Luonnos valtioneuvoston asetus tuulivoimamelusta on lähtenyt lausunnolle. Asetuksen mukaisilla ohjearvoilla pyritään varmistamaan, että tuulivoimalat ja asutus olisivat riittävän etäällä toisistaan, eikä melusta aiheutuisi ihmisille terveyshaittaa. Näin kunnissa olisi nykyistä helpompi kaavoituksella ohjata voimaloiden sijoittumista.
Ohjearvoja sovellettaisiin maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä lupamenettelyissä ja valvonnassa.
Asetusluonnosta valmisteli keväällä laajapohjainen työryhmä, jonka työtä jatkoi syksyllä ministeriöiden välinen työryhmä.
Jälkimmäisen puheenjohtajana toiminut ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri painottaa: – Tavoitteenamme on sijoittaa tuulivoimalat jatkossa niin, etteivät asukkaat ja kesämökkiläiset kärsi niistä. On tärkeää tuottaa energiaa uusiutuvilla luonnonvaroilla, mutta lopulta juuri ihmisten terveys on asetuksen lähtökohta.
Tuulivoimalan ääni poikkeaa merkittävästi esimerkiksi tieliikenteen aiheuttamasta äänestä. Äänen leviäminen riippuu muun muassa maaston pinnanmuodoista, kasvillisuudesta ja sääoloista.
Asetusta valmistelleessa työryhmässä jäi avoimeksi kysymys siitä, tulisiko merkityksellinen sykintä ottaa huomioon valvonnassa. Kyseessä olisi melun mittaaminen silloin, kun tuulivoimala on jo toiminnassa.
Yhtenäisempi käytäntö
Nykyisin tuulivoimaloiden sijoittamisen ohjaamisessa käytetään joko valtioneuvoston vuonna 1992 antamia yleisiä melutason ohjearvoja tai ympäristöministeriön vuonna 2012 antamia tuulivoimarakentamisen melutason suunnitteluohjearvoja.
Uusi asetus yhtenäistäisi käytäntöjä tuulivoimalan ja melulle alttiin kohteen välisen etäisyyden mitoituksessa.
Tuulivoima on uusiutuvaa, lähes päästötöntä energiaa. Siten tuulivoima auttaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Suomi on sitoutunut ilmasto- ja energiastrategiassa lisäämään tuulivoiman osuutta merkittävästi.
Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja 15.12. mennessä.