Telinemies ei betonista paljoakaan ymmärrä, mutta tämä uusin innovaatio mullistaa koko korjausrakentamisalaa. Kun tähän asti on ensimmäistä purkukertaa pitänyt odottaa 50 vuotta, päästään nyt purkamaan jo kättelyssä, heti kun kura on hetken aikaa kuivahtanut. Innovaation paras puoli on tietysti, ettei käyttäjien tarvitse kärvistellä remontin kourissa, rakenteet puretaan ja valetaan uudelleen ennen rakennuksen käyttöönottoa. Tällä lailla säästetään kaikkien hermoja. Uudelle innovaatiolle on rajattomat markkinat ja sitä voitaisiinkin markkinoida voimallisesti nimellä ”Remonttibetoni”.
Telinemies tykkää innovaatioista, rakennusalalla niitä tulee harvoin ja yleensä niille ei löydy käyttöä. Löytyä on ehkä väärä ilmaisu, halua löytää olisi parempi. Kun Telinemies aina silloin tällöin saa idean, löytyy, siis halutaan sen alas ampumiseksi löytää erilaisia konsteja ja sanamuotoja. Hankintahinnastahan tässä on jo ennenkin ollut puhetta, se on se paras alas ampumisen konsti. Rakennusalalla mikään ei saa maksaa mitään, paitsi tietysti valmiiden asuntojen välitys ja sijainti. Aliurakoitsijan tai toimittajan hinta tai tuotekehitys on aina väärin tehty, tästä syystä betoniinkin on nyt sitten alettu vihdoinkin laittaa lisää ilmaa. Täytyyhän sitä jotain reserviä olla, josta voidaan puristella ylimääräiset pois.
Tässä on nyt muutama vuosi mennyt EU:n meille antaman laatulahjan availussa. CE-merkin piti kuulemma aikaansaada parempaa laatua. Sillä on rakentamisessa kuitenkin ollut päinvastainen vaikutus. Merkin saaminen edellyttää Suomessa ihan jotain muuta työmäärää ja kuluja, kuin vaikkapa kiinalaisen akkulaturin CE-merkin hankkimiseen vaadittava panostus. Savuavan kiinalaisen laturin kylkeen teipattu CE-merkki tarkoittaa vain, että joku on maksanut teipistä jotain jollekin teippitalolle. Teippi on kuitenkin maksanut liikaa ja siitä syystä laturista pitää jättää jotain pois, esimerkiksi häiriöitä suodattava filtteri. Halpahallit myyvät sitten näitä laadukkaita CE-merkittyjä kiinalaisia latureita ihmeellisen edullisesti.
Mitäs tällä on sitten rakentamisen laadun kanssa tekemistä? Rakennuksethan valmistetaan Suomessa. Telinemies selittää hieman. Paikallarakentamiselta ei vaadita laatua, eikä varsinkaan remonttityömailla. Paikallarakentamiseen tarkoitetuilta materiaaleilta kyllä vaaditaan laatua, mutta nekin voidaan laittaa paikoilleen laaduttomasti. Vain materiaalin valmistanutta tehdasta kontrolloidaan, jos aina sitäkään.
Niin, onhan meillä sitten laatujärjestelmiä, eettisiä ohjeita, mainoskampanjoita, hienoja laatusanoja, mutta ei niillä ole mitään tekemistä todellisen laadunvalvonnan kanssa. Onko työmailla koko ajan läsnä betonointikoordinaattori tai suorittaako sertifioidun tarkastuslaitoksen edustaja tarkastuskäyntejä? Ei ole, eikä suorita, koska paikallarakentamisen laatu perustuu uskoon. Paikalla on lauantaina töitä paiskova etelän pienen meren takaa tullut urakoitsija ilman tilaajan tai pääurakoitsijan edustajan läsnäoloa. Lauantain aamulenkeilläni täkäläisiltä työmailta ei kuulu sanaakaan suomen kieltä, mutta homma käy rivakasti ja kaikki uskovat, että tehdään kuten pitää.
Jos valmistaa saman osan kokonaisena kappaleena, ns. tuoteosana tehtaassa, tulee täyttää pitkä rivi vaatimuksia, standardeja, tutkimuksia ja selvityksiä, sertifikaatteja, tarkastuksia, suunnitelmia jne. Kaikki tuo maksaa maltaita ja kaikki tulee dokumentoida. Noiden kaikkien papereiden täyttämisen ja kokeiden ottamisen avulla olisi tarkoitus tehdä laadukkaita tuotteita kontrolloiduissa olosuhteessa. Melkein mahdottomalta kuulostava ajatus, että tarkastetun ja todetun laadun tekemisellä voisi pärjätä halpaan työvoimaan ja laatu-uskoon perustuvalle paikallarakentamiselle, ja niinhän se melkein onkin, mahdotonta.
Rakentamisessa meillä on käytössä sellainen opus kuin Rakennusmääräyskokoelma. Sen tarkoituksena on kuulemma pakottaa rakentajat noudattamaan sentään jonkinlaisia laatumääräyksiä. Ja sitten meillä on tuotehyväksyntälaki joka ei koske paikallarakentamista. Ja sitten on CE-merkkejä. Nykyään, kun viranomaisten laadun tarkastaminen perustuu paperien tutkimiseen, on helppo vaatia CE-merkkiä. Työmaalle meneminen on vaikeampaa. Ainakin lauantaisin ja sunnuntaisin.
Sanotaan, että kilpailu on hyvä asia. Mutta on ihan eri asia, jos satasen parhaat juoksijat lähtevät 150 metrin kohdalta. Siinä on kilpailu jo starttiviivalla hävitty. Sitten kun tuomari vielä vähän avittaa ja satasen kohdalta lähtijät saavat vähän varastaakin, on lopputulos jo etukäteen selvä. Hyvin harjoitelleet eivät pärjää. Ja juuri näin on käymässä rakentamisessakin. Jos CE-merkinnän käyttöönotolla oli tarkoitus parantaa laatua, niin on käynyt juuri päinvastoin. Tuotekehitys ja osaaminen ovat myrkkyä halpahallikulttuuriin oppineessa maassa.
Rakennusalalla kotimainen osaaminen ja innovaatiot jäävät käyttämättä, koska niitä ei haluta. Hyvä esimerkki tästä on, että aina 15 vuoden välein alkaa puhe siitä, miten rakentamisessa pitäisi käyttää enemmän tuoteosia. Telinemiehen uralla näin on käynyt jo kaksi kertaa, kummallakin kerralla sille on luotu Tekes-ohjelma. Christoph Fuchs sanoo, ”että vastuu uusien teknologioiden kaupallistumisesta jää pienten firmojen ja niitä rahoittavien yksittäisten sijoittajien ja hallitusten vastuulle. Ei ole kuitenkaan selvää, pystyvätkö nämä pikkufirmat kilpailemaan suurten, monikansallisten yhtiöiden kanssa, jotka pitäytyvät tällä hetkellä taloudellisesti kannattavimmissa vanhemmissa teknologioissa”. Tämä on tilanne juuri tällä hetkellä suomalaisessa rakennusteollisuudessa.
Telinemieheltä lipsahti taas aidan väärälle puolelle. Tämä betoniasia oli niin sopivasti esillä. Mutta ensi kerralla otetaan koulutus tapetille.
Telinemiehen kirjoitus tammikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 1/2017