Putkiremontin vaihtoehdot: ratkaisu 10 vai 50 vuodeksi?

Viemäri vaihtoon – vai sittenkin sen korjaaminen? Kevyemmät remontit kiinnostavat pienempien kustannusten ja lyhyemmän haitta-ajan vuoksi. Perinteisellä saadaan kuitenkin nykyaikaiset märkätilat ja putkisto kuntoon kymmeniksi vuoksiksi.

LVI-suunnittelija Joni Laineella on 11 vuoden kokemus linjasaneerausten suunnittelijana turkulaisessa Insinööritoimisto Aalto-Setälässä. Ensimmäiset viisi vuotta toimistossa suunniteltiin perinteisiä putkiremontteja, jossa vanhan viemärin paikalle asennetaan uusi viemäri. Sitten remontin vaihtoehtoiset menetelmät eli viemärin korjaaminen ruiskuvalulla tai sukittamalla tuli perinteisen rinnalle ja ohikin.
– Perinteisen suosio kävi alhaalla, mutta nykyään meillä suunnitellaan perinteisiä ja vaihtoehtoisia fifty-fifty, Laine kertoo.
Laineen mukaan taloyhtiöiden päättäjät tuntevat hyvin putkiremontin eri menetelmät. Konsultti tekee yhteistyötä ensin hallituksen kanssa, sitten pidetään ylimääräinen keskustelutilaisuus ennen remontista päättävää yhtiökokousta, jotta kaikki osakkaat tietävät, millaisia vaihtoehtoja juuri heidän talonsa putkiremontilla on. Keskustelutilaisuuden pohjalta hallitus voi pyytää alustavat tarjoukset eri remonttivaihtoehdoille, jotta päättävään kokoukseen saadaan tietoa myös kustannuksista.
Yleensä putkiremontista päättävä yhtiökokous pystyy Laineen mukaan yksimieliseen päätökseen.
– On toki yhtiöitä, joissa yhteistyö ei suju eikä hallitus ole riittävän vahva ja aktiivinen. Silloin ehdotukset voivat palautua yhtiökokouksesta uudestaan hallituksen käsittelyyn, Laine kertoo.
Osakkaat haluavat kuulla konsultilta, mikä on oikea vaihtoehto.
– Sitä miettii, että uskaltaako olla riittävän jyrkkä. Mutta vaihtoehtojen arvioimiseen liittyy epävarmuutta: onko putkisto läpeensä niin huono kuin näytteet ja kuvat antavat ymmärtää? Ei ole yksiselitteistä oikeaa eikä varmaa. Suunnittelijan tehtävä on antaa vinkkejä, mutta maksajat päättävät. Minä en leiki muitten rahoilla, Laine toteaa.
Hän kuitenkin toivoo, että kustannuksia ajateltaisiin pidemmälle.
– Kun valitaan halvempi, tehdään ratkaisu noin 10 vuodeksi ja sen jälkeen remontoidaan uudestaan. Taloyhtiöissä tunnutaan hyväksyvän 10 vuoden ajattelumalli eikä haetakaan ratkaisua 40–50 vuodeksi.
Joni Laineen mukaan perinteinen putkiremontti maksaa Turun seudulla noin 600 euroa neliötä, ja sillä asukas saa myös uuden kylpyhuoneen. Viemärien sukitus maksaa noin 100–120 euroa neliöltä ja vesijohtojen uusiminen noin 200 euroa neliöltä. Niiden noin 300 euroa maksavan yhdistelmän toteutuksen haitta-aika on lyhyt, mutta asukas ei saa uutta kylpyhuonetta.

Perinteisessäkin uutta
Perinteisessä, raskaaksikin kutsutussa remontissa tehdään laaja saneeraus: vesijohtojärjestelmä uusitaan, viemäriverkko korjataan ja asuntojen märkätilat uudistetaan nykymääräysten mukaisiksi.
– Se tarkoittaa paljon avaustöitä. Remontin haitta-aika on kahdesta kahteen ja puoleen kuukauteen linjaa kohti, Laine kertoo.
Vaikka remontin aikana vettä ei tule eikä mene, työmaan aikainen suihku ja vessa ovat väistötiloissa esimerkiksi rakennuksen kellarissa tai kontissa pihalla ja melua sekä pölyä on paljon, aina joku sitkeä jää remontin keskelle asumaan.
– Ei ole herkkua. Mutta ymmärrän, että joskus kyse on rahasta. Monelle ikääntyneelle jo remonttikustannukset ovat paljon, ja tilapäisen asunnon vuokra siihen päälle on liikaa.
Asuminen perinteisen putkiremontin työmaalla vaikeutui entisestään asbestilain tiukkenemisen myötä. Asbestipurkuun tarvitaan nykyään kaksi, kolme peräkkäistä sulkutelttaa, joiden kautta työntekijä kulkee työpisteelle. Asukkaan eteinen voi olla täynnä telttoja.
Perinteinenkään putkiremontti ei ole entisellään. Viemärit tehdään entisille paikoilleen, mutta vesijohdot pyritään usein asentamaan pintaan uusia reittejä pitkin eikä alkuperäiseen hormiin kylpyhuoneen nurkkaan.
– Vesijohdot tuodaan porraskäytävästä tasanteen katon kautta asuntoihin. Tämä mahdollistaa huoneistokohtaisen vesimittarin myös korjausrakentamisessa sekä vesijohdon huoneistokohtaisen suljettavuuden porraskäytävän kautta. Sitä varten oven yläpuolelle tulee sulkuventtiili, Laine kertoo.

Erilaisia kotelointeja
Porraskäytävän vesiputket koteloidaan. Kotelo voi olla timpurin paikalla tekemä levyaineinen ruuvattu ja kitattukotelo, joka pitää hajottaa, jos tulee korjauksia. Uudempi vaihtoehto on tehdasvalmisteiset metallikotelot, joiden kansi on avattavissa.
– Molempia käytetään, molempia suunnittelijat esittävät. Hinnan ero ei ole suuri, Joni Laine toteaa.
Levykotelon puolesta puhuu mahdollisuus sovittaa kotelo sopivaksi seinään.
– Seinät eivät ole aina suoria, ja silloin mittatarkka peltikotelo ei aina istu hyvin. Levykotelon voi myös pinnoittaa muun seinän lailla. Peltikotelo tulee valmiiksi värillisenä. Peltikotelo on kuitenkin levykoteloa sirompi.
Perinteisen putkiremontin materiaaleissa ei ole tapahtunut suurta muutosta.
– Aluksi tehtiin kuparisia vesijohtoja, mutta komposiitti on vallannut alaa nopeasti metalliputkilta, sillä komposiitti ei hätkähdä erilaisten vesien ominaisuuksista. Kylpyhuoneen vesiputkien pinta-asennuksessa metalliputki on edelleen vahva vaihtoehto.
Joskus on kohteita, joissa perinteinen ei ole paras tapa remontoida.
– 1960-luvun massatuotantotalot kestävät vaihtoehtoiset viemärin korjausmenetelmät, ja vuoden 1999 jälkeen niissä on tehty omia kylpyhuoneremontteja, joissa on nykymääräysten mukaiset vesieristykset. Silloin uusi kylpyhuone ei houkuta, ja viemäri kannattaa korjata sukittamalla tai ruiskuvalulla.

Vaihtoehtoiset menetelmät toimivat
Perinteisen viemärikorjauksen vaihtoehtoja ovat pinnoitus ja ruiskuvalu. Pinnoituksessa viemäriputken sisäpintaan ruiskutetaan tai harjataan uusi vedenpitävä pinta. Pinnoitettavan viemärin pitää olla melko hyväkuntoinen, sillä vanha putki jää kantavaksi.
Ruiskuvalussa valetaan vanhan putken sisään uusi kantava muovinen putki. Ruiskuvalua on tehty 2000-luvun alusta.
– Hyvin tehdyistä ruiskuvaluista en ole kuullut pahaa sanaa. Se tehdään kuitenkin käsityönä, ja kriittistä on saada tasalaatuinen 3–5 millin seinämäpaksuus joka kohtaan, Laine sanoo.
Viemärien sukitus kasvattaa suosiotaan. Menetelmässä epoksilla käsitelty huopasukka ammutaan putkeen, sukka kovettuu ja näin saadaan itsekantava putki vanhan viemäriputken sisälle. Menetelmän vaikeita paikkoja ovat olleet putkihaarat ja sukituksen tiiveys risteyskohdissa.
– Aluksi sukka porattiin haaran kohdassa auki ja reikään sujutettiin sukka toisesta suunnasta. Nyt on käytössä haarayhteitä, joiden avulla sukka jatkuu haarasta yhtenäisenä joka suuntaan.
Myöskään sukituksista Laine ei ole kuullut huonoa palautetta. Työvirheitä olisivat esimerkiksi painuneen putken sukitus tai tukkeessa olevan putken huono rassaus ja huuhtelu.
– Työmaalla on rehtiä touhua: kun miehet ovat sukittamassa pohjaviemäriä, he kyllä kertovat, jos viemärin kunto ei sovi sukitukseen.
Sukitus, pinnoitus tai ruiskuvalu eivät onnistu, jos putken halkaisija on alle 50 milliä.
– Sellainen voi olla esimerkiksi pesualtaan poistoputki. Ratkaisuna on sivuyhde pintavetona pesualtaalta wc:n häntään. Siitä eivät asukkaat innostu, kun on odotettu uutta kaunista kylpyhuonetta.

Teksti Jaana Ahti-Virtanen
Artikkeli on julkaistu maaliskuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti 2/2017