Pelastussuunnitelma tehdään taloyhtiön asukkaita varten

Taloyhtiön pelastussuunnitelma on hyvä aika ajoin päivittää ja palauttaa sen sisältö asukkaiden mieliin. Pelastussuunnitelma on kohdekohtainen, eli se pitää räätälöidä kiinteistön mukaisesti. Kun rakennuksessa tapahtuu muutoksia, on niitä syytä tarkastella myös pelastussuunnitelman kannalta.

Pelastussuunnitelma ei ole viranomaisia vaan asukkaita varten, toiminnanjohtaja Teresa Pentikäinen ja koulutuspäällikkö Aulis Partanen Uudenmaan Pelastusliitosta korostavat.

Kiinteistön omistaja, kuten taloyhtiö, on velvollinen laatimaan kirjallisen pelastussuunnitelman, jos rakennuksessa on vähintään kolme huoneistoa. Pelastussuunnitelmassa tuodaan esille kiinteistöön liittyvät riskit ja vaaranpaikat, käydään läpi, miten riskejä voidaan ennalta­ehkäistä, sekä miten toimitaan vaaratilanteessa.

Aulis Partanen painottaa, että jokainen kiinteistö ympäristöineen on omanlaisensa.

– Pelastussuunnitelmamalleja on tarjolla monella sivustolla, mutta niitä ei pidä kopioida sellaisenaan. Liian paljon näkee sitä, että malli on otettu netistä, eikä ole yhtään ajateltu, onko se esimerkiksi tarkoitettu rivitalo- vai kerrostaloyhtiölle. Räikeimmässä tapauksessa yksikerroksinen rivitaloyhtiön pelastus­suunnitelmaan oli kirjattu, että porrashuoneen savun­poistoa on parannettu. Malleja voi toki hyödyntää, mutta pelastussuunnitelman tulee olla kohdekohtainen.

Jos taloyhtiöstä tuntuu, että oma osaaminen ei riitä pelastussuunnitelman laatimiseen tai halutaan ulkopuolisen näkemys asioihin, voi sen laatimiseen hankkia apua palveluntarjoajalta.

Riskien tunnistamisesta liikkeelle

– Pelastussuunnitelman laatiminen lähtee siitä, että tunnistetaan kohteen riskit, Aulis Partanen sanoo.

Hän jakaa ne talon omasta toiminnasta aiheutuviin ja kiinteistön ulkopuolelta tuleviin riskeihin. Hyväksi havaittu tapa taloyhtiön omien riskien tunnistamiseksi on turvallisuuskävely.

– Turvallisuuskävelyssä käydään läpi sekä ulkoalue että sisätilat. Turvallisuuskävelyn sisältöön on olemassa erilaisia listoja, joita niitäkin löytää netistä.

Keskustelussa tulee Teresa Pentikäisen mukaan usein esille kerrostalon poistumisturvallisuus eli esteettömyys.

– Asia jota monesti ei tulla ajatelleeksi, ovat porraskäytävissä olevat huoneistokohtaiset kynnys­matot, jotka ovat turvallisuusriski. On muistettava, että edes portaikon alla ei saa säilyttää tavaroita, vaikka siitä ei kuljettaisi.

Jos rakennuksessa on väestönsuoja, pitää miettiä kuinka nopeasti se on tyhjennettävissä. Oma lukunsa ovat asuntokohtaiset häkkivarastot kellarissa tai ullakolla, joissa ei saa säilyttää esimerkiksi retkikeittimiä tai nestekaasua eikä liuotinohenteisia maaleja.

Ulkopuolelta tuleviin riskeihin lukeutuvat luonnon ilmiöt: liikaa hellettä, vettä, tuulta, salamoita, lunta tai jäätä. Oma ryhmänsä ulko­puolisista riskeistä ovat häiriökäyttäytyvät ihmiset kuten murtovarkaat, pyromaanit ja niin sanotut huumehörhöt. Riski voi olla myös lähialueella tapahtuva onnettomuus kuten teollisuus­hallin tulipalo.

Kartoituksesta vaarojen ennaltaehkäisyyn

Kun riskit ja vaaratilanteet on kartoitettu, pohditaan toimenpiteet näiden ehkäisemiseksi ja kirjataan pelastussuunnitelmaan.

– Tämä tarkoittaa muun muassa rakenteiden muuttamista siten, että riskit minimoidaan. Tämänkaltaisia toimia voi olla kaiteen rakentaminen pihaportaisiin tai puutarhakalusteiden vieminen suojaan myrskyn uhatessa. Porrashuoneen saapumistasolle voidaan tarvita kuramatto, jotta kenkien mukana tuleva lika jää siihen eikä kulkeudu porraskäytäviin aiheuttaen liukkautta, Partanen mainitsee käytännönläheisiä esimerkkejä.

Kiinteistön ulkopuolella yksi tärkeimmistä on osoitenumeroinnin toimivuus.

– Numeron tulee näkyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa siihen suuntaa, mistä pelastus­toimi todennäköisesti saapuu paikalle. Jos puutteita havaitaan, osoitenumero voidaan suurentaa ja valaista.

Talon sisätiloissa porrastasanteella pitäisi olla kerroksen numero näkyvissä riittävän isona.

– Tulipalotilanteessa savusukeltaja ei käytä hissiä, vaan hän menee portaita. Muutaman kerroksen jälkeen savussa ja kuumuudessa on mahdoton pysyä laskussa, mikä kerros on menossa. Numeron on siten hyvä olla kunnolla näkyvissä ja mielellään lattianrajassa, Partanen selvittää. 

Teresa Pentikäinen kiinnittää huomiota kiinteistön lukitukseen. Sen tulee olla kautta linjan toimiva, etteivät ilkivallan tekijät pääse rakennukseen tai roskakatokseen.

Kun riskit on tunnistettu ja tehty toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi, pohditaan seuraavaksi mitä sitten, jos riski kaikista varotoimista huolimatta toteutuu. Toimintaohjeet vaaratilanteen varalle kirjataan pelastussuunnitelmaan.

– Näihin lukeutuu muun muassa asukkaille suunnatut ohjeet siitä, miten toimia esimerkiksi kiireellisessä sairaus- tai onnettomuustilanteessa, Pentikäinen mainitsee.

Tiedottaminen avainasemassa

– Mikäli pelastussuunnitelma jää pelkäksi paperiksi tai tiedostoksi, se ei lisää talon turvallisuutta. Vasta kun pelastussuunnitelma saatetaan kaikkien asukkaiden tietoisuuteen, on sillä merkitystä, Teresa Pentikäinen ja Aulis Partanen sanovat.

Partanen jakaa pelastussuunnitelman tekniseen osaan ja toiminnalliseen osaan.

– Koko pelastussuunnitelmaa ei kannata asukkaille jakaa, vaan poimia siitä heidän kannaltaan oleellisin sisältö, mikä tarkoittaa lähinnä toiminnallista osaa.

Miten pelastussuunnitelmasta viestitään, siihen on tänä päivänä useita tapoja.

– Jaetaanko se paperisena postilaatikkoon tai -luukkuun, pidetäänkö infotilaisuus, tiedotetaanko siitä talon sisäisessä whatsapp-ryhmässä tai intranetissä. Lisäksi on pohdittava, miten otetaan huomioon ihmiset, jotka eivät käytä tietokonetta, ja heidät, jotka eivät ymmärrä suomen kieltä.

Teresa Pentikäinen näkee taloyhtiöiden talkoiden olevan hyvä tilaisuus kertoa pelastussuunnitelmasta ja siihen kuuluvista asioista.

– Kaikkia ei toki tarvitse seikkaperäisesti käydä läpi, vaan ottaa palasia sieltä täältä. Tämä voisi olla oiva keino pitää turvallisuusasioita tapetilla ja ehkä innostaakin asukkaita miettimään niitä ja sitä, miten voivat itse vaikuttaa.

Kun pelastussuunnitelma on laadittu, pitää sitä myös päivittää, koska tilanteet muuttuvat ja ihmiset vaihtuvat.

– Kerran vuodessa on hyvä tapa tsekata, ovatko pelastussuunnitelmassa olevat asiat ennallaan, Partanen toteaa.

Turvallisuusvastaava olisi hyvä

Taloyhtiössä voi olla nimettynä turvallisuushenkilö, joka toimii hallituksen ”neuvonantajana”.

– Turvallisuusvastuuhenkilö oli aikaisemmin pakollinen, mutta velvoite poistui vuonna 2011. Kuten muutoksen jälkeen oli oletettavissa, kaikissa taloyhtiössä ei välttämättä enää ole turvallisuusasioihin paneutunutta henkilöä. Mielestäni sellainen tulisi kuitenkin olla: hän perehtyisi asioihin sekä opastaisi hallitusta ja asukkaita. 

Turvallisuushenkilöille suunnattuja kursseja järjestävät muun muassa pelastusalan järjestöt ja yksityiset toimijat. Tarjolla on myös koko talo­yhtiölle suunnattuja tilaisuuksia.

Pentikäisen mukaan kiinnostus turvallisuusasioihin herää usein valitettavasti vasta sitten, kun jotain ikävää on tapahtunut. 

– Kiinteistössä on voinut sattua tulipalo, jonka jälkipuintiin taloyhtiö kutsuu paikalle asiantuntijan. Yhdessä keskustellen ja asioita läpi­käyden saadaan epävarmuustekijät purettua.

Pelastustien pitää olla kunnossa

Tärkeä osa kiinteistön turvallisuutta on pelastustie, joka on tarkoitettu pelastuslaitoksen ajoneuvoille. Sen leveyden, kantavuuden ja kääntösäteen pitää täyttää asetuksen mukaiset vähimmäisvaatimukset. 

Pelastustien tulee olla käytettävissä kaikissa olosuhteissa, eikä siinä saa olla esteitä. Sen käyttö esimerkiksi pysäköintipaikkana on ehdottomasti kielletty. 

Niin ikään pelastustien merkitseminen on säädetty asetuksella, eli sen paikka tulee osoittaa pelastustie-merkillä.

Teresa Pentikäinen muistuttaa, että mitä tahansa kulkuväylää ei saa omatoimisesti merkitä pelastustieksi esimerkiksi pysäköinnin estämiseksi. Aulis Partasen mukaan pelastustoimet voivat kohtalokkaasti myöhästyä, jos raskas ajoneuvo juuttuu väärin merkatulle tielle.

Myös pelastuslaitoksen nostopaikan tulee olla selkeästi merkittynä.

– Harmillisen usein näkee, että nostopaikalle on pysäköitynä autoja. Toinen yleinen ongelma on, että nostopaikan kunnossapidosta eikä aurauk­sesta huolehdita. 

Aulis Partanen kiinnittää huomiota pelastustien kuntoon.

– Pelastustien varrella olevien puiden oksia pitää karsia, että pelastustie on tarpeeksi leveä.  Sama pätee ajoneuvon kääntösäteeseen, jonka tulee olla esteetön. Muita mahdollisia puutteita, jotka voivat kaivata isompaa remonttia, ovat nostopaikan kaltevuus ja mutkien kääntösäteet.

Grillien kanssa tarkkana

Ajankohtaisena asiana Aulis Partanen nostaa esille kertakäyttögrillit.

– Kertakäyttögrilli luokitellaan avotuleksi, johon tarvitaan maanomistajan lupa. Näin ollen, jos haluaa sillä grillailla taloyhtiön pihalla, täytyy olla taloyhtiön hallitukselta kirjallinen lupa. 

– Syy miksi kertakäyttögrilli luokitellaan avotuleksi, on sen matala, viiden sentin maavara. Näin ollen aluskasvillisuus kuumenee helposti ja syntyy tulipalon riski. Lisäksi grillin kevyt hiillos leviää herkästi tuulen mukana. Käytetyn grillin käsittely saattaa olla huolimatonta, ja jos se viedään kastelematta roskikseen, tuli­palon vaara on ilmeinen.

Aulis Partanen huomauttaa, että pientä pallo­grilliä ei luokitella avotuleksi. Grillillä on riittävä maavara, ja se on sen verran painava, että se ei lähde tuulen mukana. Sitä ei myöskään viskata jäteastiaan, kuten toimitaan kertakäyttö-grillin kanssa.

Teksti ja kuvat: Irene Murtomäki