Kuva tamperelaisen Koy Hämeenpuisto 21:n katolta, minne on asennettu aurinkopaneelit. Kiinteistöyhtiö sai vuonna 2015 Pirkanmaan Ely-keskuksen myöntämän ympäristöpalkinnon. Aurinkopaneeleita käytetään Sähköasennus Salminen Oy:n Sami Salmisen mukaan kiinteistön sähköntuotantoon ja käyttöveden lämmittämiseen.
Kiinteistönomistajille professori Sirkka Heinonen Tulevaisuuden Tutkimuskeskuksesta tarjoaa uusiutuvan energian mahdollisuuksia erityisesti taloudellisista syistä. Tästä asiasta puhumme liittyen Neo-Carbon Energy –nimisessä hankkeeseen.
– Kannattaisi nähdä uusiutuvalla energialla tiedossa olevat taloudelliset säästöt. Järjestelmiin on tietysti investoitava, mutta esimerkiksi aurinkopaneelit ovat lähes huoltovapaita ja niiden käyttöiänkin voi olettaa olevan merkittävän pitkän, Sirkka Heinonen muistuttaa.
Kiinteistöissä kannattaisi myös ennakoida tulevia energiajärjestelmiä – jos tehdään putkiremontti, siinä samalla voitaisiin miettiä ja toteuttaa tulevaisuuden energiaratkaisuja.
– Uusissa rakennuksissa voitaisiin rakentaa nimenomaan uusiutuvan energian lähteisiin pohjautuvia energiajärjestelmiä, hän painottaa.
Tärkeää Heinosen mielestä olisi sekin, ettei kiinteistönomistajia tai asukkaita pakotettaisi vain tietyn energiaratkaisun taakse.
– Kaukolämpöjärjestelmääkin on tarkasteltu siitä näkökulmasta, että jos ilmastonmuutos etenee, pitäisikö kaukolämpöjärjestelmää käyttääkin kokonaisuudessaan jäähdyttämiseen, hän mainitsee yhtenä pohdittavana olevasta muutoksesta, jota – siis kaukojäähdytystä – jossakin määrin Suomessa on jo nyt tarjolla.
Energiamuoto markkinointikeinoksi
Taloyhtiöiden kannattaisi Sirkka Heinosen mielestä markkinoida ja mainostaa energiaratkaisujaan. Tämä liittyy ajatukseen energiatuotannon näkyväksi tekemisestä.
– Olipa taloyhtiössä sitten maalämpöä tai aurinkopaneelit katolla, siitä pitäisi kertoa. Sehän on markkinointitekijä myös asuntokaupassa, hän muistuttaa argumentista, jonka merkityksen hän uskoo kasvavan energiatietoisuutemme lisääntyessä.
On mahdollista, että uusi energiatulevaisuus synnyttää uudenlaisia ammattikuntia, esimerkiksi asiantuntijoita, jotka voivat opastaa kiinteistöjä optimaalisiin energiaratkaisuihin ja –järjestelmiin.
Lisäksi asiantuntijapalvelut eivät välttämättä koske vain järjestelmän käyttöönottovaihetta, vaan ne voivat liittyä myös järjestelmän parantamiseen tai päivittämiseen liittyviin asioihin.
– Voisihan isännöitsijä laittaa taloyhtiön porrashuoneessa sijaitsevalle digitaululle tietoa, kuinka paljon sähköä tai vettä taloyhtiö on tänään käyttänyt verrattuna vaikkapa naapuriyhtiöön, Heinonen uudenlaiseen energiamaailmaan liittyvistä mahdollisuuksista. Tulevaisuuden energiajärjestelmä voisi olla osa ”asioiden internetiä”.
Voisiko isännöinnin toimenkuva muuttua niin, että isännöitsijöistä tulisi energianeuvojia? He toimisivat kuten kuntosaleissa personal trainerit kiinteistö- ja asukaskohtaisina energiavalmentajina?
Puhutaan myös omasta ekologisesta jalanjäljestä ekofeedbackistä. Miksi ei voitaisi syntyä myös kiinteistökohtaista ekofeedbackiä?
Energia nivoutuu monisäikeisesti moniin asioihin
Tulevaisuudentutkimus tarkastelee hankkeessa kuluttajan, ihmisen näkökulmaa.
– Meillä on käynnissä muitakin hankkeita, kuten Encore-kaupunkitutkimusohjelma ja Medeia eli Median uudet roolit ja tehtävät digitaalisessa merkitysyhteiskunnassa, joissa molemmissa energia on ollut yhtenä osana mukana.
– Energia ja kaupunki, yhteiskunnan mediatisoituminen, kuluttajien elämäntyylit ja merkitykset, ne kaikki kietoutuvat toisiinsa hyvän vahvasti.
– Nyt on noussut esiin sekin, että energiasta voi tulla jopa kulttuurinen asia tai elämäntapa. Ihminen asumisellaan, missä käy töissä, miten liikkuu, miten ilmentää elämäntapojaan, niissä myös energia tulee yhä vahvemmin esiin.
Tämä kaikki voisi tarkoittaa Heinosen mukaan sitä, että kuluttajien ja ihmisten käyttäytymisessä, elämisessä ja asumisessa tulee merkitykselliseksi se, mitä energiaa käytetään ja mistä sitä hankitaan.
– Energia kytkeytyy tätä kautta elämäntapojen ilmentämiseen, jopa identiteettiin. Puhutaan siitä, että energiasta tulee personoitu asia. Tämä on uusi, nouseva ilmiö tulevaisuudessa, Heinonen kertoo.
Energiaorientoinut tahtoja
Sirkka Heinosen mielestä tärkein kysymys tulee olemaan, mitä ihmiset tulevaisuudessa uusiutuvan energian yhteiskunnassa haluavat.
– Saattaa olla, että tulevaisuuden ihannemalli on rakennus, kiinteistö, joka tuottaa oman energiansa ja toimii puhtaasti uusiutuvan energian varassa. Se tietenkin vaatii varastointimahdollisuuksia, kuten akkuja tai esimerkiksi uusiutuvasta sähköstä, vedestä ja hiilidioksidista valmistettuja ”sähköpolttoaineita”, hän kertoo.
Neo-Carbon Energy –hankkeessa on nimenomaan tutkittu ja todistettu teknisesti, että ilmakehästä erotettu tai voimalaitoksen piipusta tuleva hiilidioksidi voidaan muuntaa ja varastoida synteettisen maakaasun tai minkä tahansa öljyä korvaavan hiilivedyn muotoon.
Uusiutuvan energian varastointimahdollisuuksia, esimerkiksi akkuteknologiaa, on Heinosen mukaan kehitetty myös varsin pitkälle. Esimerkiksi Tesla on kehittänyt ns. Powerwall-akun, joka voidaan asentaa seinälle ikään kuin seinäelementiksi.
Asukkaat ja rakennuksen käyttäjät tulevat Heinosen näkemän tulevaisuuskuvan perusteella vaatimaan ja edellyttämään uusiutuvan energian käyttämistä.
– Siitä tulee elämäntapa-asia ja valistuneen kuluttajan toimintamalli, miten rakennuksen vaatima energia on tuotettu, hän vielä jatkaa.
Asun ja tuotan energiaa
Kuluttajasta tulee energian tuottaja. Tämäkin on Heinosen mukaan vahva kuva tulevaisuuden kuluttajasta. Puhutaan prosumerismistä.
– Kiinteistöstä tai rakennuksesta tulee energiatuotantoyksikkö, joka myy ylijäämäenergiansa muualle. Silloin voidaan puhua siitä, että kuluttaja – olipa kysymyksessä yksittäinen henkilö, kotitalous tai rakennuskompleksin sisällä toimiva taho – on siirtynyt kuluttajasta energiantuottajaksi.
Pitkään on jo puhuttu siitä, miten esimerkiksi omakotitaloasukas voisi myydä oman ylimääräisen sähkönsä vaikkapa valtakunnallisen energiayhtiön verkkoon tai kerrostalo toimittaisi ylimääräisen sähkönsä naapuriyhtiöille tai jopa korttelin taloille.
– Teknisestihän se olisi mahdollista ja jopa suotavaa. Valitettavasti kuitenkin usein tällaiset asiat, jotka vaativat paljon selvitystyötä, eikä niihin ole pakottavaa tarvetta, eivät aina etene tarpeeksi ripeästi, Heinonen harmittelee.
– Uskon kuitenkin, että esimerkiksi ylimääräenergian myymiselle tulee tarvetta. Ja kun asukkaat sitä taloyhtiössä esittävät, asia kannattaa ottaa heti käsittelyyn. Tämä on ehdottomasti sellainen asia, joka tulee vahvistumaan tulevaisuudessa, Heinonen kannustaa.
Tärkeintä kuitenkin prosessissa hänen mielestään on se, että tunnistetaan nopeasti toiminnan esteet ja raivataan ne tieltä pois. Toistaiseksihan oman energiatuotannon myyntimahdollisuuksia ovat rajoittaneet mm. verotukselliset tai lainsäädännölliset syyt.
Energia arjen tasolla
Uusia kerrostaloja varustetaan vähitellen ns. älyteknologialla. Esimerkiksi Helsingin Kalasatamassa sijaitsevat kerrostaloyhtiöt, As Oy Fiskari ja As Oy Fregatti, on varustettu järjestelmillä, joilla asukas voi reaaliaikaisesti seurata esimerkiksi sähkön kulutustaan. Helsinkiläisessä lähes satavuotiaassa asunto-osakeyhtiössä Mäkilinnassa tehtiin putkiremontin yhteydessä älyteknologiaan perustuva järjestelmä, jossa asukas voi seurata sähkönkulutuksen lisäksi huoneistonsa lämpötiloja.
– Meillä on jo nyt oma ihmisryhmänsä, joka haluaa seurata ja mitata omia elintoimintoja ja viestiä niistä muillekin ihmisille. Ihan yhtä hyvin meillä voisi olla ihmisryhmiä, jotka haluavat mitata ja seurata omaa energiankäyttöänsä. He voivat sanoa käyttävänsä uusiutuvaa energiaa, keräävät siitä tietoa itselleen ja ehkä jakavat sitä myös muille, Heinonen näkee yhtenä uusiutuvan energiaankin liittyvänä tulevaisuudenkuvana.
On ajateltu, että järjestelmien avulla kuluttaja voi ajoittaa paljon sähköä kuluttavia toimintoja ns. edullisimmille tunneille silloin, sieltä saa tietoa myös sähkönhinnasta.
– Se tietysti vaatii uuden oppimista, mitä milloinkin kannattaa tehdä. Ehkä aurinkoenergiaa hyödyntävässä talossa tai asunnossa voidaan tulevaisuudessa toimia niin, että tiedetään, milloin kannattaa mennä saunaan, leipoa tai laittaa pyykinpesukone käyntiin. Järjestelmät luovat uudenlaisia käytäntöjä ja ovat siksi hyvin mielenkiintoisia ja rakennettuun ympäristöön liittyviä asioita, Heinonen vielä hehkuttaa.
Energiasta henkilökohtaista
– Energiasta tulee henkilökohtaista. Tästä hyvä esimerkki on Helenin Helsingin Suvilahteen rakentama aurinkovoimala, mistä kuka tahansa sai ostaa itselleen nimikkoaurinkopaneelin. Paneelit myytiin hetkessä, vaikka ne eivät olleet ostajalleen edullisin tapa ostaa sähköä, Heinonen mainitsee.
Nimikkopaneelien hankkiminen sopii hänen mielestään hyvin myös hänen lanseeraamaansa digitaalisen merkitysyhteiskunnan konseptiin.
– Nimikkopaneelin hankinta oli kuluttajalle merkityksellistä, koska silloin hän osallistui sitä kautta aurinkoenergian keräämiseen, Heinonen kuvailee ilmiötä.
Hän uskoo nimenomaan aurinkoenergian hyödyntämisen lisääntyvän pientalojen lisäksi kerrostaloissa, joissa on runsaasti katto- ja seinäpintaa aurinkopaneelien asentamiselle.
– Lisäksi on huomattu, että kun asentaa paneelin optimaalisimpaan kaltevuuteen, se riittää, eikä tarvitse turvautua paneeleihin, jotka kääntyvät auringon mukaan, hän vielä muistuttaa.
Teksti: Riina Takala
Artikkeli on julkaistu tammikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 1/2016.
Lue myös Neo-Carbon Energy –nimisessä hankkeesta, jossa yhtenä tavoitteena on selvittää, miten tehdään Suomesta 100-prosenttisesti uusiutuvan energian varaan rakentuva maa vuoteen 2050 mennessä.