Suoraveloituksethan päättyivät Suomessa 31.1.2014. Tämän tilalle on kuluttajille tarjottu joko e-laskua tai suoramaksua. Mikään laki ei kuitenkaan määrää isännöitsijätoimistoa tai mitään muutakaan yritystä tarjoamaan tätä palvelua omille asiakkailleen. Isännöitsijätoimistossa suoraveloituksen päättyminen tarkoittaa sitä, että yksi ihminen ajaa kuukausittain asukkaiden vastike- ja vuokratavoitteet ja lähettää ne pankkiin pankkiohjelmasta sähköisesti. Tämä ei tapahdu automaattisesti, vaan se vaatii yhden ihmisen tekemään työn säännöllisesti joka ikinen kuukausi.
Koska vastikkeisiin voi tulla muutoksia, niitä ei voi lähettää pankkiin kerralla koko vuosi. Osakkaat ja asukkaat voivat vaihtua kesken vuoden ja henkilö, joka hoitaa suoraveloituksia, voi sairastua. Aina jonkun pitää muistaa hakea suoraveloitukset ajallaan. Kaikille ei voi luovuttaa oikeuksia hoitaa yhtiöiden rahaliikennettä. Kukaan ei maksa tästä vaivalloisesta palvelusta isännöitsijätoimistolle, vaan kaikki olettavat, että nykyaikana kaikki menee nappia painamalla.
Isännöintiyritys ei ole pankki
Asukkaat ja asiakkaat eivät tiedä sitä, että palvelu tulee isännöitsijätoimistolta, eikä pankista. Suoramaksu ja E-lasku vaativat tämän saman työn tekemisen joka kuukausi. Isännöitsijätoimisto joutuu maksamaan palvelusta myös omalle ohjelmatoimittajalle. Ohjelmatoimittaja edellyttää, että ennen kuin palvelu voidaan tarjota eteenpäin, isännöitsijätoimiston on käytävä heidän tarjoama kallis kurssi. Sen jälkeen he veloittavat pienen käyttömaksun isännöitsijätoimistolta, ja palvelu olisi sitten käytettävissä.
Pankit edellyttivät, että isännöitsijätoimistosta käsin hoidetaan tiedustelut asukkaille, kuinka he haluavat maksunsa suorittaa. Esimerkiksi Helsingin Energia ja HSY ovat tehneet oman ratkaisunsa asiassa ja ainakin yritysasiakkaille tulee laskut paperisina.
Isännöitsijänpalkkioiden kehitys on kokenut kovia iskuja, kun lainsäätäjä toi palveluihin arvonlisäveron vuonna 1994. Silloin lisäsimme 22 % kylmästi suoraan palkkioidemme päälle, koska ei meillä ole juurikaan vähennettävää arvonlisäverosta. Maksamme vain palkkoja, joista vähennystä ei voi tehdä. Ostamme kopiopaperia ja maksamme puhelinlaskuja. Vähennykset arvonlisäverosta ovat hyvin vähäisiä.
Nyt sitten pitäisi tukea pankkejakin. Sain juuri haukut eräältä taloyhtiön asukkaalta, että meillä ei ole heille suoramaksu- tai E-laskupalvelua tarjota. Sanoin, että jos otan yhden luotettavan kirjanpitäjän tänne istumaan ja hoitamaan suoramaksuja ja E-laskutusta kuukausittain, se on kallis investointi meille, eikä tätä palvelua tarjota meille ohjelmantoimittajakaan ilmaiseksi.
Palvelusta maksu
Jos jokainen asiakkaamme, jotka ovat pääosin asunto-osakeyhtiöitä, olisivat valmiit meille maksamaan selkeästi tästä uudesta palvelusta, voisimme harkita palvelun tarjoamista. Emme pysty siirtämään palvelusta aiheutuvia kuluja suoraan hintoihimme. Eikös tällaisen palvelun tarjoaminen ja siitä taloyhtiötä veloittaen olekin vastoin asunto-osakeyhtiölakia, kun se koskee vain hyvin pientä osaa ihmisiä? Pitäisikö miettiä, onko oikein, jos isännöitsijätoimisto veloittaa suoravelvoituksesta koko taloyhtiötä, vai pitäisikö se veloittaa vain niiltä, jotka haluavat sen palvelun?
Pankit voivat ottaa asiakkaidensa tileiltä kuluja joka asiasta ilman mutinoita. Isännöitsijätoimisto ei voi, vaan joka korotus on sovittava erikseen hallituksen kanssa. Nykyään pitäisi palveluhinnatkin olla isännöitsijätoimiston ikkunassa kaiken kansan töllisteltävänä.
Sopimukset yrityksen ja taloyhtiön välisiä
Kiinteistöliiton asiantuntija oli ohjeistanut eräässä hallituksen jäsenten koulutustilaisuudessa, että huolellinen hallituksen jäsen pyytää taloyhtiön tiliotteet nähtäväkseen kuukausittain. Niin mekin sitten jonkin aikaa lähettelimme niitä hallituksen rivijäsenille, mutta kun tiliotteet maksoivat, se loppui vähitellen.
Mielestäni tämän pitäisi mennä näin, että kun teen sopimuksen jonkin yhtiön kanssa, sovimme kuukausihinnan ja palkkiot, mitä isännöitsijäntodistus, kopiokulut yms. erilliskulut maksavat. Nämä ovat vain sen talon ja minun yritykseni välisiä asioita. Ne eivät kuulu kaikille, eikä isännöitsijätoimistoja saa tasapäistää. Palvella voi monin tavoin, ja palveluja on monenlaisia.
Talot ovat eri-ikäisiä, erilaisia, ihmiset omanlaisiaan ja tietysti joka alan asiantuntijoita täynnä. Voimme periä vaikka ”ilkeän talon” lisää, jos niin haluamme, ja sovimme siitä hallituksen kanssa. Minulla on yrittäjänä oltava vapaus hinnoitella omat palveluksemme, miten itse olemme sen parhaaksi nähneet.
Pankeissa ja Finanssivalvonnassa eivät johtajat tiedä, kuka käytännön työn tässäkin uudistuksessa tekee. He eivät tiedä sitäkään, ollaanko palvelusta valmiita maksamaan isännöitsijätoimistolle, joka ei saa siitä mitään voittoa. Voiton käärivät aivan jotkut muut.
Jos saamme tästäkin uudistuksesta meille aiheutuvat kulut täysimääräisinä takaisin, olemme valmiit palkkaamaan ja itse kouluttamaan lisää henkilökuntaa ja tarjoamaan laadukasta isännöintiä.
Mutta eihän isännöitsijätoimistoihin löydy isännöitsijöitäkään riittävästi. Yrittäjäisännöitsijä joutuu tinkimään omasta palkastaan, jotta päteville isännöitsijöille voidaan maksaa kilpailukykyisiä palkkoja, jos kaikki lakien ym. vaatimukset jäävät siirtämättä asiakkaiden hintoihin.
************************
”Rouva Isännöitsijä” on pitkän kokemuksen omaava isännöintiyrittäjä, joka purki sydäntään tammikuussa edessä olleen suoraveloituksen loppumisen edellä.