Kun sosiaalista isännöintiä toteutetaan talokohtaisen työntekijän toimintamallilla ja muillakin keinoin edistetään yhteisöllisyyttä, sillä voidaan säästää yhteiskunnan kustannuksissa yli miljoona euroa.
Tutkija Saila Tykkyläisen Setlementtiasunnot Oy:lle ja Setlementtiasumisoikeus Oy:lle tekemässä tutkimuksessa todettiin, että tällaisen yhteisökoordinaattorin ja taloyhteisön muodostaman palvelukokonaisuuden tuottama kokonaishyöty yhteiskunnalle voi olla vähintään vuosittain jopa 1,3 miljoonaa euroa.
Sosiaalisen isännöinnin uusi muoto
Setlementtiasunnot on kehittänyt perustamisestaan saakka sosiaalisen isännöinnin mallia, jossa talokohtainen työntekijä, yhteisökoordinaattori, toimii talon kiinteistöhuollon ja perinteisen isännöinnin rajapintana, mutta samalla läsnäolollaan luo taloon yhteisöllisyyttä.
Yhteisökoordinaattori mm. kannustaa asukkaita mukaan yhteiseen toimintaan, auttaa heidät asumisen alkuun ja tutustuttaa yhteisöön, informoi yhteisistä tilaisuuksista ja tapahtumista, puuttuu ennakoivasti pieniinkin maksuhäiriöihin, tekee palveluohjausta sekä auttaa asukkaita yhteisten ideoiden toteuttamisessa.
Setlementtiasuntojen yhteisöllisen asumisen konsepti kiteytyy yhteisökoordinaattorin, toimivien yhteistilojen ja asukasyhteisön muodostamaan kolmioon.
Monia myönteisiä vaikutuksia
Saila Tykkyläisen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että henkilökohtainen tuki ja asumisneuvonta tukevat seniori-ikäistenn taloudenhallintaa ja estävät asumisen purkuja sekä häätöjä.
Taloyhteisöllä, yhteisillä tiloilla ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksilla näyttää olevan merkitystä kaikille asukkaille. Luottamus ja osallistuminen sekä asumisen vaikutus hyvinvointiin on korkealla tasolla.
Asukkaiden toimintakyky säilyy pitempään, naapuriavun määrä lisääntyy, turvallisuuden tunne vahvistuu ja yksinäisyyden tunne vähenee erityisesti seniori-ikäisten keskuudessa.
Tutkimuksen mukaan asumismalli pienentää julkistalouden kustannuspaineita myös sillä, että se pienentää asukkaiden riskiä joutua asunnottomiksi tai syrjäytyneiksi sekä vähentämällä ikäihmisten palvelutarvetta.
Monipuolisen ja aktiivisen osallistumisen, tyydyttävien ihmissuhteiden ja ympäristöä kohtaan tunnetun luottamuksen tiedetään myöhentävän laitoshoidon tarvetta ja olevan yhteydessä hyvinvointiin muista taustatekijöistä riippumatta.
