Cristina Andersson ja dosentti Jari Kaivo-oja laativat Liikenne- ja viestintäministeriölle sekä Työ- ja elinkeinoministeriölle selvityksen, jossa tarkasteltiin teknologiatiekarttoja ja suomalaisten yritysten kyvykkyyttä. Alaotsikkona oli selvittää, miten AiRo-teknologioiden avulla voidaan jalostaa digitalisaatio konkreettisiksi liiketoiminnoiksi, tuotteiksi ja palveluiksi. Selvitysraportti valmistui tämän vuoden alussa.
Yritysten tasolla Cristina Anderssonin mielestä robotisaation pitäisi vaikuttaa ja luoda yrityksiin sellainen tahtotila, että he ymmärtäisivät voivansa käyttää robotiikkaa ja robotteja ja siitä olisi heille jotakin hyötyä.
– Robotiikkainvestoinnit ovat isoja ja siksi tässä julkisen sektorin pitäisi tulla mukaan ”robotisaatiotalkoisiin” ja auttaa nostamaan yritysten teknologiatasoa yleensäkin sellaiselle tasolle, että roboteista on varmasti hyötyä. Se vaatisi myös osaamisen parantamista, koska meillä on tällä hetkellä Suomessa selvästi ”osaamisvajetta”.
Hänen mielestään olisi yhteiskunnan tasolla merkittävää, jos julkinen sektori käynnistäisi Suomessakin jonkinlaisen robotiikkaohjelman.
Koska nähdään, että myös kiinteistöt voisivat hyötyä robotiikasta erityisen paljon, Cristina Andersson kehottaa kiinteistöalaakin tutkimaan, millä tavoilla kiinteistöalan teknologiatasoa voitaisiin robotiikan avulla nostaa.
– Ja sitten vain johdonmukaisesti lähteä tekemään töitä siihen suuntaan.
Cristina Andersson toimii Robotics Finland hankkeen ja robottiviikon edistäjänä.
Ihminen ei näe sitä, mitä ei tunnista
Tekesin tehtävänä on toimia innovaatiotoiminnan rahoittajana ja verkottajana. Cristina Anderssonin mielestä Tekes ja ohjelmissa toimivat yritykset ovat toistaiseksi olleet vielä liian kiinni tässä hetkessä.
– Tai sitten nähdään kyllä se, että kansakunta vanhenee ja siitä tehdään johtopäätöksiä. Mutta se, että nähtäisiin myös ne tulevaisuuden menetelmät, joilla väestön ikääntymisen ongelmia ratkaistaan, niin se on minun mielestä heillä hieman hakusissa.
Hän avaa näkemystään tapauksella, jossa hänen ystävänsä yli 80-vuotias äitinsä oli saanut joululahjaksi robottipölynimurin.
– Koska äiti ei ollut koskaan nähnyt tällaista laitetta, eikä voinut käsittää, että tällaisia laitteita on edes olemassa, niin hän ei ymmärtänyt laisinkaan, mistä lahjassa on oikein kysymys.
– Sitten kun hänelle näytettiin, mitä robotti voi tehdä, kuinka se kulkee huoneistossa, että sitä ei tarvitse työntää millään, vaan se kulkee itsekseen. Se oppii väistämään esineitä ja muita, tekee itse oman karttansa, eikä sille tarvitse näyttää mitään.
– Kun äiti sitten tottui itsekseen liikkuvaan imuriin ja ymmärsi, miten robotti oikeasti tekee, niin hän nimesi sen Hilmaksi. Nyt Hilma on hyvä kumppani ja tekee kotona erilaisia asioita.
– Tässä on juuri se ydin, että koko yhteiskunnassa ei tajuta robotteja, mitä ne oikein ovat, niin silloin niitä ei pystytä myöskään näkemään. Ihminen ei näe sellaista, mitä se ei tunnista. Robotisaatiossa on paljon sellaista, mitä ei tunnisteta, jolloin sitä ei voida myöskään nähdä.
– Me emme kuitenkaan voi myöskään valita robotiikkaa yhteiskunnasta ja elämästä pois, koska se on niin valtavasti kasvava ala maailmalla. Palvelurobotiikka, mihin kiinteistörobotitkin liittyvät, sehän ala kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Palvelurobotiikka, mihin kiinteistörobotitkin liittyvät, kasvaa huimaa vauhtia. Jos me haluamme eristäytyä robotiikkakehityksestä, meidän pitää ruveta syömään käpyjä.
Teksti: Riina Takala Kuva: Aimo Holtari
Laajempi artikkeli roboteista ja niiden merkityksestä asumiseen, kiinteistönhoitoon ja korjausrakentamiseen julkaistaan maaliskuussa ilmestyvässä Kiinteistöposti 2/2015 numerossa.