Rakennusala, yhdyskuntasuunnittelu, julkiset hankinnat ja poliittinen toimintaympäristö ovat korruption riskikohteita 2010-luvun Suomessa.
Poliisiammattikorkeakoulun tuoreessa raportissa kartoitettiin korruption riskikohteita tutkimushavaintojen ja asiantuntijahaastattelujen perusteella.
Nyky-Suomessa korruptio näkyy esimerkiksi julkisissa hankinnoissa mittavina tarjouskartelleina, rakennus- ja kaavoitustoiminnassa monimutkaisina suunnittelukokonaisuuksina sekä politiikassa omia etuja ajavina korkean tason verkostoina.
– Korruption riski liittyy useimmiten liike-elämän ja viranomaisten suhteisiin, eikä sallitun ja kielletyn rajaa ole läheskään aina helppo havaita. Keskeisimmissä riskikohteissa on yleensä kysymys vaikeasti havaittavasta rakenteellisesta korruptiosta, ja sovitut etuudet ovat jotakin muuta kuin rahaa, arvioi tutkimusjohtaja Vesa Muttilainen Polamkista.
Suuret summat ja hankalat prosessit altistavat korruptiolle
Tutkimusta varten selvitettiin ensin korruption riskikohteita kotimaisten ja kansainvälisten kyselyjen ja muiden tutkimusten avulla. Tarkempaan tarkasteluun valittiin kolme kohdetta: julkiset hankinnat, poliittinen toimintaympäristö sekä rakennusala ja yhdyskuntasuunnittelu.
Niistä kerättiin lisätietoa haastattelemalla 15 kokenutta asiantuntijaa, jotka ovat työssään perehtyneet korruptioon ja sen torjuntaan.
Asiantuntijoiden mukaan julkisissa hankinnoissa korruptiolle altistavat suuret rahamäärät sekä hankintaprosessin ja lainsäädännön monimutkaisuus.
Myös rakennusalalla liikkuu paljon rahaa, ja osa alan korruptiosta liittyykin rakennusurakoiden jakamiseen ja urakkakustannusten määrittelyyn.
Korruptiota edistävät myös alan laajat toimijaverkostot ja se, että yhdyskuntasuunnittelu ja erityisesti kaavoitus on niin vaikeaselkoista.
Poliittisessa toiminnassa poliittiset virkanimitykset ovat asiantuntijoiden mukaan keskeisin korruptioon viittaava riskitekijä.
Korruptioriskit liittyvät myös tilanteisiin, joissa vaikutusvaltaa kaupataan hyötymistarkoituksessa tai siirrytään julkisen sektorin korkeasta virasta yksityiselle sektorille.
Korruption torjunnassa vielä tekemistä
Hyvä hallinto, eettinen keskustelu, ulkoinen ja sisäinen valvonta, viranomaisyhteistyön tehostaminen, asiakirjajulkisuus ja avoimuus tukevat korruption kitkemistä. Tällaisia keinoja tutkimusta varten haastatellut asiantuntijat esittivät korruption torjuntaan.
– Kohdennettuja keinoja torjua korruptiota ovat muun muassa sidonnaisuuksien rekisteröinti, korruptiotapausten ilmiantojärjestelmä ja vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointi. Lisäksi voisi rajoittaa siirtymistä julkisen sektorin korkeista viroista yksityiselle sektorille, kuvailee Vesa Muttilainen.
Tapausten tunnistamiseksi olisi tärkeää lisätä viranomaisten, yritysten ja muiden yhteiskunnan toimijoiden tietoisuutta korruption ominaispiirteistä.
Myös sektorikohtaiset selvitykset korruptioriskeistä tai organisaatioiden toiminnan eettisyydestä voisivat tukea korruption havaitsemista.
Piilokorruptiokin esiin
Poliisin tietoon tuli vuonna 2014 yhteensä 22 lahjusrikosta, jotka muodostavat kuitenkin vain osan kaikista korruptioon viittaavista rikoksista.
Nyt julkaistu tutkimusraportti käsittelee sekä lahjontaa että muuta korruptiota. Se tuottaa lisätietoa erityisesti sellaisesta korruptiosta, joka ei tule poliisin ja muiden viranomaisten tietoon.
Raportti liittyy vuoden 2011 hallitusohjelman kirjaukseen korruption riskialojen ja tilanteiden selvittämisestä.
Se on jatkoa aiemmille Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksille, joissa on käsitelty korruptiota muun muassa poliisin rekisterien ja muiden tietolähteiden avulla. Tutkimushanke korruption riskisektoreista on tehty yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa. Hanketta rahoittivat oikeusministeriö ja Poliisihallitus.
Tutkimusraportti on luettavissa Poliisiammattikorkeakoulun sivuilla www.polamk.fi/julkaisut.