Arkipäiväänsä kotonaan pakon sanelemana viettävän asukkaan ei tarvitsisi kärsiä ylettömästä pölystä taloyhtiön ikkuna- tai putkiremontissa, jos työmaalla olisi otettu ykkösasiaksi torjua pölyä kaikin mahdollisin keinoin ja pyrittäisiin puhtaaseen ja turvalliseen saneeraukseen.
Pölynhallinta korjausrakentamisessa -tutkimushankkeen päätöstilaisuudessa alkukeväästä jouduttiin yhteisesti kuitenkin toteamaan, että niin tilaajilla, rakennuttajilla, urakoitsijoilla kuin työntekijöilläkin on vielä pitkä matka siihen, että olisi saavutettu ja ennen kaikkea omaksuttu puhdas ja turvallinen saneeraustapa.
Jonkinlaisena kynnyskysymyksenä pidettiin sitä, että tilaaja ei välttämättä ole valmis maksamaan, jos pölyntorjunta merkitsee urakassa lisähintaa. Tosin joku totesi, ettei välttämättä urakoitsijakaan ole sitä satsausta välttämättä valmis tekemään, ellei se myös tuota tulosta.
PUTUSAan sisältyneessä haastattelussa asukkaiden ja kiinteistöä käyttävien mielestä siivous ja työmaan järjestys ovat tärkeitä asioita remontin aikana. Esimerkiksi loppusiivoukseen toivottiin kiinnitettävän nykyistä enemmän huomiota.
Päätöstilaisuudessa käydyssä keskustelussa heitettiin karkea arvio siitä, että perusteellinen siivoaminen remontin aikana merkitsisi noin 5 prosentin kustannuslisää. Samaan hengenvetoon kuitenkin todettiin, ettei tätäkään lukua tai arviota pidä yleistää, koska kaikki kohteet ovat erilaisia, toimintatavat ovat erilaisia, työmenetelmät ovat erilaisia, yritykset erilaisia jne.
Johtava tutkija Hannu Koski VTT:ltä kuitenkin varoitteli tinkimästä työmaanaikaisesta ja loppusiivouksesta, koska se johtaa muiden kustannusten nousemiseen ja pölyntorjunta kärsii ja sen eteen tehty työ valuu hukkaan.
Ohjeita ja opastusta pölyntorjuntaan
Itä-Suomen yliopisto, Työterveyslaitos ja VTT toteuttamassa tutkimuksessa puhdas ja terveellinen saneeraus, PUTUSA saatiin useitakin tutkimustuloksia, joista käytäntöön vieden on varmasti apua. Isännöitsijäkunnan tietämystä ja tilaajavaatimustenkin asettamisen helpottamiseksi julkaistiin Perustietoa korjausrakentamisen pölyntorjunnasta -niminen julkaisu. Neljä sivu tiiviisti olennaisimmat asiat.
Ammattilaisia varten syntyi Ohjeita korjausrakentamisen pölyntorjuntaan, jossa on jo sitten tarkemmin määritelty, miten pölyntorjunta kannattaisi työmaalla toteuttaa. Hannu Koski kuitenkin totesi tästäkin julkaisusta, että se pitää olennaisimmat ja tärkeät asiat sisällään, koska perusteellisempi ohjeistus olisi johtanut paksumpaan kirjaan, jota työmiehet tai urakoitsijat eivät varmastikaan lukisi.
Tilaaja asettaa tavoitearvoja vai määrittelee tekotavat?
– Aika usein käytetään tällaista sanontaa: tavoite, jolla ei ole aikataulua, on vain unelma. Sinänsä kaunis ajatus, mutta ei välttämättä johda mihinkään. Jos saman ajatuksen liittää sanaan pölyntorjunta, voitaisiin sanoa – tavoite, joka ei ole mitattavissa, on vain unelma, Hannu Koski pohjusti esitystään.
Siinä hän ensiksi muistutti, että meillä on työmaiden pölylle olemassa viranomaismääräyksiä, työterveyslaitoksen määrittämiä ja PUTUSA-hankkeessakin määritelty tavoitearvoja. Ne pitäisi kuitenkin nykyistä paremmin saada korjaushankkeissa tilaajan, päätoteuttajan ja urakoitsijan välisiin sopimuksiin.
Teoreettisen kaunis toimintamallina Kosken mukaan olisi sellainen, jossa tilaaja voisi asettaa ja kertoa päätoteuttajille tavoitearvot, joihin on pyrittävä, mitkä ovat pintojen pölykertymien arvot, mitkä ilman pölypitoisuudet ja sitten näistä tehdään sopimus.
– Sen jälkeen urakoitsija ja päätoteuttaja valitsevat itse menetelmät, mitä käyttävät, että pääsevät näihin asetettuihin tavoitearvoihin. Tässä toimintamallissa on hyvää se, että toteuttaja voi silloin käyttää itselleen ja kohteeseen sopivia menetelmiä. Lisäksi sillä on enemmän motivaatiota kehittää menetelmiä aina vain paremmaksi. Huono puoli taas sitten on se, että jos toteuttajan ammattitaito on heikko, niin lopputulos ei täytä vaatimuksia, Koski totesi.
Toinen mahdollinen toimintatapa Kosken mukaan on se, että tilaaja määrittelee erittäin tarkasti, miten pölyntorjunta täytyy toteuttaa. Se ilmoittaa, mihin osastointiseinät rakennetaan, minkälaisiin paine-eroihin pyritään, minkälaisen pitää olla ilman vaihtuvuuden ja mitä kohdepoistolaitteita käytetään.
– Jos toteuttaja toimii näin, lopputulos on hyvä, mutta tässä on se huono puoli, että tilaajasta tulee tietyllä tavalla urakoitsija, Koski jatkaa.
Esimerkiksi PUTUSA-hankkeeseen sisältynyt työmaakäynti osoitti, että käytännössä pölyntorjunta on aika tuntematon käsite, siihen suhtaudutaan ehkä välinpitämättömästi, ymmärtämättömyys johtuu tiedonpuutteesta jne.
– Pölyntorjunta-asiat olivat kyllä työmaalla kirjattu urakkaohjelmaan, urakkarajaliitteisiin, työturvallisuusasiakirjaan ja joihinkin muihinkin, mutta työnjohto, tilaaja ja rakennuttaja vaikuttivat olevan asioiden kanssa aika pallo hukassa. Se kävi ilmi, kun kysyimme, missä on määritelty, miten pitää toimia pölyntorjunnan kannalta. Siinä vaiheessa ruvettiin kaivamaan mappeja ja lukemaan, että täällä on sanottu näin ja tuolla noin. Vasta siinä vaiheessa he selvittivät, mitä asiasta oli määrätty. Se tuntui aika – ei nyt epätoivoiselta – mutta ohjeet eivät kuitenkaan käytännössä heidän työtään ohjanneet, Koski toteaa.
Jos siis tilaaja asettuisi vaatimuksissaan urakoitsijan tasolle, hänellä pitäisi olla paljon osaamista ja mielenkiintoa asiaan, Koski vielä totesi.
Motivointi- ja asennekysymys
Tilanteen parantamiseksi Kosken mielestä pitäisi saada työntekijät henkilökohtaisella tasolla ymmärtämään, mistä on kysymys. Kosken mielestä työntekijöiden motivoimisessa ja asenteisiin vaikuttamisessa olisi tärkeää, että tarjottaisiin koulutusta – se lisäisi tietämystä, olisi perehdyttämistä, ehkä työnaikaisia tietoiskuja jne.
Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen on tärkeä asia motivaation parantamisen kannalta. Kosken mielestä käytännössä sitä, että asioista keskustellaan ja työntekijänkin mielipiteillä on todellista vaikutusta asioihin.
– Kolmas asia, joka on tullut esiin monissa muissa yhteyksissä, on se, että työnjohdon pitäisi osoittaa aitoa kiinnostusta työntekijää kohtaan, osoittaa, että työntekijästä välitetään, pitää yhteyttä, huolehtia ja valvoa, että suojaimia käytetään, näytetään mallia, puuttua asioihin. Ei negatiivisella, vaan positiivisella tavalla, Koski vielä jatkoi.
– Pölyntorjunnassa ollaan samassa tilanteessa kuin joissakin työturvallisuusasioissa 10-15 vuotta sitten. Puheita paljon, vähemmän villoja, hän vielä arvioi.
Kosken mielestä työmaallakin pitäisi korostaa käytöstapoja, jotka tuntuvat menevän nyky-yhteiskunnassa koko ajan huonompaan suuntaan:
– Pölyntorjunnassa kaikki lähteä siitä, että työntekijä ei voi jättää ovea tai seinää auki, koska se altistaa työkaverinsa pölylle. Pitäisi kantaa huolta muistakin ihmisistä, Koski vielä painotti.
Epäpuhtauksien hallinta saneeraushankkeissa – Puhdas ja turvallinen saneeraus -tutkimuksen toteuttivat Itä-Suomen yliopisto, Työterveyslaitos ja VTT osana Tekesin Rakennetun ympäristön tutkimusohjelmaa. Hankkeisiin osallistui kiinteistönomistajia, rakennusurakoitsijoita, laitetoimittajia, rakennusterveysasiantuntija- ja puhtaudenhallintayrityksiä sekä alan liittoja, mm. Suomen JVT – ja Kuivausliikkeiden Liitto ry.
Hankkeessa tuotettiin rakennuttajille ja rakennusurakoitsijoille pölyntorjunnan ohjeet korjausrakentamisessa. Ohjeiden avulla rakennuttajat pystyvät asettamaan konkreettisia tavoitteita korjaushankkeiden pölyntorjunnalle ja arvioimaan eri pölyntorjuntaratkaisujen kustannuksia ja hyötyjä.
Rakennusurakoitsijoille luotiin toimintaohjeet, joilla korjaushanke voidaan toteuttaa rakennuttajan laatuvaatimusten ja tavoitteiden mukaisesti.
Lisäksi rakennusyrityksille kehitettiin osallistavan työn toimintamalli, jonka tavoitteena on motivoida työntekijöitä kehittämään omaa työtänsä ja ylläpitämään turvallista työympäristöä.
Perustietoa korjausrakentamisen pölyntorjunnasta:
Ohjeita korjausrakentamisen pölyntorjuntaan
Teksti ja kuva: Riina Takala
Artikkeli on julkaistu marraskuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 8/2013.
