Putkiston kuntotutkimuksen toteuttamiseksi ja tilaamiseksi on valmistunut opas. – Oppaan tarkoituksena on antaa tilaajalle ohjeet, miten tilata luotettava kuntotutkimus sekä helpottaa tarjouksien vertailemista, projektipäällikkö Marko Lukkari tiivistää.
Lämmitys-, vesi- ja viemärijärjestelmien LVV-kuntotutkimusoppaan tarkoitus on antaa kuntotutkimusten tekijöille tietoa, miten laaditaan luotettava kuntotutkimus ja millä menetelmillä se tehdään, LVV-kuntotutkimusoppaan
Suomen LVI-liitto ry SuLVIn julkaisema LVV-kuntotutkimusopas on osa ympäristöministeriön Kosteus- ja hometalkoot -ohjelmaa. Sen on määrä ilmestyä kevään mittaan.
Yhtenä epäkohtana tilaajat ovat kokeneet tarjousten hankalan vertailun. Tarjouksista asiakas on voinut saada kuvan, että tutkimusta tarjotaan samanlaajuisena, vaikka niissä olisi isojakin laatu- tai suorituseroja.
– Oppaassa on luotettavan tiedon saamiseksi määritelty vähimmäislaajuudet tutkimukselle. Tutkimuksen ei tule koskaan olla vähimmäislaajuutta suppeampi, projektipäällikkö Marko Lukkari alleviivaa.
Tilaajan tulisikin perehtyä oppaan ohjeistukseen ennen tarjouspyynnön laatimista niin, että hän osaa esittää vaatimukset tutkijoille. Oppaassa on liitteenä mallitarjouspyyntö, jota tilaaja voi hyödyntää ja muokata omaan käyttöönsä.
– Opas on onnistunut tehtävässään, kun tutkimuksen tilaaja, esimerkiksi taloyhtiön hallitus pystyy vertailemaan luotettavalla tavalla saamiaan tarjouksia ja voi tehdä valinnan hyvillä mielin.
Tilaajan ohjeistusta tullaan täydentämään LVI- ja KH-kortilla.
Uusia materiaaleja ja menetelmiä
Kuntotutkimukset ovat tähän mennessä pohjautuneet SuLVIn vuonna 1998 julkaisemaan Vesi- ja viemärilaitteistojen kuntotutkimusohjeeseen.
– Markkinoille on tullut uusia putkimateriaaleja sekä putkien saneerausmenetelmiä pinnoituksineen ja sukituksineen. Myös tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet.
Oppaassa on Lukkarin mukaan tuotu esille tutkimusmenetelmiä arvioitaessa esimerkiksi putkien pinnoituskelpoisuus.
– Kaikissa asunto-osakeyhtiöiden tarjouspyynnöissä on maininta siitä, että halutaan tietää, voidaanko putkia pinnoittaa vai ei. Tutkijan on pystyttävä antamaan tähän kysymykseen vastaus, Lukkari sanoo.
Kuntotutkimus ajoissa kannattaa
Putkistojen kuntotutkimuksen tekeminen on suositeltavaa noin 25-30 vuotta vanhoille putkille, vaikka niissä ei olisi ilmennytkään puutteita.
– Riittävän ajoissa tehty kuntotutkimus auttaa varautumaan paremmin edessä oleviin remontteihin. Putket voidaan ottaa seurantaan ja esimerkiksi hidastaa mahdollista korroosiota korjaus- ja säätötoimenpiteillä, Lukkari sanoo.
Tilastojen mukaan rakennuksissa tapahtuu vuotovahinko keskimäärin kerran viidessä vuodessa. Vesivahinkojen osuus vakuutusyhtiöiden maksamista korvauksista on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana lähes kaksinkertaisiksi.
Eniten vuotovahinkoja sattuu 1960-1980-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa.
– Vuotovahinko on todennäköisesti tapahtunut, jos lämmitysverkostoon joudutaan säännöllisesti lisäämään hapellista vettä; vesimittarin osoittimet pyörivät, vaikka kulutusta ei pitäisi olla; vesi- ja jätevesilasku kasvaa huomattavasti; rakenteet ovat kostuneet; lämmityskulut nousevat; kuuluu poikkeavia ääniä, kuten suhinaa sekoittajassa; parketit turpoavat ja muovimatot irtoavat tai aamuisin tulee lämmintä vettä kylmävesipuolelta.
Yleisimmin vuotovahinkoja esiintyy astianpesukoneissa, viemäröinneissä, lattiakaivoissa, puutteellisissa vesieristeissä ja kattiloissa.
Kuntotutkimus täydentää kuntoarviota
Marko Lukkari muistuttaa kuntoarvion ja kuntotutkimuksen erosta, joka myös tilaajan tulisi ymmärtää.
– Kuntoarvio on silmämääräinen menetelmä ja nimensä mukaisesti vain arvio esimerkiksi LVV-järjestelmien korjaustarpeesta, ja siinä selvitetään koko kiinteistön korjaustarve ja myös tarvittavat kuntotutkimukset korjaustarpeen tarkentamiseksi. Kuntoarvio tulee suorittaa viime vuonna päivitettyjen LVI- ja KH-korttien ohjeistusten mukaisesti.
– Kuntotutkimuksessa puolestaan syvennytään tutkittavaan järjestelmään ja se suoritetaan uuden LVV-kuntotutkimusoppaan ohjeistuksen mukaisesti. Kuntotutkimus perustuu aina kiinteistöstä ja sen tutkittavista järjestelmistä mitattuun tietoon. Tutkimuksissa on käytettävä vähintään kahta erilaista tutkimusmenetelmää per tutkittava putkijärjestelmä. Esimerkiksi viemäreiden sisäpuolista kuvausta pelkästään ei voida kutsua kuntotutkimukseksi, Lukkari selvittää.
– Tilaajan kannalta on tärkeätä, että kuntotutkimuksessa tuodaan selkeästi esille järjestelmäkohtaiset käyttöikäennusteet, tutkittujen järjestelmien kunto, riskit esimerkiksi kymmenen vuoden sisällä sekä lisätutkimustarpeet. Lisäksi maallikolle tulee selvitä kuntotutkijan raportista ymmärrettävästi, mitä päätöksiä hänen tulee tehdä, mitä pitää korjata ja miksi, millä aikataululla ja korjausten kustannusarvio, mitkä ovat riskit, jos ei korjata, Lukkari painottaa.
Artikkeli on julkaistu huhtikuussa 2013 ilmestyneessä Kiinteistöpostissa nro 3.