Viime aikoina on keskusteltu enenevässä määrin, pitäisikö isännöintialalle saada vihdoin oma työehtosopimus. Hankaluutena tuntuu olevan, että ammatillisesti järjestäytynyt isännöitsijäkunta on hajallaan ja kuuluu eri liittoihin. Tuleva kehitys työehtosopimuksen aikaansaamiseksi on nyt pitkälti kiinni isännöitsijäkunnan omasta aktiivisuudesta.
– Työehtosopimus on työsuojelussa tietysti yksi asia. On myös selvää, että joidenkin pitäisi lähteä tekemään alalle jo työehtosopimusta. Mutta se, että alalla ei ole työehtosopimusta, ei tarkoita sitä, että isännöitsijät olisivat lainsuojattomia. Minusta tällainen vallalla ollut käsitys on täysin väärä – ajatellaan, etteivät työntekijät ole oikeutettuja mihinkään ja keskenämme voimme sopia työsopimuksissa mitä vain, Mika Piirainen puuskahtaa harmistuneena, sillä sellaiseenkin asenteeseen on alan ihmisten kanssa törmätty.
– Aina kun tehdään työsopimus, niin tämän kirjan eli työturvallisuuslain kaikki pykälät astuvat heti siinä samalla voimaan. Täältä ruvetaan sitten katsomaan tarkemmin niitä, kuinka työnantaja noudattaa heitä velvoittavia lakeja, Piirainen vielä korostaa.
Isännöitsijä työaikalain piirissä vai ulkona?
Onko isännöitsijä työntekijä, jonka työaikaan pitää soveltaa työaikalakia vai onko hän johtavassa asemassa oleva, jota työaikalaki ei koske? Työneuvosto otti asiaan kantaa vuonna 2012 ja totesi, ettei kyseisessä tapauksessa tullut esiin mitään sellaista selvitystä, jonka perusteella hallinnollisten tai teknisten isännöitsijöiden voitaisiin katsoa jäävän työaikalain soveltamisen ulkopuolelle.
– Työnantaja vetosi tapauksessa siihen, että isännöitsijä on johtavassa asemassa. Työneuvoston näkemys taas oli, että isännöitsijät ovat työsuhteessa olevia asiantuntijoita, eikä ole merkitystä ammattinimikkeellä, vaan tehtävillä, joita työntekijä tekee.
– Työneuvosto myös korosti sitä, että henkilö, jolla ei ole isännöintiyrityksen sisäiseen johtamiseen liittyviä tehtäviä, esimerkiksi työnjohdollisia tehtäviä, kuten irtisanomisvaltuutta, tai liiketaloudellisia päätösvaltaa, hän on silloin itsenäinen asiantuntija, Piirainen kertaa kannanottoa.
Isännöitsijän työtehtävät asoy-laista
Rajanvetoa asiantuntijuudesta ja johtajuudesta isännöitsijän kannalta hämärtää helposti se, että isännöitsijöistä puhutaan asunto-osakeyhtiöiden toimitusjohtajina.
– Isännöitsijän tehtävät määräytyvät asunto-osakeyhtiölaista, eikä hänellä ole välttämättä omassa organisaatiossaan sellaista johtavaa asemaa, että sen perusteella häntä ei työaikalaki koskisi.
Toki tässä kohdin on vielä erotettava itse isännöintiyrittäjät, toimitusjohtajat, joille ” yritystoiminnan vapaan harjoittamisen mahdollisuus” johtaa väistämättä siihen, että työaikalainsäädäntö ei koske isännöintiyrittäjää, eikä myöskään hänen perheenjäseniään.
– Isännöitsijällä, eikä taloyhtiöllä ole keskenään sopimussuhdetta, vaan sopimus syntyy isännöintiyrityksen ja asunto-osakeyhtiön välille. Yrityksestä annetaan vain tehtävien hoitamiseen tarvittavat resurssit, Piirainen vielä kertaa.
– Minusta työneuvoston kanta on selkeyttänyt tilannetta ja antaa meille käytännön työlle selkeän linjan, miten tulkita lakia tältä osin.
Kahdeksan tuntia päivässä
Joku isännöitsijä kertoo tekevänsä yli 60 tuntista työviikkoa, toinen puhuu 55-60 tunnin viikkotuntimäärästä. Paljon ei ehdi harrastaa, eikä perhe-elämää viettää.
Kuka tekee viikoittain 40 tuntia töitä? Silloin toteuttaisi työaikalain perusvaatimuksen.
– Meille on määritelty, että työaika on 8 tuntia päivässä ja sen yli menevät tunnit ovat ylityötä. Ylityöt pitää korvata tai luoda jonkinlainen tasoitusjärjestelmä, määritellä aikajakso, jonka aikana ylitöitä tasataan, Piirainen sanoo.
Hyvin tyypillistä on, että isännöitsijät saavat hallituksen ja yhtiökokouksista kokouspalkkiot itselleen, mutta ovatko kokouksiin osallistumiset katsottava työajaksi vai ei? Piiraisen näkemys on, että ne on työaikaa siinä, missä kaikki muukin isännöitsijän tekemä työ. Se, että isännöitsijä saa siitä korvauksen, on positiivista, ettei tarvitse työtä tehdä ilmaiseksi.
Kyse on Piiraisen mielestä myös tärkeästä harmaan talouden torjuntaan liittyvästä seikasta: työntekijä on oikeutettu ylityökorvauksiin ja valtion tulisi saada korvauksista verovaroja.
– On todettu asia sekin, että yli 40 viikkotyötuntia kasvattaa tapaturma- ja onnettomuusriskejä. Puhumattakaan sydänkohtauksista, aivoverenvuodoista tai muista sairauksista, joita liian pitkiksi jatkuneet työpäivät voivat saada aikaan, Piirainen vielä varoittelee.
Mika Piiraisen haastattelu on julkaistu helmikuussa ilmestyvässä Kiinteistöpostissa 2/2014