Telinemies: Väärin virtaava vesi

No niin, juuri kun on toivuttu siitä, että betoni ei kovetukaan, vaan jää juustomaisen reikäiseksi, saatiin uutta ihmettelyn aihetta, kun rakennuskohde Jätkäsaaressa nousi julkisuuteen.
Tällä kertaa ei jaettu vuoden betonipalkintoa, vaan jaettiin ruutuaikaa ja ilmaista mainosta vuotavista julkisivuista. Aina kun jollekin jaetaan palkinto, vaikkapa jollekin yritykselle vuoden vientipalkinto, kannattaa olla tarkkana. Palkinnoilla on taipumus maksattaa itsensä lyhyellä aikavälillä takaisin. Niin tälläkin kertaa. Jätkäsaaressa oli palkittua laatua ja uutta arkkitehtuuria.
Rakentamisen laatuhan on katsojan silmissä, ja harvalla on röntgenkatsetta, jolla näkee seinän sisään. Piirustuksia on kuitenkin helpompi selata ja niistä voi päätellä, mistä tämäkin vuotava julkisivu on tehty.
Ainahan voi väittää, että yllätti, kun meren rannalla tuulee ja sitä ei ole osattu huomioida. Telimies ihmettelee. Kun Stadissa jo ajat sitten asuessani fillaroin Kalliosta Vuosaareen, tuuli aamulla vastaan ja tuuli illalla vastaan, vaikkei oikeastaan tuullut ollenkaan.
Sillä työmaalla tehtiin kattoja ihan oikealla ja suunnitellulla tavalla, ja ne kaikki vuosivat kuin seula, kun vähänkin tuuli. Edes kovalla paineella ei vettä saatu letkulla menemään kattojen saumoista läpi, mutta pieni myrsky lappoi vettä niin paljon vesikaton läpi, että ylimpien kerrosten ontelolaattakatot muuttuivat tippukiviluoliksi. Telinemies sai jouluaattona mennä katsomaan, mikä mättää ja oppi jotain rakennusfysiikasta. Kun on painetta, on myös imua. Tuon tapahtuman jälkeen tämänkin kattomateriaalin valmistajan asennusohjeissa teroitettiin aluskatteen merkitystä.

Palataanpa Jätkäsaareen ja Pitsitaloon. Telinemies on muutaman kerran ollut palavereissa, joissa on esitetty uusi vedeneristämisen filosofia.
Olen oppinut, että on väärin eristää vesi rakenteista rakenteiden ulkopinnalla. Vesi pitää eristää rakenteiden sisäpinnalla. Vaikkapa niin, että annetaan katosten vedeneristyksen mennä sänkkärin sisäkuoreen asti.
Joku viisas oli huomannut, että sitä sisäkuorta pitkin valuu vettä, mutta kun viedään vedeneristys sisäkuoreen asti, saadaan tuo pystypintaa alas valuva vesi ohjattua ulos. Kuulostaa hienolta. Asiassa on vain muutama mutta.
Mistä se vesi sinne on tullut ja onko toteutustavassa mitään järkeä? Suuri liuta suunnittelijoita on aina ollut sitä mieltä, että järkeä on ja vesi on tullut julkisivun lävitse. Jos katosten vedeneritystä ei viedä sisäkuoreen asti, vesi valuu ikkunoiden kohdalta sisään. Telinemies ei oikein ymmärtänyt, mietti vain, että mitä katolla on tässä asiassa tekemistä?
Telinemies muistaa vieläkin nuorena miehenä olleensa melko punastunut, kun kerran eräs räväkkä naishenkilö sanoi tällaisessa tilanteessa suoraan, että ikkunan alareunan nurkkiin, lateksin alle syntyneet riippuvia rintoja muistuttavat vettä täynnä olleet pussit olivat tarpeettomat, hänen omansa riittivät hyvin siinä huushollissa.
Telinemies ihmettelee tätä melko uutta tapaa tietoisesti rakentaa vuotavia julkisivuja. Niillä kun tuppaa olemaan myös aika lyhyt käyttöikä.
Telinemiehen apumuisti Laajasalosta muistelee, että se joku kolumni sitten mainitsemani maalta päin tullessa Manskun alkupäässä oleva julkkari, jossa nyt on telineet ympärillä, tehtiin tämän vuosituhannen alussa. Kun rapattu julkkari menee korjauskuntoon 15 vuodessa, olisi ehkä syytä kääntää katseet niihin tapoihin, jotka kestävät ainakin isältä pojalle. Tähän kun laitetaan sitten lisämausteeksi vuotavia julkisivuja korjaamaan tehdyt ilmiselvästi seinän sisään vuotavat parvekkeiden vesikatot, on insinöörikuntamme suuressa viisaudessaan keksinyt korjausrakentamisen ikiliikkujan.

Televisiossa on alkanut uusi sarja, Uskomattomat Rakennusvirheet. Telinemies voisi heti ryhtyä sen suomalaisen ohjelmaversion juontajaksi. Jutut eivät äkkiseltään loppuisi, sen verran tässä maassakin osataan sutta ja sekundaa nykyään suunnitella.
Jokuhan voisi väittää vastaan, että eivät ne ole ne parvekkeiden vesikatot jotka vuotavat. Telinemies, kun on muutaman niistä nähnyt, ei muista niissä olleen reunakorotuksia seinän sisällä. Päistään auki oleva lättänä huopa liimataan kiinni sänkkärin sisäkuoreen. Vähän sama kuin kaataisi vettä keittiön pöydälle, puhaltelisi sitä hiustenkuivaajalla ja ihmettelisi, kun vesi valuu pöydän reunojen ylitse.
Vesi on rakentamisessa aina virrannut väärin. Syy on nimenomaan vedessä joka ei osaa mennä sinne, minne halutaan tai menee sinne, minne ei haluta. Pitää siis keksiä viisas vesi, johon tunnetut fysiikan lait eivät vaikuta.
Ennen kuin alamme puhumaan älykkäistä rakennuksista, pitäisi ratkaista tämä tyhmän veden ja viisaiden suunnittelijoiden ongelma.

Tuossa Pitsitalosta tehdyssä juttusarjassa annettiin puolustuksellekin puheenvuoro. Puolustus oli taas kerran puhdasta matematiikkaa. Vain 20 vesivuotoa 2000 asunnossa, eli noin prosentin verran.
Se on hieno saavutus, esimerkiksi kelpaavat jotkut autojen valmistajat, jotka joutuvat korjaamaan kaikki tiettyä vuosimallia edustavat autonsa. Telinemies ei kuitenkaan puolustusta tällä kertaa oikein usko. Käytetään myöskin matematiikkaa, lasketaanpa luvut uusiksi ja puhutaan projekteista, eikä asunnoista. 2000 asuntoa tarkoittaa 40-50 projektia. Armahdetaan laskukaavassa sen verran, että on kaksi vettä vuotavaa asuntoa/projekti. Silloin virheitä on joka viidennessä projektissa. Silloin aletaan jo puhua ongelmasta, suunnittelulla aiheutetusta.

Muinaiset esi-isämme osasivat tehdä rakennuksia, jotka kestivät. Niissä on massaa, korkeat sokkelit ja harjakatto räystäineen. On ollut aivan loistava idea verhoilla hirsirakennukset pystylomalaudoilla. Sitä parempaa tähän ilmastoon sopivaa julkkaria ei ole vielä keksitty.
Jos meillä on puutteita projektinjohdon opetuksessa, on sitä myös rakennusfysiikankin opetuksen kohdalla. Tai onkohan kyse edes siitä, eiköhän kyse ole enemmänkin vain rahasta ja määräyksistä. Määräyksillä vaikutetaan yllättävän paljon myös rakennusvirheiden syntymiseen, koska niiden noudattamiseksi yritetään säästää väärässä paikassa. Seuraavissa kolumneissaan Telinemies käsittelee rapaisin työrukkasin määräyksiä ja niitä määrääviä.

Telinemiehen kirjoitus on julkaistu toukokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 4/2017