Taas on meneillään varsinaiset kärsimysviikot, kun aikoinaan jopa vuoden turhakkeeksi valitut lehtipuhaltimet pauhaavat pirullisesti kaduilla, pihoilla ja puistoissa. Näin tapahtuu erityisesti luonnon keskelle rakennetuissa lähiöissä, joissa lakastuneiden lehtien määrä, näin lyhyelläkin matikalla laskien, on runsaampaa kuin keskustan kivikortteleissa.
Minulla ei ole omakohtaista käyttäjäkokemusta ko. vekottimesta, joten en osaa arvioida sen tehokkuutta haravaan verrattuna. Mutta omalta parvekkeeltani huoltoyhtiön touhua seuratessani se jää uskoakseni siihen, että asvaltilta vain puhalletaan tehokkaasti lehdet pihanurmikolle, mistä sitten taloyhtiön talkoolaiset haravoivat ne kasoihin ja pois kuljetettaviksi.
Ergonomialtaankin puhallin näyttäisi olevan paljon surkeampi työkalu kuin luuta tai harava. Puhallinta vinossa tallusteleva käyttäjä etenee hitaasti kuulosuojaimet päässä ja painava laite olalta roikkuen varsinaisessa ”noidannuoliasennossa”.
Lehtipuhallin on huoltoyhtiöille isohko investointi ainakin verrattuna luutaan ja haravaan. Kun siihen lisätään vielä työntekijöiden noidannuolen aiheuttamat ”saikkupäivät”, niin kyseenalaistan vakavasti moisen vempaimen käyttöä. Halvemmaksi tulisi luullakseni ajankohtaisen Nuorille nyt -kampanjan kehotuksen mukaan yhteiskunnan tuella palkata muutama kymppiluokan käynyt syrjäytynyt jangsteri töihin luutimaan ja haravoimaan. Kyllä he niin yksinkertaisen homman osaisivat hoitaa, vaikka sitä ei heille olekaan koulunsa erityisluokalla opetettu.
Saattaa kuitenkin olla, että imagollisesti nykyaikaisessa kiinteistöhuollossa on tarjouskilpailuissa esiteltävä laajasti yhtiön nykyaikaista kalustoa. Silloin lehtipuhallin on kyllä vakuuttavampi näyttö kuin kaksi syrjäytynyttä nuorta + luudat ja haravat; paitsi silloin kun ostopäätöksen tekevä taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä ovat valistunutta porukkaa.
Syksyisten lehtien korjaaminen ei sittenkään ole pelkästään laitekysymys. Ei. Sillä on paljon isompi yhteiskunnallinen merkitys. Siis esim. nuorten työllistämisessä. Uskon minä.
Nykyisin mitataan ja myös syyllistetään ihmisiä ns. hiilijalanjäljestään olipa kyseessä syöminen, autoilu, harrastaminen, saunominen, naiminen, dokaaminen, röökaaminen jne.
Järkevämpää olisi mitata globaali koliklabbin suuruus niiltä tuotantolaitoksilta, jotka tuottavat pelkkään joutavaan lehtien siirtoon valmistettuja turhakkeita. Suomen on edelleen oltava globaalisti puhtaan teknologian eturivin maa. Se on helppoa; siitä vaan luuta ja harava handuun!
Haluan silti tässä myös kehua taloyhtiömme hankkimaa, töissään oivallista kiinteistöhuoltoyhtiötämme. Teen saman myös aina suullisesti, kun tapaan kasvokkain sen työntekijän pihallamme. Tai ainakin silloin kun hänellä ei ole kuulosuojaimia ja meluisaa lehtipuhallinta, joka peittää ääneni.
Eihän silloin kannata antaa myönteistä palautetta, jos se riivatun laite melskaa niin, ettei kuule edes omia ajatuksiaan.