Toistuvasti, samaan osoitteeseen puolen vuoden aikana useamman kerran – siis poliisi suorittamassa perheväkivaltatehtävää. Tällaisia piirteitä liittyy poliisin tehtäviin perheväkivaltatehtävissä.
Poliisiammattikorkeakoulun (Polamk) tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia Sisä-Suomen poliisilaitoksen perheväkivaltatehtäviä puolen vuoden ajalta. Siinä havaittiin, että jopa 26 prosenttia perheväkivaltatehtävistä tuli osoitteisiin, joissa poliisi oli käynyt vähintään kerran aiemmin puolen vuoden aikana. Enimmillään samaan osoitteeseen oli jopa yhdeksän perheväkivaltatehtävää.
– On syytä pohtia, miten perheväkivaltatehtävien hoitamista voisi kehittää niin, että väkivaltaan saisi apua mahdollisimman varhain. Valtaosa lähisuhdeväkivallasta ei tule lainkaan poliisin tietoon, joten ensimmäisessä perheväkivaltatehtävässäkään tuskin on usein kyse ensimmäisestä väkivallanteosta, tutkija Monica Fagerlund Poliisiammattikorkeakoulusta arvioi.
Puoleen tehtävistä liittyi fyysistä väkivaltaa
Tutkimuksessa kuvattiin poliisin perheväkivaltatehtävien prosessia alkaen hätäkeskukseen tulevasta soitosta. Hätäkeskus ei välitä kaikkia perheväkivaltatehtäviä poliisille, ja poliisikin voi harkintansa mukaan hoitaa tehtävän käymättä paikalla. Niistäkin tehtävistä, joissa partio on mennyt tehtäväpaikalle, iso osa osoittautuu muuksi kuin lähisuhdeväkivallaksi.
– Tämä on luonnollista, sillä hätäkeskuspäivystäjä tekee tehtäväluokittelun puhelussa saamiensa tietojen pohjalta. Usein soittajalta saadaan niukasti tietoa, ja vasta tapahtumapaikalla poliisille selviää esimerkiksi se, ovatko osapuolet lähisuhteessa, Fagerlund kertoo.
Puolessa niistä tehtävistä, joista saatiin poliisin kyselylomakevastaus, poliisi kuvasi jonkinlaista fyysistä väkivaltaa tapahtuneen. Vähintään 57 prosentissa kyselylomakevastausten tehtävistä oli kyse lähisuhteesta.
Ilmoitusten joukossa on myös vääriä hälytyksiä. Uhrin lisäksi yleisimmin hätäkeskukseen soittaa naapuri, ja esimerkiksi urheilun katsomisen tai konsolipelin pelaamisen äänet voivat seinän taakse kuulostaa väkivallalta.
– Naapureiden ilmoitukset ovat kuitenkin tärkeitä. Perheväkivallan ilmoituskynnys vaikuttaa joskus poliisinkin arvion mukaan korkealta: esimerkiksi kerrostalossa tavaroiden särkemiseen viittaava meteli on saattanut kestää jopa tunnin ennen kuin naapuri soittaa hätäkeskukseen, kuvailee Fagerlund.
– Näyttää siltä, että lähisuhdeväkivalta tulee aiempaa yleisemmin poliisin tietoon, mutta monessa tapauksessa ei johda rikosilmoitukseen. Yhtenä tavoitteenamme oli selvittää, mitä näiden epäsuhtaiselta vaikuttavien tietojen takana on, Fagerlund mainitsee.
Lähisuhdeväkivaltaan puuttumista tehostettiin vuonna 2011, kun rikoslain muutoksen myötä lieväkään pahoinpitely lähisuhteessa ei enää ole asianomistajarikos.
Sisäministeriön rahoittaman tutkimushankkeen aineistona olivat kaikki Sisä-Suomen poliisilaitoksen perheväkivaltatehtävät puolen vuoden ajalta huhti–syyskuussa 2015. Tutkimukseen kuului myös kysely niille poliisipartioille, jotka hoitivat kyseisiä tehtäviä. Kyselylomakevastauksia saatiin ja yhdistettiin alkuperäiseen perheväkivaltatehtävien aineistoon 973 kappaletta.
Lähisuhdeväkivalta poliisin perheväkivaltatehtävillä -tutkimusraportti on luettavissa Polamkin verkkosivuilla www.polamk.fi/julkaisut.