Etenkin keväällä uutisoitiin useista muun muassa pääkaupunkiseudulla tapahtuneista tuhopoltoista. Kaikki eivät kohdistuneet asuinrakennuksiin, mutta silti kerros- ja rivitaloissa piilee merkittävä tuhopoltonriski, ellei sitä huomioida esimerkiksi taloyhtiön turvallisuussuunnittelussa. Suomessa sytytetään vuosittain kaikkiaan noin 3 000 tulipaloa tahallaan.
LL Annika Thomson on tutkinut väitöskirjassaan mielentilatutkimukseen lähetettyjen miespuolisten tuhopolttajien ennustetta. Hänen näkemyksensä mukaan tuhopolttoihin syyllistyneistä miehistä huomattavan suuri osa on vakavasti itsetuhoisia ja nuorilla tuhopolttajilla on myös selvästi kohonnut riski sairastua skitsofreniaan.
– Pyromaniaan eli tuhopolttohimoon liittyy tyypillisesti mielihyvän tai helpotuksen tunne tulta sytyttäessä tai tarkkaillessa. Pyromania on kuitenkin harvinainen ilmiö; tulipalojen sytyttelyyn on useimmiten muita motiiveja, kuten esimerkiksi vakuutuspetos, kosto tai toisen rikoksen peittely, Thomson toteaa.
Väitöstutkimuksessa oli mukana yli 400 mielentilatutkimukseen määrättyä tuhopolttajaa, joita verrattiin yleisväestöön kuuluvaan verrokkiryhmään. Seuranta-aika oli keskimäärin 20 vuotta. LL Annika Thomson väittelee Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa 9.9.2016.
– Osa tuhopolttajista kärsii esimerkiksi persoonallisuushäiriöistä, psykoosisairauksista, mielialahäiriöistä tai päihdehäiriöistä, erityisesti alkoholiriippuvuudesta. Usein heillä on impulssikontrollin häiriö, mikä altistaa impulsiivisiin tekoihin kuten tulipalojen sytyttelyyn seurauksia ajattelematta, Thomson kertoo.
Kohonnut kuolleisuus ja itsetuhoisuusriski
Lähes puolet tuhopolttajista, mutta vain noin viidennes verrokkihenkilöistä, kuoli seurannan aikana. Tuhopolttajat kuolivat keskimäärin kahdeksan vuotta nuorempina kuin verrokit.
Verrokkihenkilöistä yksi prosentti teki seuranta-aikana itsemurhan; tuhopolttajien ryhmässä itsemurhien määrä oli kahdeksan kertaa suurempi. Tuhopolttajilla oli myös verrokkeihin nähden kolmetoista kertaa enemmän vakavia, sairaalahoitoon johtaneita itsemurhayrityksiä.
Psykopatia on vaikea luonnehäiriö, jota kuvastaa muun muassa tunnekylmyys, empatiakyvyn heikkous ja katumuksen puute. Mielentilatutkimuksessa olleiden tuhopolttajien keskuudesta löytyi joukko henkilöitä, joiden psykopatiapiirteet olivat korostuneet. Tätä ryhmää luonnehti antisosiaalinen elämäntapa ja monirikollisuus.
Thomson tutki 15 – 25-vuotiaiden tuhopolttajien alaryhmässä skitsofreniaan sairastumista. Seuranta-aikana häiriöön sairastuminen oli kaksitoista kertaa yleisempää tuhopolttajilla kuin verrokkihenkilöillä.
– Tutkimus tuotti uutta tietoa tuhopolttajien kohonneesta kuolleisuudesta ja suuresta itsetuhoisuusriskistä. Tätä ryhmää ei tule sivuuttaa, kun laaditaan kansallisia strategioita itsemurhakuolleisuuden vähentämiseksi. Sekä terveydenhuollon että oikeuslaitoksen tulisi myös huomioida, että nuoret tuhopolttajat ovat merkittävässä riskissä sairastua myöhemmin elämässään skitsofreniaan, Thomson toteaa.
Miten taloyhtiö ehkäisee ennakolta tuhopolttajan toimet, siitä enemmän tietoa Turvallinen kaupunki –sivustolla: TÄSTÄ
