsitellyt kemikaalit ovat epoksi ja uretaani. Ne eivät ole myrkkyjä, vaan rakennuskäyttöön hyväksyttyjä kemikaaleja, mutta niiden käytössä on noudatettava turvaohjeita, kuten minkä tahansa kemiallisen tuotteen kanssa.”
Näin kirjoitetaan erään putkisaneerausyrityksen sivustolla kiteyttäen juuri ne asiat, mistä käytännössä Työterveyslaitoksen esiin nostamassa asiassa on kysymys. Toki kyseisessä yrityksessä suojautuminen on normaali käytäntö ja valmistajalta saatuja ohjeita noudatetaan ja asentajien työturvallisuutta valvotaan.
– On tärkeää, että epoksia juoksevassa muodossa käsittelevät työntekijät tiedostavat suojauksen tarpeen ja että urakoitsijat ja työnjohto valvovat suojaimien käyttöä. Se ei kuitenkaan edellytä kovin laajaa koulutusta tai paksua kirjallista materiaalia, vaan yksinkertaisen selkeän ohjeistuksen ja sen noudattamisen valvonnan. Vastuu tästä on ensisijaisesti epoksia käyttävillä urakoitsijoilla, moderneja viemärisaneerausmenetelmiä edustavan Moment ry:n puheenjohtaja Lars Lundström painottaa.
Yhdeksän ammattitautitapausta jo liikaa
Kuinka moni viemärisaneerausalalla arviolta 200-300 työntekijästä on herkistynyt epoksille, sitä on vaikea arvioida. Erja Mäkelä sanoo, että on arvioitu, että viemärisaneerauksessa työntekijöistä noin puolella on työterveyshuolto, joten kaikki herkistymistapaukset eivät tule tutkituiksi.
– Osa työntekijöistä voi myös vaihtaa työpaikkaa tai alaa mieluummin kuin lähtevät ammattitautitutkimuksiin. Tällaiset tapaukset jäävät kokonaan rekisteröimättä.
Ammattitautitapauksissa ihoaltistumista tutkitaan kaikissa keskussairaaloissa, vain osa tapauksista ohjautuu Työterveyslaitokselle ja sen ammatti-ihotautien poliklinikalle.
– Meidän poliklinikallamme on todettu yhdeksän epoksiallergian aiheuttamaa ammatti-ihotautitapausta viemärisaneerauksen toimialalta viime vuosina, hän toteaa.
Hän pitää lukua suurena, vaikka ei olekaan tarkkaan tiedossa, kuinka paljon keskussairaaloissa on tutkittu ja hoidettu putkisaneerauksen epoksiallergiatapauksia ja kuinka hyvin ne on ilmoitettu ammattitautirekisteriin.
– Parhaiten tilanteen tällä hetkellä tietävät ehkä vakuutusyhtiöt, hän arvelee. Tapaturmavakuutuslehdessä julkaistussa artikkelissa 2/2013 esitettiin arvio, että vuosien 2005 ja 2010 välisenä aikana on tullut esiin 145 uutta epoksi-ihottumatapausta.
– Tässä luvussa on mukana muidenkin alojen tapauksia, vaikkakin rakennusalalla käytetään paljon epoksia, hän vielä pohtii.
Työterveyslaitos on Erja Mäkelän mukaan ollut kiinnostunut muovikemikaaleista, joihin epoksimuovien ja uretaanien valmistuskemikaalit luetaan. – Ne ovat koko ajan olleet allergioita aiheuttavia aineita, hän mainitsee ja arvioi, että epoksi on käytössä kaikilla viemärisaneerausyrityksillä, polyuretaani ehkä harvemmilla.
Iho suojattava tarkoin
– Teknisten välineiden ja suojainten pitää olla sellaisia, että työntekijä voi suojautua kokonaan. Projektissamme yritimme päätellä, kuinka paljon esimerkiksi MDI-isosyanaattia on liikaa ihoaltistumisen kannalta. Totesimme, että jos takin hihalle leviää MDI-isosyanaattia ja hiha koskettaa ihoa, niin se voi jo aiheuttaa ihon herkistymisriskiä. Tämä siis koskee MDI-isosyanaattia silloin kun se on ”tuoreena”, ei kovettuneena putkessa, Erja Mäkelä sanoo.
Tästä tiedosta syntyivät malliratkaisukortit, ohjeet, joissa suositellaan, että viemärisaneeraustyötä tekevä suojaisi itsensä niin hyvin, että MDI-isosyanaatti ja epoksikemikaalit eivät pääse missään kohdin kosketuksiin ihon kanssa, eikä edes vaatteiden kautta.
Jos työvaiheessa saa epoksia vaatteilleen tai iholleen, se pitää pestä nopeasti pois, ettei aine ehdi kovettua varsinkaan iholle. Tämä taas edellyttäisi sitä, että työpisteissä on aina kaiken varalta vesipiste tai suihkumahdollisuus, mutta monella putkiremonttityömaalla siihen on huonosti mahdollisuuksia.
Riskikartoitusta etukäteen
Beatrice Bäck ja Erja Mäkelä kertovat katsoneensa valokuvia putkistosaneeraajista, joissa toinen kaataa astiasta kemikaaleja esimerkiksi suppilon kautta toiseen astiaan. Missä ovat silmiensuojaimet? Entäs käsineet? Onko ajateltu työasentoa ja menetelmää riskien kannalta? Tällaiset työtapoihin ja menettelyihin liittyvät riskit pitäisi tiedostaa ennen kuin töihin edes ryhdytään. Bäck kehottaa tarttumaan myös ”vähältä piti” – tilanteiden antamaan oppiin.
– Urakoitsijan pitää huolehtia siitä, että työntekijöillä on asianmukaiset varusteet ja että niitä myös käytetään. Lisäksi pitäisi turvata käytetyn menetelmän turvallisuus. Voisi esimerkiksi huolehtia siitä, että kemikaalien kaatokorkeus ei ylitä vyötärötasoa tai suppilo kiinnitetään telineeseen, minkä ansiosta työntekijän ei tarvitse pitää siitä käsin kiinni toisen kaataessa. Koko systeemi voisi olla automatisoitu – painat nappia ja ainekset sekoittuvat, Erja Mäkelä pohtii.
Beatrice Bäckin mielestä huomiota pitäisi kiinnittää myös siihen työvaiheeseen, kun aineita punnitaan tai sekoitetaan esimerkiksi autossa.
– Pitäisi olla niin sanottu kohdepoisto. Olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, jossa kohdepoisto ei toiminut laisinkaan. Laite oli ollut toimimattomana pitkän aikaa, eikä kukaan ollut viitsinyt korjata sitä. Tyypillistähän on, että laitetaan pakettiauton ovet auki, mutta eihän ilma ulos kulkeudu, ja tuulikin voi päinvastoin painaa sen auton sisälle. Kyse on amiineista, jotka haisevat voimakkaasti ja ärsyttävät silmiä ja hengitysteitä emäksisyytensä takia, hän korostaa ja kehottaa käyttämään hengityksen- ja silmien suojaimia.
Puhdistamisvaiheessa työsuojelu yhtä tärkeä asia
– Työvälineiden puhdistamisessa käytetään usein asetonia tai muita liuottimia. Haitalliset aineet liukenevat asetoniin, joka imeytyy helposti ja voi aiheuttaa ihokosketuksessa erityistä herkistymisriskiä. Se vaatii myös suojavälineiltä paljon, Erja Mäkelä korostaa.
Käytännössä viemärisaneeraajalla pitäisi olla kahdenlaisia hanskoja. Ohuita nitriilikumihanskoja voi laittaa vaikka parit hanskat päällekkäin, jolloin sormi- ja käsinäppäryys vielä pelaa ja voidaan tehdä pinnoitus- ja sukitustyöt. Mutta kun työvälineitä puhdistetaan, silloin pitäisi olla ns. butyylikäsineet.
Käyttöturvallisuustiedotteet ja turvallisuussuunnitelmat
Malliratkaisukorteissa on hyvin selkeästi kirjattu, miten työ voidaan tehdä turvallisesti. Korteissa on selkeät ohjeet suojautumisesta, miten varautua ennakolta mahdollisesti tapahtuvaan vahinkoon ja miten toimia vahingon sattuessa.
– Malliratkaisujen käytännönläheisyys pyrittiin varmistamaan sillä, että putkisaneerausyrityksen asiantuntijoita oli auttamassa niitä tehtäessä, toteaa Beatrice Bäck.
– Valmistajan, maahantuojan tai myyjän pitää antaa asiakkailleen myös tuotteesta käyttöturvallisuustiedot. Heillä on vastuu antaa tiedot kyseisen maan kielellä ja Suomessa siis tarvittaessa myös ruotsiksi. Käyttöturvallisuustiedotteessa kerrotaan, miten tuotetta käytetään turvallisesti ja miten pitää suojautua, Beatrice Bäck muistuttaa.
Käyttöturvallisuustiedotteen pitäisi sisältää mm. tietoa kemikaalin luokituksesta, päällysten merkinnöistä, koostumuksesta, aineiden vaarallisista ominaisuuksista ja terveysvaaroista, ohjeet turvallisesta käyttämisestä ja mahdollisesti tarvittavista henkilönsuojaimista sekä kemikaalin varastoinnista, kuljetusmääräyksistä ja jätteiden käsittelystä.
Taloyhtiössä tehtävää putkiremonttia ajatellen on tietysti syytä pohtia myös tilaajan vastuuta, taloyhtiön ja isännöitsijän tai urakoitsijan asemaa. Tässä kohdin Beatrice Bäck kaivaa esiin vuonna 2009 voimaan astuneen rakennustyön turvallisuutta koskevan asetuksen (205/2009). Siellähän mainitaan mm. työturvallisuuskoordinaattori ja velvollisuus laatia työmaasta turvallisuusasiakirja sekä tarvittaessa kirjalliset työturvallisuussäännöt.
Rakennushankkeen osapuolten yleiset velvollisuudet voidaan kiteyttää tähän lauseeseen: Rakennushankkeessa on rakennuttajan, suunnittelijan, työnantajan ja itsenäisen työnsuorittajan yhdessä ja kunkin osaltaan huolehdittava siitä, ettei työstä aiheudu vaaraa työmaalla työskenteleville eikä muille työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille.
Asukkaan riski altistua minimaalinen
Työterveyslaitoksen tutkimuksen julkistamisen jälkeen herätti Beatrice Bäckin ja Erja Mäkisen mukaan paljon kysymyksiä myös asukkaiden mahdollisesta altistumis- tai herkistymisriskistä. Vastaus on yksiselitteisesti, että saneerausmenetelmien muovikemikaalit eivät aiheuta terveyshaittaa asukkaille. Tässä perustelut:
– Hyvin hoidetulla viemärisaneeraustyömaalla kemikaaleja käsitellään ullakko- tai kellaritiloissa tai ulkona autossa. Vain tarvittava määrä valmiiksi sekoitettua pinnoitusmassaa tuodaan asuntoon.
– Ennen saneerausta asunto suojataan, jottei roiskejälkiä jäisi. Asunnossa voi jonkin aikaa olla kemikaalien hajua, mutta lyhytaikainen altistuminen ei näillä pitoisuuksilla aiheuta terveyshaittoja. Lisäksi normaali tuulettaminen vähentää hajua.
– Kun menetelmässä käytettävät kemikaalit, epoksi tai polyuretaani, kovettuvat, ne eivät aiheuta terveyshaittaa. Kovettuneina näitä samoja muoveja käytetään hyvin yleisesti myös erilaisissa hyödykkeissä.
– Asukkaan kannalta on todennäköisesti mukavampi olla pois huoneistosta sen ajan kun työ tehdään omassa asunnossa pelkästään työkoneiden melunkin vuoksi, he vielä muistuttavat.
Viemäriputkien saneeraaminen näillä menetelmillä on nopeaa ja työ valmistuu maksimissaan yhden päivän aikana. Asukas ei myöskään jälkikäteen joudu tekemisiin kemikaalien kanssa, koska ne kovettuvat viemärinputken sisälle ja ovat sen jälkeen vaarattomia.