Suomalaiset ikkunat ovat energiatehokkaita
Suomalaisten ikkunoiden energiatehokkuus ja muut ominaisuudet ovat hyvällä tolalla. Ikkunatehtaat kehittävät tuotteitaan jatkuvasti, jotta lämpö pysyy sisällä, helle ulkona ja valoa virtaa sisätiloihin mahdollisimman paljon. Kun taloyhtiö valitsee uusia ikkunoita, pitää perehtyä muutamaan tunnuslukuun.
Kolmelasinen puu-alumiini-ikkuna on ikkunaremonteissa valtavirtaa. Karmin runko ja sisäpuite ovat puuta, ulkopuite ja karmin ulkoverhous alumiinia. Kuva: Jaana Ahti-Virtanen
Ikkunan U-arvo on ikkunan lämmönläpäisykerroin. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi on ikkunan lämmöneristävyys. Suomen Tasolasiyhdistys ry:n mukaan EU-maiden rakennuskannan keskimääräinen ikkunan U-arvo on 3,4 W/(m2K) eli 3,4 wattia neliötä ja Kelviniä kohti, kun Suomessa rakennuskannan keskimääräinen ikkunan U-arvo on 1,9 W/(m2K).
Vuodesta 2010 lähtien uuden ikkunan U-arvo on saanut Suomessa olla enintään 1,0 W/(m2K). Tarjolla on paljon ikkunoita, joiden U-arvo jää jo tuntuvasti alle 1:nkin. Lasin lisäksi lämmöneristävyyteen vaikuttaa puitteiden ja karmien ilmantiiveys.
Lämmöneristävyyden lisäksi ikkunavalinnoissa on hyvä muistaa ikkunan g-arvo, auringonsäteilyn kokonaisläpäisykerroin. Auringon säteilystä puolet on valoa ja puolet lämmittävää infrapunasäteilyä. Se on hyvä ja huono asia: valoa halutaan, mutta kesällä iso osa asuntoa kuumentavasta lämmöstä saisi jäädä ulos. Mitä pienempi g-arvo, sitä vähemmän ikkunasta tulee sisälle lämpösäteilyä.
Ikkunalaseihin on tarjolla monenlaisia lisäominaisuuksia: auringonsuojapinnotteita, huurtumisen estäviä pinnotteita, äänieristyslaminointeja ja mobiililaitteiden signaalin varmistavia innovaatioita lasissa tai karmissa. Huoneiston kaikkien ikkunoiden ei tarvitse olla samanlaisia: vilkkaan kadun puolelle voi ottaa lisäsuojaa ääntä vastaan, etelän puolelle aurinkosuojaa.
U-arvosta, g-arvosta ja koko ikkunarakenteen ilmantiiveydestä saadaan laskettua vertailuarvo E, joka määrää ikkunan paikan ikkunoiden energialuokituksessa. Paras on luokka A++, johon kuuluvien ikkunoiden E-arvo on alle 45 kilowattituntia neliötä kohden. Se tarkoittaa, että neliömetri kyseistä ikkunaa hukkaa vuodessa alle 45 kilowattituntia energiaa. Tässä luokassa on esimerkiksi nelilasisia ikkunoita. Huonoin luokka on G, johon kuuluva ikkuna hukkaa energiaa ainakin 185 kilowattituntia neliötä kohden vuodessa.
Kierrätys on ikkunavalmistajien arkea. Työmailla kierrätetään vanhat tuotteet. Tehtaalla pyritään minimoimaan hukka ja kaatopaikalle menevän materiaalin osuus. Kuva: Karelia-Ikkuna
Räätälöityjä puu-alumiini-ikkunoita
Joensuulaisen vuonna 1991 aloittaneen Karelia-Ikkuna Oy:n toimitusjohtaja Otto Ahtosen mukaan yrityksen tilauskannassa on nyt ikkunoita pääasiassa 1960-, 1970- ja 1980-luvun taloyhtiöille.
Skaala IFN Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja Antti Hautapakka kertoo, että heidän ikkunoitaan menee nyt eniten 1980-luvun alkupuolen ja puolivälin taloyhtiöihin. Ylihärmäläisen Skaalan toiminta alkoi vuonna 1956, ja vuonna 2017 yritys liittyi itävaltalaiseen IFN-konserniin.
Hyllytavaraa ikkunat eivät ole.
– Kaikki ikkunat tehdään räätälöityinä kohteen mittojen ja mallien mukaisesti, Ahtonen sanoo.
– Valmistamme kaikki ikkunat räätälöitynä kunkin asunto-osakeyhtiön tarpeiden perusteella, Hautapakkakin toteaa.
Puu-alumiini-ikkuna on ikkunaremonteissa valtavirtaa. Karmin runko ja sisäpuite ovat puuta, ulkopuite ja karmin ulkoverhous alumiinia.
Ahtosen mukaan Karelia-Ikkunan toimittamista tuotteista valtaosa on puu-alumiini-ikkunoita, mutta puuikkunoita toimitetaan pieniä määriä erikoiskohteisiin.
Skaalassa kaikki taloyhtiöille toimitetut ikkunat ovat puu-alumiini-ikkunoita.
– Olemme päätyneet jättämään puuikkunat valikoimasta pois, koska puu-alumiini-ikkunat ovat huoltovapaita ja niiden elinkaari on huomattavasti pidempi ja ne kuluttavat näin ollen vähemmän raaka-aineita ja ympäristöä, Hautapakka sanoo.
Jos kyseessä ei ole suojeltu rakennus, taloyhtiöt eivät ikkunavalmistajien mukaan tarvitse arkkitehtia avukseen oikeiden ikkunoiden valitsemiseksi.
Ahtosen mukaan taloyhtiöiden valitsemat suunnittelijat ja valvojat yhdessä ikkunavalmistajan projektipäällikön kanssa auttavat valitsemaan kohteeseen sopivat tuotteet ja varusteet.
– Paras ammattitaito ikkunan oikeiden ominaisuuksien valintaan löytyy meiltä, Hautapakka vahvistaa.
Ikkunavalmistajat räätälöivät ikkunatoimitukset kohteen tarpeiden mukaisiksi. Kuva: Skaala
Energiatehokkuus ja kestävä kehitys
Ikkunoilla on väliä. Suomen Tasolasiyhdistyksen mukaan 42 prosenttia EU:n vuoden 2030 energiansäästötavoitteesta saadaan aikaan vaihtamalla vanhat lasitukset nykyaikaisiin. Ikkunoiden energiatehokkuus on tuttua suomalaisille taloyhtiöille, mikä näkyy tarjouspyynnöissä.
– Tarjouspyynnöissä pyydetään vuosi vuodelta paremmin eristäviä tuotteita. Myöskin valmistuksessa käytettävien materiaalien ympäristöystävällisyydellä on jatkuvasti enemmän painoarvoa, Karelia-Ikkunan Otto Ahtonen sanoo.
Skaalan Antti Hautapakan mukaan energiatehokkuus ja kestävä kehitys voisivat näkyä taloyhtiöiden tarjouspyynnöissä paremmin.
– Valitettavasti taloyhtiöissä painottuu remontin kokonaishinta eikä tuotteiden elinkaarikustannus. Usein taloyhtiöissä päädytään minimienergiavaatimukset täyttäviin ikkunoihin, Hautapakka sanoo.
Ikkunavalmistajilla olisi mahdollisuus vastata tiukkiinkin tarjouspyyntöihin.
– Tuotteita kehitetään jatkuvasti energiatehokkaammiksi sekä ympäristöystävällisemmiksi. Viimeaikaisen kehityksen myötä olemme kokonaan päässeet tuotteissamme pois PVC-muovin käytöstä, Otto Ahtonen kertoo.
– Olemme vuosikymmenien ajan kehittäneet tuotteitamme energiatehokkaiksi. Toimme muun muassa markkinoille ensimmäisen nelilasisen matalaenergiaikkunan, Antti Hautapakka sanoo.
Kierrätys on tärkeä osa tuotteiden ja materiaalien kestävää kehitystä. Suomen Tasolasiyhdistyksen mukaan ikkunalasit ovat paikoillaan yli 40 vuotta ja ne ovat hyvin kierrätettävissä. Kierrätetystä tasolasista valmistetaan uutta tasolasia sekä eristeinä käytettäviä lasivillaa ja vaahtolasia.
Kierrätys on myös ikkunavalmistajien arkea.
– Työmailla kierrätetään luonnollisesti vanhat tuotteet. Tehtaalla pyritään minimoimaan hukka ja kaatopaikalle menevän materiaalin osuus, Skaalan Antti Hautapakka toteaa.
– Koko valmistusprosessiin on kiinnitetty huomiota materiaalihukan minimoimiseksi. Kaikki mahdollinen lajitellaan ja laitetaan kierrätykseen valmistuksesta asennukseen saakka. Esimerkiksi tehtaamme lämmitys hoidetaan tuotteiden valmistuksessa syntyvällä purulla, Karelia-Ikkunan Otto Ahtonen kertoo.
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen
Lyhyt lasin historia
Lasialan kansainvälisten järjestöjen aloitteesta YK on nimennyt vuoden 2022 kansainväliseksi lasin vuodeksi. Järjestöjen mukaan lasi tukee monia elintärkeitä teknologioita, mahdollistaa kestävän kehityksen ja rikastaa ihmisten elämää, mutta jää usein ilman huomiota.
Ensimmäiset lasihelmet ovat noin vuodelta 2500 ennen ajanlaskumme alkua Välimeren itäpuolelta Mesopotamiasta. Vanhimmat lasiastiat on löydetty Egyptistä; ne on tehty noin 1450 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Taito tehdä lasia levisi Välimeren maihin ja Aleksanteri Suuren mukana Intiaan 300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Lasinpuhallus opittiin Libanonin alueella noin vuonna 0, ja samoihin aikoihin opittiin värjäämään lasia metallioksideilla.
Tasolasin tekoa yritettiin Roomassa, mutta lasipaneeleista ei saatu riittävän suuria eikä läpinäkyviä. Siksi ikkunoiden teossa päädyttiin värillisistä lasinpaloista tehtyihin mosaiikkeihin Itä-Roomassa eli Bysantissa 1100-luvulla ja Euroopan goottilaisissa kirkoissa 1100 – 1500 -luvuilla.
Bysantista oppinsa saaneet venetsialaiset käynnistivät lasinteon kehityksen uudestaan 1200-luvun lopussa Muranoon perustetuilla lasipajoillaan. 1400-luvulla venetsialaisten taidot levisivät Saksaan. Kirkasta kristallia opittiin tekemään Saksassa ja Englannissa 1600-luvun lopulla. Samaan aikaan Saksassa opittiin värjäämään lasia rubiinipunaiseksi kultaoksidilla.
Tieteen ja teknologioiden kehittymisen myötä lasintuotannosta oli mahdollista tehdä teollista. Ensimmäinen lasipullojen teollinen tuotanto alkoi Yhdysvalloissa 1739.
Riittävän tasalaatuisten ja riittävän suurten tasolasien tuotantoon päästiin vasta 1900-luvun alussa. Pilkingtonin nimi tuli tasolasintuotantoon vuonna 1935, ja nykyisen kaltainen taso- eli float-lasin tuotantoprosessi esiteltiin vuonna 1959.
Tasolasi eli float-lasi on vaakasuunnassa valamalla valmistettua lasia. Se on tyypillisin ikkunoissa nykyään käytettävä lasi ja myös muiden lasituotteiden raaka-aine.
Lähde: Encyclopedia Britannica (britannica.com)
