Sautski: Hissittömyyden sietämätön kepeys

Talossamme on käynnissä yhden kuukauden kestävä hissiremontti, missä koko henkilönostojärjestelmä vaihdetaan täysin uuteen. Se onkin tarpeen sillä 45-vuotias vanha hissimme reistaili jatkuvasti. Osakkeenomistajat ovat tehneet viisaan päätöksen.

Mutta, mutta. Olen keuhkovammani takia nykyisin hyvin vaivalloisesti liikkuva invalidi ja ASUN 5. KERROKSESSA! Hengästyn jo muutamasta askelesta ja nyt minun on kotiin päästäkseni kivuttava 75 porrasaskelmaa.

Nuori postiljooni juoksee kepeästi tuon matkan ylös, mutta minä olen 72-vuotias raihnainen gubbe, jonka on pahimmillaan huilattava pitkään joka kerroksessa ja imaistava suihketta palkeisiin.

Elän siis sangen tukalaa aikaa, kun en millään voi jättäytyä koko kuukaudeksi styliitaksi eli paastoavaksi pylväspyhimykseksi. Sen verran olen epäpyhä. Onneksi minulla ei vielä ole tarvetta rollaattoriin, sillä sen kanssa en pääsisi edes alas, saati ylös.

Olen nyt jo kaksi viikkoa jatkuneen hissittömyyden aikana pohdiskellut ko. remontin minulle aiheuttamia plussia ja miinuksia.

Plussaa:

1. En olisi ikinä uskonut kuntoni kohenevan näin ripeästi, kun steppailen hitaasti  3-4 kertaa viikossa alas ja ylös mennessäni yhteensä 150 askelmaa. Hengähdystaukonikin olen onnistunut harventamaan joka toiseen kerrokseen, enkä tarvitse suihketta koko matkalla kuin kerran.

2. Mahtava yhteisöllisyys. Aina kun joku naapurini näkee vaivalloisen kipuamiseni, niin joka kerran saan apua painavan ostoskassini kantamisessa kotikerrokseeni saakka.

3. Omat lapseni ja muut läheiseni ovat auliisti tarjonneet apuaan, vaikka asuvat ihan muualla. Sisukkaana stadinkundina en ole vielä tuota apua pyytänyt. ”Miehen on tehtävä se, mikä miehen on tehtävä.”

4. Olen mainioissa puheväleissä hissifirma Schindlerin miesten kanssa. Olen kertonut heille vaikeuksistani ja he puolestaan ovat luvanneet myös sen takia tehdä parhaansa pysyäkseen ilmoitetussa remonttiaikataulussa. Tiedostan silti, että enemmän heitä painostaa mahdollisesti urakkasopimuksessa olevat myöhästymissanktiot.

5. Tähän saakka vanha hissimme on nostanut minut viiden kerroksen matkan 13 sekunnissa. Uskoakseni uusi hissi on sitäkin nopeampi. Toisaalta, mihin minä vanhana gubbena enää tarvitsen parin sekunnin likistystä hissimatkallani. Siihenkö, että pääsen yksinäisyydessäni ratkomaan ristisanatehtävää hiukan aikaisemmin?

6. Jos vielä joskus joku ihana beibi haluaisi tulla kotiini ”iltateelle”, niin minulla on silloin kaikki ässät handussa, kun jo pelkästään huippumoderni hissimme antaa beibille ennakkokäsityksen (aivan väärän) vauraudestani sekä asemastani sosiaalisessa luokituksessa. Kun hän sitten astuu askeettiseen yksiööni, niin ehkäpä jälkeenpäin hän ei muistele minua, vaan sitä helkutin hienoa hissiä.

Miinukset:

1. Kunhan tästä hissittömyyden vaivasta lopulta pääsen eroon, niin miinuksia ei ole yhtäkään.

2. Jaa, olisi silti yksi. En ole kahteen viikkoon jaksanut dallata 75 rappusta alas ja sen lisäksi käppäillä noin puoli kilsaa kantakabakkiini. Kyllä minä vielä näilläkin voimin pääsen sinne, mutta se kotiintulo onkin sitten tosituskallista.

Kiteytetysti: Lisää fyrkkaa hissittömien kerrostalojen hissiprojekteihin.  Niiden yläkerroksissa budjaa vanhaa jengiä, joka pärjäisi hissillisinä vallan mainiosti ilman kallista yhteiskunnan kotihoitotukea. Mä olen aikoinani skrivannut KP:iin tästä asiasta monta artikkelia. Vaan eivät nekään menneet päättäjille himaan kun Museovirasto oli se varsinainen hanttiin panija.