Työsuojeluviranomaiset tarkastavat vuosittain satoja tuotteita muun muassa työsuojelutarkastusten yhteydessä, kaupoissa, messuilla ja asiakkaiden ilmoitusten perusteella. Lankisen mukaan noin puolet tarkastetuista tuotteista on vaatimusten mukaisia, mutta toisesta puolikkaasta löytyy jotain huomautettavaa. Korjaamista vaativa osuus tuntuu maallikosta suurelta.
– Kyse ei aina ole suuresta ongelmasta, vaan esimerkiksi käyttöohjeesta saattaa puuttua jotain, neuvotteleva virkamies Pirje Lankinen selittää Yläkulma-nimisessä kirjoitussarjassa, jossa käsitellään ajankohtaisia sosiaali- ja terveyspoliittisia aiheita.
– Muidenkin asiakirjojen on oltava kunnossa. Tuotteesta täytyy löytyä CE-merkintä ja vaatimuksenmukaisuusvakuutuksen ja tiettyjen tuotteiden osalta tyyppitarkastustodistuksen pitää myös olla saatavilla.
Suurin osa havaituista puutteista saadaan kuntoon aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden voimin. Ratkaisuksi voi riittää valmistajan ohjeistaminen tai kyseeseen voi tulla väliaikainen kielto, jonka aikana asian voi korjata. Jos valmistaja ei kuitenkaan noudata ohjeita, asia käsitellään ministeriössä.
– Tuote voidaan korjata ministeriön käsittelyn aikana tai muutoin joudumme turvautumaan kieltopäätökseen. Se tuo mukanaan kiellon tuotteen myynnille ja käytölle ja velvoitteen vetää tuotteet takaisin jakelijoilta ja asiakkailta. Päätöstä tehostetaan vielä uhkasakolla, Lankinen sanoo. Kieltopäätöksiä tehdään hänen mukaansa useita vuosittain.
Lainsäädäntö tuotekehittelyä hitaampaa
Valmistajan ei aina ole helppoa selvittää, mitä laki tuotteelta vaatii. Jotkin tuotteet kuuluvat useamman lain alaisuuteen ja joistakin ei vielä ole ehditty säätää mitään. Lankinen muistuttaa, että perussäännöt pätevät kuitenkin kaikkiin tuotteisiin.
– Markkinoille ei saa tuoda terveydelle tai turvallisuudelle vaarallista tuotetta. Lainsäädäntöä nopeampia keinoja turvallisuuden varmistamiseen ovat muun muassa testauslaitoksissa tehdyt kokeet ja standardisointi.
Tuoteturvallisuus ja sen valvonta kuuluvat EU-säätelyn piiriin. Julkisuudessa toiminta näyttää joskus kovin byrokraattiselta, kun esiin nostetaan jotain yksittäistä tuotetta koskevat vaatimukset. Vaikka kokonaisuus unohtuisi keskustelussa, Lankinen ymmärtää myös kriitikoita.
– Lainsäädäntö on usein vaikeaselkoista. Viranomaisten on kuitenkin noudatettava lakia tehtävässään.
Valmistajan vastuun määritteleminen ei sekään ole aina yksinkertaista. ”Joskus on vaikeaa seurata tuotteen kulkua valmistukseen asti. Jatkossa tätä helpotetaan niin, että kaikilla jakeluketjuun kuuluvilla on velvollisuus säilyttää kymmenen vuoden ajan tieto siitä, mistä tuote on hankittu ja minne se on toimitettu.”
EU:ssa on valmisteltu pitkään uutta asetusta markkinavalvonnasta. Työ on ollut jonkin aikaa seisahduksissa, mutta jatkuu syksyn aikana. Lankinen odottaa asetuksen tuovan toimintaan vähän uudenlaisia painotuksia.
– Viranomaisille voi tulla nykyistä laajempia tiedotusvelvoitteita. Lisäksi korostetaan mahdollisuutta valvonnassa havaittujen puutteiden korjaamiseen.
Teksti: Paula Mannonen
