Seurantatiedolla jätettä vähentämään?

Asukas seuraa reaaliaikaisesti sähkön ja veden kulutusta. Mitä jos hän voisi seurata, kuinka paljon esimerkiksi ruoan tähteitä sisältävää biojätettä kertyy kuukausittain tai miten paljon erilaista jätettä tulee vietyä roskikseen? Ohjaisiko seuranta vähentämään jätteenkertymistä ja ruokahävikkiä? Voisiko jätemaksukin olla edullisempi, mitä vähemmän jätettä tuotat?
Eivät ole nämä visiot vielä tätä päivää, todettiin Fiksu Kalasatama Kehittäjien klubin tilaisuudessa, mutta mahdollinen tulevaisuuden näkymä kuitenkin.

Avausaika ja avausten määrä jo seurannassa

Kalasatamassa otettiin käyttöön kaksi vuotta sitten putkikeräysjärjestelmä, jonka piirissä Jarmo Mattilan mukaan on vasta murto-osa – noin 1 500 asukasta – alueen tulevista asukkaista. Jätteiden syöttöpisteet sijaitsevat joko taloyhtiöiden pihoilla tai porraskäytävissä.
Kalasataman Imun kokemukset asukkaiden jätekäyttäytymiseen liittyvän datan keräämisestäkin ovat vasta alkutaipaleella.
– Syöttöpisteellä syntyvä data on tällä hetkellä sitä, että me näemme, milloin ihmiset tuovat jätteitä jätepisteeseen ja kuinka usein siellä käydään. Sen perusteella voimme johtaa tilastollisia asioita esimerkiksi siitä, minä päivänä tai kellonaikana tai minä kuukautena jätepisteessä käydään eniten, milloin jätettä syntyy enemmän ja milloin vähemmän, Mattila kertoo.
Data kertoo myös sen, mitä jätelajiketta järjestelmään viedään. Sen perusteella taas voidaan päätellä, että jos esimerkiksi biojäteluukkua ei avata kovin usein, taloyhtiössä ei biojätettä selvästikään eritellä. Tai jos keräyspaperinkin luukku aukeaa hyvin harvoin, silloin keräyspaperin lajitteleminen ei ilmeisesti ole suosittua taloyhtiössä asukkaiden keskuudessa.
– Datan avulla olisi mielenkiintoista selvittää ihmisten kierrätysaktiivisuutta. Onko kierrätysaktiviteetti erilainen erilaisissa taloyhtiöissä? Ovatko opiskelijat aktiivisempia kuin seniorit?, Mattila pohdiskelee.
Dataa syntyy hänen mukaansa myös koonta-asemalla.
Kun jätekontti irroitetaan, järjestelmään tulee merkintä ajankohdasta. Sen perusteella saadaan tietoa, millä aikavälillä jätettä on konttiin kertynyt.
– Kun kontti menee loppukäsittelyyn, saamme vielä punnitustiedon. Sen perusteella tiedämme, kuinka paljon jätettä on syntynyt tiettynä ajanjaksona, hän jatkaa.

Laskutuksessa vasta hyödynnetty dataa

– Me olemme käyttäneet dataa tähän mennessä vasta laskutukseen, Mattila toteaa.
Tarkoitus on, että syöttöpisteet varustetaan vertikaalisesti mittaavilla antureilla, joiden avulla saadaan enemmän tietoa, kuinka täynnä syöttöpiste on, kun imu siirtää jätteen putkessa eteenpäin.
– Kun tämä tieto yhdistettäisiin luukun avauskertoihin, niin pääsisimme paremmin käsiksi myös siihen, kuinka paljon syöttöpisteeseen tuotu jätepussi keskimäärin painaa. Olettaen, että ihminen laittaa sinne yhdellä aukaisulla vain yhden jätepussin. Sitähän me emme tällä hetkellä tiedä, kuinka monta pussia oikeasti sinne laitetaan, hän kertoo.
Järjestelmässä sekajäte, biojäte, paperi ja kartonki laitetaan syöttöpisteessä kullekin jätteelle tarkoitetusta luukusta sisään. Tulevaisuudessa ehkä kyetään seuraamaan tarkemmin sitäkin, laitetaanko kunkin luukun taakse sitä oikeaa jätelajia.
Konttien jätesisältöä on Mattilan mukaan tutkittu perusteellisesti vasta kerran. Siinä havaittiin, että jäte sisälsi samanlaisia jätelajikkeita kuin perinteisessäkin keräyksessä.

Maksat tuottosi mukaan

Tilaisuudessa pohdittiin, voitaisiinko datasta tuottaa tietoa asukkaalle tai asuntokohtaisesti, kuinka paljon jätettä syntyy ja sitä kautta voitaisiin vaikuttaa jätekäyttäytymiseen.
– Päästäisiinkö jäteasioissa vedenkulutuksen ja laskuttamisen tapaan siihen, että jätemaksu määräytyisi oman jätteen tuottamisen mukaan. Esimerkiksi biojätteestä maksaisit vähemmän kuin sekajätteestä, Hanna Niemi-Hugaerts Forum Virium Helsingistä pohdiskeli.
Kalasataman Imussa on Mattilan mukaan mietitty jätelajikohtaista laskutusperustetta ja ajatus on sinällään hyvä.
Ongelmaksi jätelajien erilaiset maksuperusteet voisivat kuitenkin muodostua siksi, että kun jätteentuoja tietää, että sekajäte on kalliimpaa kuin biojäte, sekajätepussi menisi sen seurauksena herkästi väärän luukun taakse.
– Meidän asiakkaitamme ovat taloyhtiöt, eivät yksittäiset asukkaat. Ehkä taloyhtiöille voitaisiin jossakin vaiheessa tuottaa tarkempaa tietoa siitä, minkälaista jätettä ja minkä verran taloyhtiössä kertyy. Ja taloyhtiössä voitaisiin sitten jakaa sitä tietoa asukkaille ja sen avulla ehkä vaikuttaa heidän jätekäyttäytymiseen, Mattila vielä toteaa.

Teksti ja kuva Riina Takala
Artikkeli on julkaistu huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 3/2016