Pitkäjänteisempää asuntopolitiikkaa

Lähiöiden korjaustarvetta voitaisiin vähentää lähiöstrategioilla, suunnitelmallisella kiinteistönpidolla, lisä- ja täydennysrakentamisen edistämisellä ja valtion täytetakauksella. Tällaisia toimenpiteitä esitettiin Remonttiryhmän loppuraportissa keväällä vuonna 2014.

Arkkitehti Harri Hagan oli mukana työryhmässä Tampereen teknillisen yliopiston korjausrakentamisen yliopisto-opettajan ominaisuudessa ja nyt on hyvä hetki kysäistä, mitkä toimenpiteistä ovat edenneet käytännön tasolle.
– Esityksemme siitä, että kunnat ja kaupungit laatisivat kokonaisvaltaisia suunnitelmia lähiöiden ja niiden rakennuskannan kehittämiseksi ei ole ymmärtääkseni kovin suurin loikkauksin edennyt, Harri Hagan toteaa.
Remonttiryhmä ehdotti lisäksi sitä, että MAL-sopimuksiin sisällytetään vanhojen asuinalueiden kokonaisvaltaiseen kehittämiseen liittyviä tavoitteita.
Tarkoitus oli kehittää pilottilähiöiden avulla valmiita toimintamalleja strategioiden luomiseen ja toteuttamiseen.
Niin Remonttiryhmän esittämien toimenpiteiden kuin lähiöidenkin kehittämistoimien pitäisi voida tukeutua pintajänteiseen asuntopolitiikkaan.

– Keskustelimme tästä asiasta remonttiryhmässäkin. Ei saisi mennä niin, että hallituskaudet määrittelevät asuntopolitiikkaamme, vaan siihen pitäisi lähiöiden korjaamisenkin kannalta saada pitkäjänteisyyttä, hän huomauttaa ja kantaa huolta siitä, miten esimerkiksi ARAn vetämille lähiöprojekteille käy tällä hallituskaudella.

Täytetakaus saatiin – käyttöä ei juurikaan
Edellinen asuntoministeri Pia Viitanen sai budjettiriihessä läpi valtion täytetakauksen. Ajatuksena oli, että valtio helpottaa peruskorjausten lainarahoitusta antamalla peruskorjauslainoille täytetakauksen. Sen ajateltiin helpottavan erityisesti niiden kiinteistönomistajien peruskorjaushankkeita, joihin on vaikea saada lainoitusta tai lainaraha on erittäin kallista.
– Tietojeni mukaan valtion täytetakausta ei ole kuitenkaan käytetty. Onko se viesti siitä, että korjaamista ei tehdä siellä, missä normaalin pankkilainoituksen kautta korjaamisen rahoittaminen on hankalaa ja missä kiinteistöjen arvo on alhainen.

– Tilanne on huono nimenomaan vähenevän väestön lähiöissä. Pitäisi korjata, mutta ei kuitenkaan ole korjaamista maksavaa käyttäjäkuntaa. Vaikuttaakin siltä, että ellei vaikuttavampia toimenpiteitä saada aikaan, korjaaminen tulee keskittymään kasvukeskuksiin, Hagan arvioi.

Vähenevän väestön alueilla korjaamiseen ei kannusta asuntomarkkinatkaan – siis miksi korjata lähiötaloa ja sen asuntoja, kun vierestä saa hankittua halvemmalla omakotitalon tontteineen.

Ketkä korjaavat?
Kasvukeskuksissa korjataan ja kyllä meillä on runsaasti lähiökorjaamista, näin sanotaan. Harri Haganin mielestä tässä on kuitenkin jonkinlainen vääristymä – ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna.
– Esillä olevia lähiöitä on vain kymmenkunta. Aina niistä samoista lähiöistä uutisoidaan ja kerrotaan, että nyt on tehty asukastupaa ja kehitetty kaikenlaista toimintaa. Mutta kun tarkemmin tarkastelee, voi huomata, että ne ovat aikalailla samoja ja kasvukeskusten tiettyjä lähiöitä.

– Entäs ne loput tai valtaosa lähiöistä? Niistä ei koskaan kuulu mitään. Ei riitä, että lähiökorjaamisessa keskitytään yksiin kohteisiin, Hagan nostaa esiin myös yhtenä lähiökorjaamiseen liittyvänä ongelmana.

 

Palvelut ja liikennejärjestelyt edellä
Vähenevän väestön alueilla ongelmien ratkaisemiseksi eivät kiinteistönpidon suunnitelmallisuus tai strategiatkaan paljon auta.
– Eivät auta, mutta juuri siitä syystä kuntien ja kaupunkien pitäisi jollakin tavalla sitoutua lähiöihinsä ja luoda visioita siitä, mitä omistus- ja vuokra-asuntoja käsittävissä lähiöissä tulevaisuudessa tehdään, miten hoidetaan liikennejärjestelyitä ja turvataan palveluita. Palvelut ja infrastruktuuri ovat alueen kehittämisen kannalta jopa asuinrakennuksiakin tärkeämpiä, Hagan korostaa.
Maailmanpankin aikoinaan esittämässä visiossa esikaupunkialueita pitäisi kehittää kolmesta lähtökohdasta: liikenne, palvelut, rakennukset.

– Meillä järjestys tuntuu olevan toisin päin. Ensimmäiseksi katsotaan elementtikerrostaloja ja todetaan, että ne pitäisi kunnostaa. Kuitenkin samaan aikaan lähiön palvelurakenne on hajautunut ja marketoitunut, mutta siihen ei välttämättä kiinnitetä samaan aikaan minkäänlaista huomiota.

– Myös liikennejärjestelyitä pitäisi kehittää samaan aikaan koko lähiön kehittämisen kanssa eli miettiä, miten kehittää sitä, että pääset nopeasti asunnosta työpaikalle tai palveluiden äärelle, hän vielä sanoo.

Lisä- ja täydennysrakentamista edistämään
Remonttiryhmän mielestä lisä- ja täydennysrakentaminen voisi olla yksi keino lisätä lähiöiden houkuttelevuutta ja saada aikaan uudistumista ja kehitystä.
Työryhmä ehdotti, että kunnat jättäisivät perimättä lisärakennusoikeudesta syntyvän arvonnousun kokonaan, jotta taloyhtiö voisi käyttää sen kiinteistöjen ylläpitoon ja korjaamiseen.
Lisäksi esitettiin, että kunnat joustavoittaisivat päätöksentekoa ja kehittäisivät pysäköintiratkaisuja, joilla voitaisiin osaltaan edistää lisärakentamista.

– Esitimme, että alennettaisiin tai jopa poistettaisiin kokonaan lisärakentamisesta kunnalle tuleva taloudellinen hyöty. Jos halutaan edistää lisärakentamista, tämän hyödyn pitäisi tulla aikalailla leikkaamattomana asunto-osakeyhtiölle, Hagan toteaa.

– Helsingissä on miljoonan euron raja, mutta ei se ole vielä kovin paljon silloin, jos taloyhtiöissä tehdään isompia remontteja tai remontteja yhdessä. Jos lisärakentamisesta tosissaan haluttaisiin edistää, kaikkia tällaisia esteitä pitäisi pystyä vähentämään, hän korostaa.
Vantaa on pääkaupunkiseudun kaupungeista ehkä tomerimmin tarttunut asiaan ja alentanut taloyhtiöiden kaavoitusmaksuja lisä- ja täydennysrakentamisessa.
– Asukkailla lisärakentamisesta on ehkä sillä tavoin väärää mielikuvaa, että kuvitellaan sillä maksettavan valtavasti toimenpiteitä. Näinhän se ei käytännössä ole. Lisärakentamisessakin välistäottajia on kaupungit mukaan lukien useita, eikä siksi lopputaloa remontoida lisärakentamisen ansiosta ilmaiseksi, kuten käsitys tuntuu olevan, Harri Hagan vielä mainitsee tärkeänä näkökulmana.

Teksti ja kuva: Riina Takala

Lisätietovinkeiksi:
Harri Hagan: Lähiöiden tulevaisuus – korjata, purkaa vai uudistaa? Rakennettu ympäristö –lehti 5/2015
Lue tästä.

Kehittämispäällikkö Marianne Matinlassi ARA: Kokonaisvaltainen ote yhdyskuntien uudistamiseen. ARA-viesti 2/2015