Transformaatio, uusi tapa ajatella lähiöiden korjaamista

Rakennusten tilojen käyttötarkoitusten muutoksilla tavoitellaan entistä monipuolisempaa asukaskuntaa. Vanhojen rakennusten säilyminen osana uudistuvaa lähiötä vahvistaa alueen identiteettiä.

Rakennusarkkitehti (AMK) Anna Kokkonen teki opinnäytetyönään suunnitelman Kouvolan Lehtomäen lähiökorttelin korjaamiseksi transformaatioon perustuvalla mallilla. Transformaatiossa saadaan lähiökerrostalojen arkkitehtuuriin kerrostumia sekä monipuolisempaa toimintaa.

Teksti Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat Anna Kokkonen

Anna Kokkonen tutki Metropolia ammattikorkeakoululle tekemässään opinnäytetyössä uusia keinoja lähiöiden korjaamiseksi. Esimerkkialueeksi valikoitui Kouvolan Asunnot Oy:n omistama rapistunut ja huonomaineinen vuokratalojen asuinkortteli Lehtomäessä. Esimerkkejä tarvitaan, sillä joka neljäs suomalainen asuu lähiössä, ja lähiörakennukset ovat tulleet peruskorjausikään.

Kokkonen toteaa, että lähiörakennuksia on korjattu yleensä perusparannuksen tavoin, mutta korjauksista huolimatta lähiöasunnon houkuttelevuus ei ole kasvanut. Tarvitaan uutta korjauskulttuuria, ja siihen transformaatio on yksi vastaus.

Säilyy mutta muuttuu

Kokkosen mukaan Tanskassa kehitetty asuinalueiden transformaatiokorjaustapa tarkoittaa, että suuri osa rakennuskannasta säilytetään jollain tavoin muunneltuna.

– Kaikkia lähiöissä säilyttämisen arvoisia rakennuksia ei voi eikä kannata restauroida tai entisöidä. Näin ollen rakennuksille on löydettävä uutta monimuotoisempaa käyttöä, jotta niiden säilyttäminen muuntelun avulla olisi mielekästä. Transformaation uutuus on siinä, että muuntelu-ajattelutavan vuoksi entisöinti ja purkaminen eivät enää ole eriasteisia keskenään. Kaikki olemassa olevat korjausrakentamisen menetelmät ja vaiheet ovat samanarvoisia kaupunkiympäristön muutoksen hallinnassa: jokaisessa vaiheessa rakennusta muutetaan erilaisin korjausmenetelmin.

– Perusparannus ja radikaali muutos ovat hyviä keinoja lähiökerrostalon uudistamiselle, mutta korttelissa kaikkien rakennusten korjaaminen samalla tavalla luo epätoivottua monotonista piirrettä, jota transformaatiossa halutaan välttää, Anna Kokkonen kirjoittaa.

Hän toteaa, että transformaatio ilmiönä on Suomessa vielä nuori mutta siitä olisi syytä puhua enemmän ja ottaa huomioon yhtenä vaihtoehtona lähiökorttelin korjaamisessa.

1970-lukulainen Lehtomäki

Anna Kokkosen mukaan Kouvolassa ei tällä hetkellä kaavoiteta lähiötyyppisiä asuinalueita. Siksi olemassa olevien lähiöiden merkitys kasvaa, jos kaupunkiin halutaan lisää asukkaita. Lehtomäessä asuu tällä hetkellä pääasiassa lapsiperheitä, kaikkiaan noin 5000 ihmistä.

Lehtomäen asuntoalueen esisuunnittelu käynnistyi keväällä 1973. Tavoitteena oli luoda vaivattomat kävely-yhteydet keskustaan, palvelupisteisiin, kouluille ja urheilupaikoille sekä virkistysalueille. Asutus suunniteltiin loivasti kohoavalle rinteelle viuhkamaisesti kortteliryhminä. Lähiön päätie, Lehtomäenkatu, halkaisee asuinalueen kahteen osaan pohjois- ja eteläsuuntaisesti. Lehtomäkeä on rakennettu ja laajennettu jatkuvasti. Siksi alueella on monia erityyppisiä ja eri aikakautta edustavia rakennuksia.

Kokkonen tutki opinnäytetyötään varten yhtä korttelia Utunmäentien ja Lehtomäenkadun kulmassa. Paikka on valoisa ja vehreä, mutta rakennukset ovat alkaneet rapistua, eikä niitä ole rakentamisen jälkeen korjattu. Korttelin asuinrakennukset koostuvat kahdesta 4-kerroksisesta lamellitalosta ja kahdesta 7-kerroksisesta pistetalosta.

Kaikkien rakennusten julkisivujen väritys ja parvekkeiden mittasuhteet ovat samat, mutta rakennusten massoittelu on polveilevaa. Rakennusten vieressä on suuri pysäköintialue. Korttelin sisäpiha on vehreä ja väljä. Rappukäytävät ovat kapeita ja valoisia. Asunnot ovat alkuperäisessä kunnossa.

Anna Kokkonen arvelee, että korttelia uhkaa purkaminen, sillä omistajan mielestä rakennukset ovat vanhoja ja epäkäytännöllisiä.

Purkamisen sijaan monipolvinen muutos

Kokkonen tarjoaa opinnäytetyössään transformaatioon perustuvaa ratkaisua, jolla lähiökorttelista tulisi houkutteleva ja uudistunut. Arkkitehtonisia toimenpiteitä olisivat asuinalueen muuttaminen toiminnoiltaan sekoittuneemmaksi, kaupunkikuvan muuttaminen kauniimmaksi ja rakennusten muuttaminen kestävän kehityksen mukaisiksi.

– Transformaatio on Kouvolan Lehtomäen kortteliin sopiva menettelytapa, Kokkonen toteaa.

Kokkosen suunnitelmissa Lehtomäen korttelin korjaus sisältää kaksi eri muuntelujaksoa. Korjausvaihe 1 (rohkea uudistuminen) toteutuisi vuonna 2020, ja korjausvaihe 2 (innostava asuminen) toteutuisi vuonna 2030. Huonokuntoisten pistetalojen korjaaminen ei ole kannattavaa, mutta lamellitalot ovat Kokkosen arvion mukaan sellaisessa kunnossa, että niidenmuuntelu olisi kustannuksiltaan järkevää.

Ensimmäisessä muutosvaiheessa asukasjakaumaa monipuolistetaan senioriasumisella ja nuorten tuetulla asumisella ja palvelut tuodaan lähelle kotia. Lamellitalojen julkisivut pestään punajäkälästä, mikä raikastaa niiden ilmettä. Uudet pistetalot tuovat kortteliin moderneja materiaaleja.
Uusien rakennusten värimaailma on lamellitalojen julkisivujen pesubetonista, jossa on paljon ruskean, punaisen ja keltaisen sävyisiä kiviä. Lamellitalon keskellä olevat kolmiot puretaan ja tilalle rakennetaan yksiöitä: kahdeksan kolmion sijaan tehdään 16 yksiötä. Maantasokerrokseen sijoitetaan hyvinvointipalveluja. Ilmanvaihtoa tehostetaan uusilla konehuoneilla, sillä ihmismäärä tulee uusissa tiloissa kasvamaan.

Toisessa muutosvaiheessa teemana on toiminnallisen ja yhteisöllisen asumisen suunnittelua. Nyt lamellitalon keskiosaan vanhojen kolmioiden tilalle kerroksiin 1–3 tulee yhteiskäyttötiloja.
Jotta niihin pääsisivät kaikki, uudet hissit rakennetaan olemassa olevien porrashuoneiden viereen, rakennuksen ulkopuolelle. Vanhat parvekekaiteet puretaan ja tilalle rakennetaan uudet värilliset betoniparvekekaiteet. Värimaailma on lamellitalojen julkisivujen pesubetonista. Harrastetilojen kohdalla betonikaiteissa ja julkisivuissa on eri tilojen käyttötarkoitus väreillä koodattuna. Sisäpihan vanhat varastotilat puretaan ja tilalle rakennetaan uudet. Varastojen kylkeen tulee myös uudet pyöräkatokset.

Kauan työmaana

Anna Kokkonen toteaa, että lähiökorttelia ei pidä muuttaa aivan toisenlaiseksi kuin se on. Vanhan rakennuksen läsnäolo transformoitunakin vahvistaa paikan identiteettiä uudisrakentamista voimakkaammin.

– Vanhoja rakennuksia transformoimalla vältytään autioituvilta tonteilta ja tyhjiksi jääviltä, purkamistaan odottavilta tiloilta.

– Kuitenkin transformaation huonona puolena voidaan nähdä, että muunneltavassa korttelissa on käynnissä jatkuvat työmaat. Kymmenien vuosien sisään useat urakat voivat olla rasite korttelin asukkaille, Anna Kokkonen kirjoittaa.