Kotona asuvan ikääntyvän väestön kasvu synnyttää – ja on jo jossakin määrin synnyttänytkin – suuren tarpeen sosiaaliselle isännöinnille. – Me joudumme tulevaisuudessa miettimään, pitäisikö olla teknisten ja hallinnollisten isännöitsijöiden rinnalla myös sosiaalityötä tekeviä isännöitsijöitä, turkulainen varanotaari Ulla Bergman arvioi nykyisen kehityksen perusteella.
Suurimman kimmokkeen ajatuksella antoi kokemus 74-vuotiaan rouvan otettua Ulla Bergmaniin yhteyttä, koska hänellä ei ollut ketään muuta – ei omaisia, ei läheisiä ystäviä, eikä liioin kaupungin eikä seurakunnankaan palveluista löytynyt apua akuutissa tilanteessa.
– Tämä rouva oli kovassa 39 asteen kuumeessa ja hänen olisi pitänyt lähteä hakemaan lääkkeitä apteekista. Ruokaakaan ei kaapissa ollut, Ulla Bergman, jolla on pitkä kokemus isännöintitehtävistä ja hallituksen puheenjohtajan tehtävistä kuvaa yhteydenottoa.
Ulla Bergman luonnehtii soittajaa ajan tasalla olevaksi järkeväksi ihmiseksi, joka osasi käyttää internetiä ja oli etsinytkin ennen soittoaan netistä Turun kaupungin ikääntyvien palvelun puhelinnumeron. Sieltä hänelle oli vastattu, ettei voida antaa apua, koska hänelle ei ole kaupungin toimesta tehtyä ei ole palvelusuunnitelmaa, eikä tällaisiin akuutteihin tilanteisiin ole olemassa kaupungin taholta mitään palvelua.
– Rouvaa oli neuvottu soittamaan seurakuntaan. Hän koki hieman syyllisyyttä siitäkin, koska ei ole seurakunnan jäsen, mutta soitti silti. Sieltäkään ei tarjottu minkäänlaista apua akuuttiin tilanteeseen.
– Sen jälkeen hän soitti minulle, koska muisti minut. Toimin nimittäin aikoinani isännöitsijänä samassa taloyhtiössä.
Ulla Bergman otti asian hoitaakseen, lähti hakemaan lääkkeet ja ruuat. – Katsoin sen lähimmäisen velvollisuudekseni. Se oli vähintä, mitä voi tehdä. Mutta samalla heräsi pohdinta, miten isännöitsijät ja isännöitsijätoimistot toimisivat – eihän niillä ole tällaiseen aikaa, ei palvelua, eikä velvollisuuttakaan.
– Vanhusväestön yksinäisyys johtaa siihen, että moni heistä tulee isännöitsijän toimistoon tekemään tikusta asiaa, koska kaipaa juttukaveria ja seuraa. Olen keskustellut muutamien isännöitsijöiden kanssa, jotka ovat arvioineet, että isännöitsijän työajasta menee noin 15 prosenttia sosiaaliseen kanssakäymiseen, Ulla Bergman nostaa vielä esiin.
Kotona asuvan väestön ikääntyminen vaikuttaa kaikkeen
Tapaus antaa kuitenkin lohduttoman kuvan tilanteesta: pärjäät yksin hyvin kotona, etkä tarvitse yhteiskunnan apua, mutta kun sitten yhtäkkiä yllättäen tarvitsetkin sairauden vuoksi akuuttia apua.
– Tässä tapauksessa niin yksinkertaista asiaa kuin lääkkeiden noutoa ja ruuan hakua, sellaista ei ole missään tarjolla!
– Ihmisten kokema turvattomuus ja inhimilliset lähtökohdat pitäisi ottaa paremmin huomioon. Minun mielestäni myös Isännöintiliiton ja Kiinteistöliiton pitäisi varautua miettimään ikääntymisen vaikutuksia asumiseen ja auttaa taloyhtiöitä varautumaan mahdollisiin toimenpiteisiin, aikanaan Kiinteistöliiton varapuheenjohtajana ja Turun kiinteistöyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Ulla Bergman kuuluttaa.
Isännöitsijän ”käsissä” ensimmäiseksi
– On selvää, että kaikki haluavat lähipalvelua. Jos olet arka, et uskalla ensimmäiseksi ottaa yhteyttä kaupungin virkamieheen. Monet ottavat yhteyttä isännöitsijään, koska kokevat hänet tutummaksi ja turvallisemmaksi ja ajattelevat, että sitä kautta pääsee asiassa eteenpäin, Ulla Bergman toteaa.
Ongelmatilanteissa vanhuspalvelulaki kehottaa ensimmäisenä ottamaan yhteyttä virkamiehiin. Lain 5. Luvun 25 §:ssä sanotaan näin:
”Vanhuspalvelulaki velvoittaa seuraavat tahot tekemään ilmoituksen havaitsemastaan iäkkään henkilön palvelutarpeesta: terveydenhuollon ammattihenkilöt, kunnan sosiaalitoimen palveluksessa olevat, alueen pelastustoimen palveluksessa olevat, hätäkeskuksen palveluksessa olevat ja poliisin palveluksessa olevat.
Heidän on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle, jos he ovat tehtävässään saaneet tiedon iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan. Ilmoitus on tehtävä viipymättä. Salassapitosäännökset eivät ole esteenä velvollisuuden täyttämiselle. Muutkin kuin edellä mainitut tahot voivat tehdä ilmoituksen havaitsemastaan iäkkään henkilön avun tarpeesta heitä mahdollisesti sitovien salassapitovelvoitteiden estämättä”, lausuu laki sallien siis esimerkiksi isännöitsijöiden tai huoltomiesten ilmoittamiset viranomaisille.
Laitospaikkojen ”alasajo” huolestuttavaa kehitystä
Vanhuspalvelulain mukaan kunnan on asetettava vanhusneuvosto, jonka tehtävänä on antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita. Vanhusneuvostot ovat demokraattisesti kokoonpantu eri puolueiden edustajista.
Ulla Bergmanin kokemus ja näkemys neuvoston toiminnasta ei ole kovin hyvä, koska neuvostolla ei ole käytettävissä olevia omia määrärahoja.
Tilanne näyttää hänen mielestään huolestuttavalta sitä taustaa vasten, että esimerkiksi Turussa on nyt asukkaita 182 000, joista yli 65-vuotiaita on 35 000.
– Siis noin viidesosa kaupungin asukkaista, Ulla Bergman painottaa.
– Valtioneuvoston säästöpäätöksen mukaan mukaan heistä kolmelle prosentille turvataan laitospaikat eli vain 1 050 henkilölle! Laitoshoidon purkaminen on mielestäni heitteillejättöä. Onko mitään mieltä, että muistisairaat harhailevat ulkona, huonokuntoiset kaatuilevat kotona. Alati vaihtuva kotihoitoväki ei siinä auta, vaikka he kuinka parhaansa yrittäisivät, hän jatkaa.
Kotiin saatavan avun merkitys kasvaa silläkin perusteella, että jo nyt yli 65-vuotiasta 70 prosenttia asuu kotona.
– Vanhuspalvelulain mukaan ikääntyneellä tarkoitetaan vanhuuseläkeläistä, joka on fyysiseltä iältään 63+ väestöä. Iäkkäällä taas henkilöä, jonka toimintakyky on heikentynyt ikään liittyneiden syiden vuoksi. Iäkkäälle henkilölle on laadittava palvelusuunnitelma, jossa hoito ja huolenpito toteutetaan ensisijassa hänen omassa kodissaan. Pitkäaikaista laitoshoitoa järjestetään vain poikkeustapauksissa lääketieteellisin perustein. Potilasturvallisuus ei ole laitoshoidon peruste (!!!), Ulla Bergman vielä esittää pohdintojensa taustaksi faktoja, jotka löytyvät viralliselta nimeltään Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista.
Sosiaalista isännöintiä kuntaportaaseenkin
Jokaisella sosiaalitoimistossa asioivalla henkilöllä on kontaktihenkilö, joka yrittää ohjata hoitoon. Pitäisikö sosiaalitoimeen saada myös isännöitsijöitä, jotka toimivat kontaktihenkilöinä nimenomaan asunto-osakeyhtiöissä yksin asuville ikäihmisille ja auttavat heitä ongelmatilanteissa viemään asioita eteenpäin.
Erilaisten sosiaalisten ongelmien heijastuminen isännöitsijän työhön on tuttua myös Ulla Bergmanille.
– Kohtasin isännöitsijän toimiessani ikäihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että naapuri yrittää tappaa heidät johtamalla kaasua heidän kotiinsa tai tarpeillaan ei voi käydä, koska vessanpönttöön on asennettu kamera. Naapureilta tuli valituksia porraskäytävän pahasta hajusta ja kun hajun perusteella löysimme huoneiston ja menimme sisään, siellä oli kattoon asti ulottuvia jätekasoja ja kasojen keskellä vajaan puolen metrin levyinen keittiöön johtava polku.
Artikkeli on julkaistu marraskuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 9/2014.