Tällä kertaa tarkastelemme Kiinteistöpostin Lakipostia-palstalla erästä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden pysyväksi jäänyttä ratkaisua kesäkuulta 2016 koskien työaikalain soveltumista työsuhteisten isännöitsijöiden työsuhteeseen. Lähtökohtaisesti on todettava, että työaikalakia ja sen mukanaan tuomia velvoitteita on noudatettava työsopimuslain mukaiseen työsuhteeseen. Siten työnantajan on muun ohella kirjattava työaikakirjanpitoon tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin ja esimerkiksi merkittävä joko säännöllisen työajan työtunnit, lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset tai kaikki tehdyt työtunnit samoin kuin erikseen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korotusosat.
Asia lähti liikkeelle, kun Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) velvoitti vuoden 2014 alussa erään työnantajana toimivan isännöintitoimiston (jäljempänä Toimisto) noudattamaan isännöitsijän työtä tekevien osalta työaikalakia ja kirjaamaan tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin siten kuin työaikalaissa säädetään.
Velvoitteen toteuttamisen määräajaksi oli asetettu kuukausi. Työnantaja oli velvoitettu toimittamaan viiden kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksisaannista työaikakirjanpito osoituksena velvoitteen täyttämisestä. Aluehallintovirasto asetti velvoitteen tehosteeksi 10.000 euron uhkasakon siltä varalta, ettei velvoitetta noudateta määräajassa. Aluehallintovirasto määräsi, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.
AVI:n päätöksen perustelujen mukaan isännöitsijät ovat tehneet kirjallisen työsopimuksen Toimiston kanssa, ei taloyhtiöiden kanssa. Taloyhtiöt ostavat palveluita Toimistolta. Työsopimuksessa Toimisto määrittelee isännöitsijän työtehtävät. Toimiston ja isännöitsijän välisen työsopimuksen mukaan isännöitsijä on tarvittaessa velvollinen suorittamaan myös muita työnantajan osoittamia tehtäviä.
Työsopimukseen on myös kirjattu, että työntekijä on velvollinen tekemään työtä työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena. Isännöitsijälle kuuluu myös uusien asiakkuuksien hankkiminen ja lisäpalveluiden myyminen, mitkä eivät ole asunto-osakeyhtiölain mukaisia tehtäviä, vaan Toimiston velvoittamia tehtäviä.
AVI siis katsoi, että Toimisto käyttää työnjohtovaltaa myös isännöitsijöiden kohdalla. Todettakoon, että isännöitsijöiden osalta on ollut pitkään yleinen käytäntö, että työaikalakia ei noudateta, eikä työaikakirjanpitoa heidän osaltaan pidetä. Ala on kuitenkin rajusti muuttunut viime vuosina. Isoissa isännöintiyrityksissä on yhä enemmän työsuhteisia isännöitsijöitä, joilla ei ole johtavaa asemaa yrityksessä.
Tämän johdosta AVI:n mukaan heidän osaltaan työaikalain noudattaminen ja työajan seuraaminen oli perusteltua, eikä poikkea muista asiantuntijatöistä. Isännöitsijänä toiminut työntekijä on toimittanut osaltaan huhtikuulta 2010 työajanseurannan, joka täyttää kaikki työajanseurantajärjestelmältä vaadittavat kriteerit.
Isännöitsijänä toiminut työntekijä oli myös tuonut esille, että Toimistolla on ollut samanaikaisesti osa-aikaeläkkeellä oleva tekninen isännöitsijä, jonka työaika on ollut 18 tuntia / viikko. Tämä työntekijä ei ole tehnyt töitä toimistolla, vaan lähinnä muualla. Kyseisen työntekijän työajan ylitykset oli isännöitsijänä toimivan työntekijän mukaan korvattu vapaina ja työajan kertymistä oli seurattu.
AVI:n mukaan työnantajalla oli tässä asiassa mahdollisuus työajan seuraamiseen ja että työnantajalla oli myös mahdollisuus isännöitsijän työmäärän mitoitukseen myös toimiston ulkopuolella tehtävän työn osalta.
Toimisto valitti AVI:n uhkasakkopäätöksestä hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus kielsi varsin pikaisesti tämän jälkeen annetulla välipäätöksellään AVI:n päätöksen täytäntöönpanon.
Riidaton fakta asiassa oli se, että Toimiston palveluksessa olevat isännöitsijät ovat työsopimussuhteessa Toimistoon. Työaikalaki koskee kaikkea työsuhteista työtä, joten työaikalakia sovelletaan lähtökohtaisesti työsuhteessa oleviin isännöitsijöihin, ellei työaikalaista muuta johdu.
Sen sijaan asiassa on riidanalaista, sovelletaanko puheena oleviin isännöitsijöihin työaikalain soveltamisalarajoituksia. Asiassa tuli harkittavaksi ensinnäkin se, olivatko isännöitsijöiden tehtävät
Toimistossa yrityksen tai sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavia itsenäisiä tehtäviä. Ja toiseksi oli ratkaistava, oliko isännöitsijöiden työ sellaista työtä, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä.
Asiassa ei ilmennyt, että isännöitsijöillä olisi ollut itse Toimiston johtamiseen liittyviä tehtäviä. Hallinto-oikeus totesi, että pelkästään sillä perustella, että isännöitsijän tehtävät ovat asunto-osakeyhtiölain mukaan asunto-osakeyhtiön johtamistehtäviä, isännöitsijöiden ei voida katsoa olevan johtamiseen rinnasteisessa tehtävässä suhteessa työnantajayhtiöönsä eli Toimistoon.
Toimiston henkilöstöstä (noin 400) noin puolet olivat isännöitsijöitä. Jo pelkkä isännöitsijöiden huomattava määrä viittasikin siihen, että heidän asemansa Toimistossa ei ole johtamiseen rinnastettava tehtävä.
Edelleen asiassa ei ollut väitettykään, että kaikkien isännöitsijöiden työsuhteen ehdot olisivat kokonaisuutena tarkastellen selkeästi muihin työntekijöihin nähden parempia ja vastaisivat työnantajaorganisaation suoranaisiin johtotehtäviin osallistuvien työsuhteen ehtoja. Niin ikään isännöitsijöiden ylityöt voitiin työsuojeluvaltuutettujen lausunnon mukaan ottaa huomioon palkallisena vapaana.
Näissä oloissa isännöitsijöiden työtä ei hallinto-oikeuden mukaan ollut pidettävä työaikalain soveltumisen poisrajaavana yrityksen tai sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä.
Asiassa oli toiseksi arvioitava, oliko isännöitsijöiden työ sellaista, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä.
Isännöitsijän työtehtävät määräytyvät lähtökohtaisesti asunto-osakeyhtiölain ja lisäksi tässä asiassa määräytyivät työnantajan asunto-osakeyhtiön isännöintitehtäväluettelon mukaisesti sekä olivat luonteeltaan itsenäisiä ja vastuullisia tehtäviä, joita hoidettiin ilman Toimiston välitöntä työnjohtoa ja tosiasiallista työajan seurantaa.
Työtehtävät ja niiden suorituspaikka olivat riippuvaisia myös kunkin asunto-osakeyhtiön tarpeista. Työsuojeluvaltuutettujen lausunnon mukaan isännöitsijät työskentelivät valtaosin muualla kuin toimistossa.
Tehtävien luonne huomioon ottaen hallinto-oikeus totesi, ettei Toimisto pystyisi määrittelemään etukäteen työpaikan ulkopuolella tehtävän työn päivittäisiä ajankohtia, eivätkä isännöitsijät pystyisi ennalta ilmoittamaan työnsä aloittamis- ja lopettamisajankohtia.
Toimistolla ei siten saadun selvityksen perusteella voitu katsoa olevan tosiasiallista mahdollisuutta valvoa isännöitsijöiden työajan käyttöä ennen työsuorituksia tai työpäivien aikana, vaikka työajan kirjaaminen olisi voitukin teknisesti järjestää.
Pelkästään se seikka, että yhden osa-aikaisen isännöitsijän kohdalla työajan seuranta oli järjestetty, ei antanut perustetta arvioida asiaa kaikkien muiden isännöitsijöiden osalta toisin.
Myöskään sen seikan, että isännöitsijöiden tehtäviin oli kuulunut myös uusien asiakkaiden hankkimista ja lisäpalveluiden myyntiä, ei voitu katsoa olevan asian arvioinnissa olennaista, koska asiassa ei ilmennyt, että tämäntyyppinen työ muodostaisi tavanomaisiin isännöitsijän tehtäviin nähden merkittävän osan isännöitsijöiden työstä. Lisäksi asiaa harkittiin työaikadirektiivin valossa.
Asiassa ei kuitenkaan ollut työsuojeluvaltuutettujen lausunnossa to taikka muutoinkaan ilmennyt, että isännöitsijät olisivat lähtökohtaisesti kokeneet ongelmallisena sen, ettei heillä ole ollut työaikaa.
Hallinto-oikeus katsoikin, että isännöintitoimintaa harjoittavan osakeyhtiön palveluksessa oleviin työsopimussuhteisiin isännöitsijöihin ei kyseisessä asiassa sovelleta työaikalakia johtuen siitä, että työnantajalla ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta valvoa isännöitsijöiden työajan käyttöä ennen työsuorituksia tai työpäivien aikana. Hallinto-oikeus kumosi AVI:n päätöksen 10.000 euron uhkasakon asettamisesta työaikalain velvoitteiden suorittamiseksi.
Sovelletaanko työaikalakia vai ei, on juridisesti haastava kysymys ja vaatii aina yksittäistapauksellisesta harkintaa. Se, että jokin laissa ilmoitettu poikkeusseikka on jokin työsuhteen osa ja siten puoltaisi työsuhteen jäämistä työaikalain ulkopuolelle, ei lopultakaan tarkoita, että näin olisi.
Merkittävää on se, miten juuri tuo nimenomainen työsuhde ja siinä tehtävä työ on kokonaisuudessa järjestetty ja mikä on työn luonne. Ratkaisu on tehtävä kaikkiin niihin seikkoihin kohdistuvalla kokonaisharkinnalla, jotka osoittavat yhtäältä isännöitsijän itsenäisyyttä ja toisaalta hänen epäitsenäisyyttään työn järjestelyissä. Ratkaisua ei voi perustaa pelkästään siihen, että isännöitsijä saa valita työskentelypaikkansa.
Jotta isännöitsijän työ jäisi työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle, hänellä tulee olla työskentelypaikan valintaa laajemminkin mahdollisuus työhön kuuluvien tehtävien ja työajan itsenäiseen järjestämiseen. Tässäkin asiassa tätä asian tulkinnallista vaikeutta osoittaa erinomaisen hyvin se seikka, että vaikka Toimisto voitti juttunsa, sai se pitää vahinkonaan yli 32.000 euron oikeudenkäyntikulunsa.
Lakipostia-palsta on julkaistu joulukuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Professionalissa 10/2016