Telinemies: Vakuutus korvaa, kunhan ehtii

Telinemies kertoi aloittavansa viranomaisten työrukkaskäsittelyn, mutta matkan varrelta tarttui taas yksi uusi aihe mukaan. Siirretään siis viranomaisrukkaset vielä hetkeksi pöydän kulmalle.
Tätä aihetta tuli kyllä jo viime kolumnissa vähän sivuttuakin, kun tyhmä vesi ja viisas suunnittelija olivat jutun keskiössä. Siirrytään tällä pelikentällä yksi askel eteenpäin siihen kohtaan, missä se vesi on tyhmyyttään aiheuttanut viisaille ongelman. Mitäs siten tehdään?

Meillä on erinäisiä vakuutuksia, joiden ehdoissa on paljon pientä printtiä. Jos vettä lirahtaa satakunta kuutiota kadun alla majailevasta rikkoontuneesta runkovesijohdosta kadun varrella seisovan talon kellariin kuten Koskelassa, vahingon aiheuttajan vastuuvakuutus korvaa.
Tässä kohtaa on kuitenkin mainittava, että se mitä sitten luulisi tapahtuvan, pitää paikkansa vain vakuutuksen myyntiesitteissä ja mainoksissa. Joissakin niistä orkesteri soittaa hetken aikaa ja kun käännät päätäsi, on selkäsi takana homma jo hoidettu.
Tuo filmi on ihan varmasti nopeutettu, oikea tapa esittää asia olisi tehdä se norjalaisten tapaan. Norjalaiset ovat erikoistuneet vuorokausia kestäviin ohjelmiin, mutta heilläkin tuli mitta täyteen, kun porotokka ei liikkunut muutamaan päivään mihinkään.
Koskelassa on nyt jo yli 15 kuukautta korjattu vesivahinkoa, kannattaisi siis kutsua NRK paikalle kuvaamaan. Norskitkin voisivat tosin kyllästyä odottamaan.

Telinemies kirjoitti kylppäriremppojen aikatauluista, joissa on noin 80 prosenttia löysää. Koskelan vesivahinkorempassa pannaan kuitenkin reilusti paremmaksi. Piti olla valmista jo viime kesänä. Aina silloin tällöin joku käy tekemässä jotain, jonka korjaamiseen menee sitten taas tuplasti aikaa.
Siinä välillä mietitään, miten ja mistä syystä voitaisiin olla tekemättä mitään. Kosteutta mitataan moneen kertaan, käydään akateemista keskustelua oikeasta mittaustavasta, vahingon kärsineen oikeudesta saada vahingot korjattua, korvattavista asioista, muttei korjaustavasta ja aikataulusta niinkään.

Mietitäänpä vähän. Tuommoinen keskikokoinen kerrostalo nousee Suomessa yhdessä vuodessa tai vähän alle. Muilla mailla se nousee nopeammin. Itäisillä mailla muutamassa viikossa. Telinemies on kuullut lukuisia kommentteja siitä, että nopeasti rakennettu on aina huono. Sellaisen kommentin esittäjät eivät ole koskaan rakentaneet mitään nopeasti, mutta huonosti kylläkin.
Kun tätä ajatusta vähän kehitellään, päädytään siihen vanhaan sanontaan, että hiljaa hyvää tulee. Se tarkoittaa oikein pitkälle vietynä, että tekemättä mitään tuleekin sitten jo oikein hyvää. Ja siinä on esitettynä Koskelan vesivahingon korjaamisen koko filosofia. Siellä korjataan 15+ kuukauden edestä. Priimaa pitäisi siis tulla.

Vesivahinkojen korjaaminen ei muistuta ollenkaan kolarikorjaamojen toimintaa. Parhaissa niissä saa nykyään kai jo kahvin kanssa konjakin, niin hyvää asiakaspalvelu on.
Samoin kuin tietysti laskutuskin. Kynnellä vahingossa maalipintaan raapaistun naarmun korjaaminen maksaa mansikoita ja muut naarmut sitten vähän enemmän. Homma hoidetaan kuitenkin nopeasti, kalliisti ja laadukkaasti.

Rakentamisessa vastaava tilanne on vähän toisenlainen. Vahingon kärsinyt asukas huomaa olevansa lähtökohtaisesti ihan eri roolissa: ei palveltavana, vaan informaatiosodan juoksuhaudassa.
Vahingon korjaamisesta, sen aiheuttamista sivukuluista tai muusta korvattavasta haitasta 15 kuukauden aikana syntyvät taistelut ovat kuin psykologista sodankäyntiä ylivoimaista vihollista vastaan.

Jos talon salaojista pumpataan yli sata kuutiota vettä pois, pitää tietysti olla kiitollinen, ettei työtä tarvitse maksaa itse, eikä vesilaitos veloita ylimääräistä käyttövesimaksua. Vahingon korjaaminen ei muutenkaan muistuta auton rutattujen peltien vaihtoa.
Vaikkei Telinemies näistä hommista paljonkaan ymmärrä, tuntuisi loogiselta ensin varmistaa, että ylimääräinen vesi on pois, sitten suunnitella ja tehdä asioita oikeassa järjestyksessä ja korvata kaikki vedestä aiheutuneet vahingot.

Vesivahinkojen korjaaminen on hankalaa, koska se maksaa. Siltä kannalta tarkasteltuna kustannustehokkain tapa on tietysti vetää muovimatto kellarin lattiaan ja fiksata vähän paikkoja. Kun matto sitten kuplii, päätetään, ettei sitä tarvitse liimata tai että kellarin lattian päälle laitettava parketti on hyvä ratkaisu. Siinä välissä käydään mittailemassa, että betonin pinta on riittävän kuivaa.
Tässähän ei ole mitään uutta, uima-altaitakin rakennetaan ja korjataan tässä maassa kuulemma samalla toimintaperiaatteella moneen kertaan, ja siinä touhussa on sentään ammattilaisia mukana.

Vakuutusyhtiöillä on palveluksessaan pääasiassa vain vakuutuksien myyjiä, asianajajia ja lääkäreitä, joten pitää palkata konsultti siihen väliin. Sille voi sitten kilauttaa ja antaa etäohjeita siitä, mitä ei korvata.
Käytäntö on tuttu vakuutusyhtiöiden käyttämistä lääkäreistä, jotka saavat rammatkin kävelemään. Konsulttikin on vain tietäjä, joten korjaustyön tekijä pitää vielä löytää jostain. Asiakasta palvelee siis vahingon aiheuttajan vakuutusyhtiön palkkaaman vahinkokorjauskonsultin palkkaama urakoitsija. Ja se voi olla sitten ihan kuka tahansa, jota raha kiinnostaa osaamista enemmän.

Yllä kuvattu malli edustaa sitä Erkki Virtasen mainitseman Isännättömän rahan serkkua, Kasvotonta vastuuta. Pääasia tässä mallissa on, että vahinkoa voidaan hoitaa etänä.
Se tarkoittaa samaa kuin mikä tahansa etäsuhde, siitä puuttuvat läheinen kanssakäyminen ja osallistuminen. Kaiken lisäksi se tulee kalliiksi; ilman mitään näkyvää aikaansaannosta kirjoitetaan kuitenkin koko ajan laskuja.

Osaaminen tai palvelu ovat pelkkää sanahelinää, jos moraali puuttuu. Telinemies on vuosien mittaan oppinut, että vastuu on asia, joka väistyy aina rahan tieltä. Sitä vastaan on auttanut vain oikeuksistaan kiinni pitäminen ja lain oikealla puolella oleminen, ja juuri tuossa järjestyksessä. Kun ei hyväksytä vastustajan tarjoamaa pelikenttää, peli muuttuu toisenlaiseksi.

Telinemiehen kirjoitus on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 5/2017