Kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2009 voimaan tulleen valtioneuvoston työturvallisuutta koskevan asetuksen (205/2009) myötä rakennuttajien on vastedes nimettävä hankkeilleen niiden vaativuuteen nähden pätevä turvallisuudesta vastaava turvallisuuskoordinaattori. Uuden asetuksen velvoitteet on syytä tietää myös asunto- ja kiinteistöyhtiöissä, joissa valmistaudutaan korjaus- tai lisärakentamishankkeisiin.
Asetusuudistuksesta tietäminen ei tietysti yksin riitä; on myös toimittava sen määräysten mukaisesti. Päätös, miten ja mistä esimerkiksi taloyhtiö rakennuttajana turvallisuuskoordinaattorin hankkeeseensa valitsee, on taloyhtiön hallituksella. Asiaan on tartuttava varhaisessa vaiheessa, sillä koordinaattorin on otettava vastuu tulevan hankkeen turvallisuudesta jo valmistelu- ja suunnitteluvaiheessa. Siinä vaiheessa, kun ”kuokka jo isketään maahan”, päätöksessä ollaan myöhässä. Ainakin toistaiseksi asetus määräyksineen koskee kaikkea rakentamista; rajausta hankkeen laajuuden mukaan ei ole tehty.
Uuden asetuksen laatijoiden kolmikantaryhmään kuulunut Uudenmaan työsuojelupiirin ylitarkastaja Keijo Päivärinta toteaa, että itse asiassa sama rakennuttajaa koskeva velvoite on periaatteessa ollut voimassa entuudestaan jo noin 15 vuotta. Uudessa asetuksessa on kyse enemmänkin täsmennyksistä.
– Vanhassa asetuksessa sanottiin esimerkiksi, että suunnittelussa on annettava tiedot elementtien tuennasta ja nostoista sekä putoamissuojauksista. Nyt on täsmennetty, että jo rakennesuunnittelijan on annettava nämä tiedot, Päivärinta korostaa.
Hänen mukaansa monet rakennuttajista ovat käsittäneet turvallisuusvelvoitteiden viittaavan ainoastaan toteutuksen suunnitteluun. Rakentamisessa on myös tuotesuunnittelua ja rakennussuunnittelua. Esimerkiksi jokaisen elementtien noston turvallisuuteen vaikuttaa oleellisesti muun muassa se, millaisiksi elementtiä suunniteltaessa sen nostolenkit on suunniteltu. Suunnittelijan roolia kaiken kaikkiaan on nostettu turvallisuusasioissa entistä merkittävämpään rooliin.
– Rakennesuunnittelijathan on nimenomaan koulutettu laskemaan lujuuksia ja laatimaan konstruktioita. Siinäkin mielessä tietojen vieminen yksityiskohtaisesti tasokuvina konepaja- ja elementtiteollisuuteen lähteviin kuviin ja piirustuksiin istuu parhaiten heille.
Esimerkkinä Päivärinta kertoo työmaasta, jolla oli ollut tarkoitus käyttää uutta ruotsalaista suojakaidetyyppiä. Suunnitelmasta oli luovuttava, koska elementtien rakennedetaljit eivät sopineet yhteen kaiteiden kanssa. Jos tieto olisi ollut suunnittelijalla aikaisemmin, elementin detaljit olisi voitu laatia toisin.
Vastuuta turvallisuudesta ollut ennenkin
Päivärinta kertoo, että työsuojelupiiristä lähetetään turvallisuuskoordinaattoreille kyselylomakkeet heidän velvoitteidensa toteuttamisesta. Lomakkeiden kysymyksillä on tarkoitus kartoittaa taloyhtiöiden hankkeiden turvallisuuskoordinointia, mutta samalla myös aktivoida turvallisuusvelvoitteiden hoitamiseen.
Työsuojelupiirissä on hämmästelty uuden säännöksen aiheuttamia reaktioista isännöitsijöiden piirissä.
– Olemme ihmetelleet, miksi isännöitsijät nyt ovat hermostuneet ja soitelleet, että miksi ihmeessä heille tulee lisää tehtäviä. Kaikki samat velvoitteet ovat olleet olemassa vuodesta 1994, jolloin Suomi liittyi EU:hun. He eivät ole vain tajunneet sitä, eivätkä tehneet. Nyt kun vastuuseen joutuva ihminen henkilöidään, nimetään, on herännyt pelko, Päivärinta sanoo.
Isännöitsijän vastuu rajoittuu kuitenkin siihen, että hankkeelle on nimetty turvallisuuskoordinaattori ennen rakentamisen aloittamista, sekä seuranta, että koordinaattori on tehnyt hänelle määrätyt tehtävät. Poissuljettua tosin ei ole, että isännöitsijä itse ottaisi hoitaakseen hankkeen turvallisuuskoordinoinnin. Päivärinta mainitsee ohimennen kuulleensa, että jossain olisi jo ajateltu turvallisuuskoordinointiin koulutusta kaupallisin tavoittein. Työsuojelun näköpiiristä hän itse näkisi, että koulutuksen voisi toteuttaa samalla periaatteella kuin rakennusurakoinnin puolella, jossa yritykset ovat kouluttaneet mestarinsa työsuojeluasioissa. Niin tai näin, pääasia on, että työturvallisuuskoordinaattorilla on tieto, mihin työturvallisuusseikkoihin ja miten hän voi tehtävässä vaikuttaa jo hankkeen suunnittelun ja valmistelun vaiheessa.
Rakentamisen toteutusvaiheessa vastuu turvallisuusmääräysten noudattamisesta on jo päätoteuttajalla, joka useimmiten on pääurakoitsija.
– Pää- ja aliurakoitsijoiden tekemiset eivät enää liity niin merkittävästi turvallisuuskoordinaattorin (esimerkiksi isännöitsijä tai taloyhtiön kyseiseen vastuuseen valitsema konsultti) vastuisiin.
– Tosin sellaistakin on annettu ymmärtää, että olisi hyvä vähän sotkeutua toteutuksenkin puolelle, Päivärinta kertoo rakennuttajan ja päätoteuttajan välille viritellystä yhteistyöstä.
Keskusteluissa on todettu tarpeelliseksi pyrkiä eroon suomalaisesta toimintamallista, jossa rakentamisen tuotesuunnittelu ja itse rakentaminen etenevät täysin erillisinä.
www.finlex.fi/fi/laki/smur/2009/20090205 (*
Teksti: Hanna Rissanen
Artikkeli on julkaistu syyskuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 7/2009.