Parempaa laadunvalvontaa viemäriremontteihin

Pahaenteisinä kaikuvat korvissa kymmenen vuoden takaa erään arvostetun asiantuntijan lausuma: Viemäriputkien pinnoitussaneerauksissa pitää varmistaa työn hyvä laatu varsinkin mutka- ja liitoskohdissa. Lisäksi pitää ratkaista jo etukäteen, miten saadaan liitettyä uudet putket, lattiakaivot tai muut kylpyhuonekalusteet ongelmitta pinnoitettuihin viemäriputkiin, kun asukas jossakin vaiheessa tekee kylpyhuoneremonttia.

Rakennusmestari Veikko Frimodigilla on käsissään juuri tuollainen varoittava esimerkkitapaus – tapaus, jossa valurautaviemäreiden pinnoitustyö osoittautui tehdyn ala-arvoisesti, lopputuloksen laadusta piittaamatta ja varmistamatta.

Koko kurjuus paljastui, kun yhden osakkaan pesuhuonetta ruvettiin remontoimaan. Todettiin, että lattiakaivon uusiminen oli välttämätöntä, koska vedeneristystä ei saada muuten liitettyä pinnoitettuun valurautakaivoon. Tämä johti prosessiin, jossa huonon pinnoitustyön vuoksi jouduttiinkin uusimaan pesuhuoneen alta kaikki pinnoitetut viemäriputket. Kuka on vastuussa? Kuka maksaa?

Valvojasta reklamaatioraportin laatijaksi

Veikko Frimodig toimi pesuhuoneremontissa ensin valvojana, mutta rutiininomainen valvontatyö muuttuikin reklamaatiota varten tarvittavan raportin laatijaksi. Raportin tilasi isännöitsijä. Valurautaiset viemäriputket oli pinnoitettu tammikuussa, pesuhuoneremonttia tehtiin syyskuussa.

Tarkemmissa selvityksissään Frimodig joutui toteamaan, että viemärijärjestelmän pinnoitustyö oli tehty täysin ala-arvoisesti. Virheet liittyivät erityisesti pinnoitettavien pintojen puhdistamatta jättämiseen. Taloyhtiön kaikki pesuhuoneet on rakennettu aikakaudellaan samalla tyylillä ja viemäriputkistossa on paljon mutkia, mitä pidemmälle viemäriputkissa mennään.

– Se on saattanut vaikuttaa siihen, että niitä ei ole saatu alun alkaenkaan varsinkaan mutkakohdissa puhdistettua kunnolla ja pinnoitteen alle on jäänyt likaa ja ruostetta, hän toteaa.

Tämä huolimattomuus näkyi siinä, että viemäriputkista ei oltu poistettu kerrostumia ja pinnoite oli ruiskutettu paikoin jopa 1,5 senttimetrin paksun kerrostuman päälle.

– Lisäksi viemäriputkista ei löytänyt sellaista kohtaa, ettei pinnoitetta olisi ollut laisinkaan, mutta pinnoite oli paikoin ohut ja tiiveydeltään puutteellinen. Ruoste oli puskenut läpi pinnoitteen, vaikka pinnoittamisesta on vasta kahdeksan kuukautta. Ei se tietenkään näin saisi olla. Pinnoitteenhan pitäisi olla pinnoittajaurakoitsijoiden ja heidän markkinamiestensä mukaan täysin vesitiivis ja parempi kuin uusi putki, hän puuskahtaa.

Pinnoitteen paksuus vaihteli hänen tekemisen selvitysten perusteella 2 millimetristä 12 millimetriin.

– Kerrostumista ja pinnoitteen paksuusvaihteluista johtuen viemärien sisämitat olivat huomattavasti alkuperäistä pienemmät. Kolmen tuuman viemäriputki oli sisäpuolelta soikion muotoinen ja sen mitat korkeussuunnassa noin 35 milliä ja vaakasuunnassa noin 50 millimetriä, hän vielä jatkaa havainnoistaan.

Lisäksi lattiakaivoa ei ollut puhdistettu ja pinnoite oli  levitetty osittain laastikerroksen päälle.

Tosiasia hänen mukaansa on, että pinnoitteen puutteellinen tiiveys ja ruostevauriot olisivat jääneet huomioimatta, mikäli viemäriputken liittäminen pantaliitoksella vaakaviemäriin ei olisi onnistunut. Lisäksi hän ennustaa, että taloyhtiön tulevissa pesuhuoneremonteissa esimerkiksi muoviviemäreitä ei voida jatkaa pantaliitoksella, vaan ne on aina liitettävä muuratun hormin pystyviemärin haaraan. Siinä taas syntyy mahdollisten vuotojen ja kosteusvaurioiden kannalta uusi riskikohta.

Kuvausraportti tärkeä osa laadunvarmistusta

Paras ratkaisu kyseisessä tapauksessa Frimodigin mielestä olisi, että nyt kartoitettaisiin tilanne kaikkien huoneistojen osalta. Taloyhtiössä on noin 20 huoneistoa.Taloyhtiön hallitus on nyt onneksi käsitellyt asiaa ja edellyttää pinnoittajalta uusintakuvausta, joka myös valvotaan ja sen jälkeen päätetään mahdollisista jatkotoimista.

Hän korostaa muutenkin kuvaamisen merkitystä laadun varmistajana ja se palvelee parhaimmillaan sekä urakoitsijaa, että tilaajaa.

– Olen työni puolesta kuvauttanut vikojen selvittämiseksi paljon kaikenlaisia putkistoja, salaojajärjestelmiä, pihaviemäröintejä ynnä muita. Jos esimerkiksi salaojaputkessa epäillään olevan painaumia ja sitä tutkitaan viemärikuvauksella, niin jos putki on painunut aavistuksenkin verran lyttyyn, sen erottaa kuvasta, että se ei ole enää pyöreä, hän selittää kuvaamisella todentamisen merkitystä.

Yritysten markkinointiviestinnässä vakuutetaan työn etenevän aina niin, että ensin putket kuvataan, sitten ne puhdistetaan, sitten kuvataan uudelleen, pinnoitetaan ja kuvataan. Tämä viimeinen dokumentti toimitetaan tilaajalle.

– Jos kuvaraportti tai -raportit ovat olemassa, niitä ei pitäisi koskaan jättää katsomatta. Ja jos tuntuu, ettei oma asiantuntemus riitä, voi pyytää avuksi asiantuntijan pientä korvausta vastaan, jolloin voidaan turvata, että virheisiin ja puutteisiin kyetään myös reagoimaan ja reklamoimaan tarvittaessa, hän opastaa.

– Pinnoitteen paksuutta ei kuvaamalla selvitetä, mutta jos ruoste tulee pinnoitteen läpi näinkin lyhyessä ajassa pinnoittamisesta, niin ei se kovin paksu voi olla tai puhdistustyö on tehty todella huolimattomasti, hän vielä ihmettelee raumalaistapauksessa.

Järjestelmien keskeneräisyys huolestuttaa

Veikko Frimodig sanoo suoraan, ettei suosi viemäriputkien saneeraamista pinnoittamalla, koska hänen mielestään pinnoitusjärjestelmät eivät ole vieläkään kokonaisuudessaan valmiita liitoskohtaratkaisuineen ja muine yksityiskohtineen.

– Esimerkiksi tässä tapauksessa meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa putkien liittämiseen kuin ns. pantaliitos, joka jää rakenteiden sisään. Sen tiiveys on sen varassa, kuinka huolellinen asentaja on. Toisaalta tiedetään, että vaikka oltaisiin huolellisiakin, pantaliitokset voivat silti vuotaa, hän toteaa.

Näin on kokemus osoittanut esimerkiksi julkisissa rakennuksissa, joissa käytetään paljon valurautaviemäreitä ja tehdään pantaliitoksia. – Pantaliitokset ovat yleisiä ja ne toisinaan vuotavat alussa,  hän mainitsee.

Sen sijaan pitäisi suosia ns. tyyppihyväksyttyjä ratkaisuja, mutta sellaisia ei toistaiseksi viemäriputkien pinnoitussaneerauksissa ole ollut käytettävissä.

– Nykyisin vedeneristeen ja lattiakaivon liitoskohdissa käytetään tyyppihyväksyttyjä liitoksia. Vedeneriste- ja kaivovalmistajat ovat ne testanneet ja tyypittäneet ristikkäin sopivat liitokset. Silloin tiedetään, että liitos onnistuu, kun se tehdään oikein ja käytetään tyyppihyväksyttyjä ratkaisuja. Pantaliitos ei ole tyyppihyväksytty ratkaisu, Frimodig vielä selittää sitä, miten kipeästi viemäriputkien pinnoitussaneerauksiin tarvittaisiin valmiiksi mietittyjä ja oikeaoppisesti tehtävissä olevia liitosratkaisuja.

Rassilla risaiseksi…

Pinnoitettujen ja pinnoittamattomien putkien liitoskohtiin liittyy Frimodigin mukaan myös muunlaisia ongelmia. Vesi- ja viemärijärjestelmässä putkikoko kasvaa koko ajan, koska yksittäisestä viemäröintipisteestä edeten järjestelmään liittyy jossakin vaiheessa lisää putkia, tulee pohjaviemäri, pesualtaiden viemärit jne. Entäs sitten,  mitä sitten tapahtuu, kun täytyy yhdistää sisähalkaisijaltaan pieneksi mennyt 75 millinen valurautaputki tulosuunnasta tulevaan 75 millimetriseen uuteen viemäriputkeen, joka on sisähalkaisijaltakin lähes yhtä suuri?

– Siihen syntyy kynnys, joka on helposti muutaman kuukauden päästä tukossa, varsinkin jos huoneistossa asuu pitkätukkaisia ihmisiä. Sitten tukosta ruvetaan rassaamaan rassilla lattiakaivon tulpan kautta pienestä reiästä ja ihmetellään, mikä on vastassa, kun rassi ei mene läpi. Odotan, että joku alan urakoitsija tulisi kertomaan, millä tavalla tällainen kohta tulisi oikeaoppisesti tehdä, hän vielä vetoaa alan toimijoihin.

Putkiston hinta, ei kokonaishinta

– Markkinoilla tuntuu olevan tilaa pinnoitussaneerauksille. Kustannuksista puhutaan pinnoittamisen edullisuudesta perinteiseen putkiremonttiin verrattuna. Silloin verrataan kokonaishintoja. Silloin ei huomioida, että perinteiseen putkiremonttiin voi sisältyä esimerkiksi sähköverkon modernisointi tai jotakin muuta. Siksi pitäisi verrata hintoja vain putkien osalta eli viemärien pinnoittamisessa vain viemäriputkien pinnoittamista – käyttövesiputkiahan silloin ei uusita.  Eihän tällaisessa kokonaishintavertailussa edes puhuta samoista asioista, hän vielä harmittelee.

– Eräässä yhtiössä ajauduttiin tilanteeseen, että he päättivät olla päättämättä mitään yhtään mistään. Sen jälkeen taloyhtiössä on ollut pariinkin otteeseen vesivahinkoja ja parhaillaankin kahden päällekkäisen asunnon kosteusvaurion kuivatus meneillään, hän harmittelee taloyhtiön puolesta.

”Kyllä tämä vielä minun aikani kestää” lukeutuu hänen mielestään yhtä harmittavaan suhtautumistapaan kuin päättämättömyys, koska silloin ei ole katsottu asioita piirunkaan vertaa eteenpäin – tulevaisuuteen, asunnon arvonnousuun tai perillisiin.

– Eivät hallitukset ole tietoisesti tekemässä huonoja ratkaisuja, Frimodig vielä armahtaa, mutta toivoo hallitusten ja isännöitsijöidenkin käyttävän aktiivisemmin asiantuntijoita vaihtoehtojen tutkimisessa päätösten tekemisen tukena.

Alalla toimii tälläkin hetkellä yli 30 erilaisia pinnoitusjärjestelmiä käyttäviä yrityksiä, joiden joukosta on vaikea erottaa niin sanotusti jyvät akanoista. Tiettävästi ympäristöministeriössäkin on ongelma tiedostettu, mutta mitä konkreettisia toimia asian eteen saadaan aikaiseksi, jää nähtäväksi.

Teksti: Riina Takala

Artikkeli on julkaistu marraskuun lopulla ilmestyvässä Kiinteistöposti Professionalissa 9/2013.

1 Comment

  1. Tämänkin tyyppisille urakoille tarvitaan osaava kokenut valvoja. Viemärien sisäpuolisen saneerauksen valvonnan oppii vain käytännön toimissa kokemuksen kautta, valitettavasti ei oppilaitoksissa.

    Pätevä valvoja ei päästä kerrotun kaltaisia virheitä läpi.

Kommentointi on suljettu.