Ammattimaisessa kiinteistönpidossa korjausrakentamisen energiamääräystenkin vuoksi kaivataan investointien perusteiksi entistä yksityiskohtaisempaa ja tarkempaa tietoa, miten erilaiset korjaustoimet vaikuttavat energiankulutukseen ja miten kannattavia korjaustoimet ovat. Tarkastelujakson pituutena teknis-taloudellisessa arvioinnissa pidetään yleensä 30 vuotta.
Korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräysten mukaan rakennusten on täytettävä peruskorjattavien, uudistettavien ja uusien rakennusosien sekä teknisten järjestelmien osalta määräyksissä asetetut vaatimukset, mikäli erillisellä selvityksellä ei osoiteta, että toimenpide ei ole järkevä teknisten, toiminnallisten ja/tai taloudellisten syiden takia.
Korjaustoimenpiteillä saavutettavan energiansäästön suuruus vaihtelee huomattavasti tapauskohtaisesti. Tästä johtuen keskimääräiset arviot energiansäästöstä eivät anna yleensä luotettavaa kuvaa kohteen energiansäästöpotentiaalista, vaan säästö tulee selvittää aina tapauskohtaisesti.
Luotettavin menetelmä korjaustoimenpiteiden energiansäästövaikutusten arviointiin on kohdekohtainen energiasimulointi esimerkiksi IDA ICE -ohjelmalla.
Korjaustoimet tarkasteluun
Edellä on karkeasti kuvattuna perusta Rambollin energia-asiantuntija Kimmo Hilliahon ja energiasuunnittelija Eerik Mäkitalon sekä VVO:n projektipäällikkö Lauri Parkkisen yhteistyöprojektille. Siinä tarkasteltiin kahden VVO:n vuokratalon saneerausten energiansäästövaikutuksia.
Tamperelaisessa Hallituskatu 7:ssä laskettiin energiansäästövaikutuksia mittavan, lisäkerrosrakentamistakin käsittäneen saneerauksen jälkeen. Näin laskentaohjelmaan saatiin tietoa, miten energiankulutuksen taso on muuttunut remontin jälkeen.
Jyväskyläläisessä Kolikkotie 2:ssa taas tarkasteltiin eri korjaustoimien energiansäästövaikutuksia jo siinä vaiheessa, kun hankepäätös VVO:ssa oli vasta tekeillä. Tarkastelun ansiosta saadaan ennakkotietoa korjausten vaikutuksesta kiinteistön energiakulutustasoon kannattavuuden arvioinnin pohjaksi.
Pelkkä energiansäästä ei kerro vielä korjauksen kannattavuudesta, vaan kannattavuus arvioidaan vertaamalla korjausten kustannuksia saavutettavaan energiansäästöön arvioitu korkotaso ja energian hinnannousu huomioiden.
Korjaustoimet erikseen ja yhdessä
Kalibrointimallien ollessa riittävän tarkkoja toteutettiin korjausvaihtoehtojen energiansäästötarkastelut kohderakennuksille. Jokaisen toimenpiteen energiansäästövaikutusta tarkasteltiin sekä erikseen, että yhdessä.
Esimerkiksi Hallituskadulla kokonaistarkastelussa arvioitiin, miten paljon lämmönkulutuksessa säästettiin, kun uusittiin kaikki ikkunat ja ovet, vanhat ja uudet parvekkeet lasitettiin, rakennettiin lisäkerros sekä muutettiin ilmanvaihto poistoilmanvaihdosta huoneistokohtaiseen tulo- ja poistoilmanvaihtoon.
Tässä tarkastelu osoitti, että kaikki korjaukset tekemällä vuonna 1952 valmistuneen kahdeksankerroksiseksi muuttuneen kerrostalon lämmönkulutus pienenee 37 prosenttia kalibrointivuoteen eli vuoden 2010 lähtötilanteeseen nähden.
– Energiansäästön arvioiminen oli Hallituskadun osalta aika haastava tehtävä, kun mietittiin lähtötilanteeseen verrattuna, mitä vaikutuksia milläkin toimenpiteellä on. Saadaanko esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmän muutoksella säästöä aikaan tai mitä lisäkerros vaikuttaa kokonaisenergiankulutukseen, Kimmo Hilliaho toteaa taustalla ajatus, että toisinaan lisärakentaminen voi myös kasvattaa energiankulutusta säästämisen sijaan.
Kolikkotiellä kokonaistarkastelussa oli mukana ikkunoiden ja ovien uusiminen, lisäeristys, uusien lasitettujen parvekkeiden vaikutus sekä yläpohjan lisäeristäminen nykymääräysten mukaiseksi. Yläpohja saadaan kyseisessä kohteessa nykymääräysten mukaiseksi lisäämällä 250 mm puhallusvillaa.
Siellä tarkastelu osoitti, että jos tehdään vuonna 1977 rakennettuun nelikerroksiseen elementtikerrostaloon kaikki edellä mainitut toimet 100 mm:n lisälämmöneristeellä, pienenee rakennuksen lämmönkulutus 27 prosenttia. Jos lämmöneristettä tulee 150 mm, silloin kaikkien toimien kokonaisvaikutus pienentää suhteellista lämmönkulutusta 28 prosenttia.
Eristepaksuus ei olekaan niin ratkaiseva
Kimmo Hilliaho ja Eerik Mäkitalo kertovat hämmästyneensä sitä, miten vähän lisälämmöneristeen paksuudella on loppujen lopuksi vaikutusta energiansäästöön.
Tämä havainto tuli esiin siinä, että jos Hallituskadun ja Kolikkotien peittävissä julkisivukorjauksissa lisätään lämmöneristettä 150 mm, se säästää vain yhden prosenttiyksikön verran enemmän kuin mihin päästään 100 mm:n lisäeristeen asentamisella. Joka tapauksessa julkisivun lisälämmöneristäminen 100 mm:n paksuisella eristeellä tuo molemmissa kerrostaloissa 8 prosentin säästön ja 150 mm:n paksuinen eriste 9 prosentin säästön lämmönkulutuksessa. Lisäeristyksen myötä myös rakennuksen ilmanpitävyys yleensä paranee, mutta sitä ei ole laskelmissa huomioitu.
– Lisäksi oli aika mielenkiintoinen havainto, että niillä on saman suuruinen energiasäästövaikutus vuodessa kuin ulkoseinän 100 mm:n lisälämmöneristyksellä, Eerik Mäkitalo mainitsee.
– Paras tilanne on etelään päin suuntautuneella parvekkeella, josta otetaan myös tuloilma asuntoihin. Silloin saavutetaan tällainen optimitilanne, jossa lämmönkulutus vastaa 100 millin lisälämmöneristyksellä aikaansaatua lämmönkulutusta. On kuitenkin huomioitava, että tarkastelussa on ollut hyvin tiivis lasikaideratkaisu ja parvekelasien oletetaan olevan jatkuvasti kiinni, Kimmo Hilliaho vielä tarkentaa.
Tärkeä tieto tulevia korjauksia ajatellen
Hallituskadun korjaamisessa lisälämmöneristyksen lisääminen otettiin mukaan tarkasteluun, vaikka sitä ei todellisuudessa tehty. Energiansäästölaskelmat tehtiin sekä 100 mm:n että 150 mm:n lisäeristämistoimille.
– Halusin lisälämmöneristämisen mukaan, koska näin saimme tietoa, mikä vaikutus niillä olisi ollut Hallituskadun lämmönkulutuksessa. Joudumme tekemään julkisivukorjauksia betonirakenteiden vaurioitumisen vuoksi joka tapauksessa. Tarkastelun avulla saimme nyt tietoa myös siitä, missä määrin niitä on järkevä tehdä vain energiansäästön perusteella, Lauri Parkkinen kertoo noin 40 000 asunnon ylläpidosta ja korjaamisesta vastaavan VVO:n näkökulmasta.
Yksi näkökulma eristeen paksuuteen on sekin, että 150 mm:n paksuisen lisäeristeen toteuttaminen ei ole Parkkisen kokemuksen mukaan kaikissa kohteissa ongelmatonta, jossakin ehkä mahdotontakin. Lisäksi kysymys on taloudellinen, 150 mm eristyspaksuus kasvattaa materiaalikustannusten lisäksi myös työkustannuksia
– Joissakin kohteissa se pakottaa jopa tekemään myös ikkunaremontin, jotta ikkunat saadaan riittävään tasoon ulkopintaan nähden, kun ulkovaippa kasvaa ulospäin.
Toki tässä on syytä muistaa sekin, kuten Eerik Mäkitalo muistuttaa, että korjausrakentamisen energiamääräysten mukaan voidaan myös myöntää vapautuksia teknisiin, toiminnallisiin tai taloudellisiin perusteisiin vedoten.
Ikkunoiden ja ovien vaihtaminen kannattaa
Kun tarkasteltiin muita yksittäisiä korjaustoimia, niin havaittiin, että ikkunoiden ja ovien vaihtamisella uusiin voidaan merkittävästi vaikuttaa lämmönkulutukseen.
Hallituskadulla laskelma osoitti, että uusien ikkunoiden ja ovien asentaminen koko rakennukseen, jonka katutasossa on myös paljon ikkuna-alaa omaavia liiketiloja, tuo 23 prosentin säästön lämmönkulutukseen. Kolikkotiellä sama toimi tuo 12 prosentin säästön lämmönkulutuksessa.
Parvekkeiden lasittaminen järkevä toimi
Parvekkeiden lasittamisen vaikutusta tutkittiin myös. Hallituskadulla uusittiin 36 vanhaa ulokeparveketta. Lisäksi rakennettiin 32 uutta parveketta niihin asuntoihin, joissa parvekkeita ei ole aikaisemmin ollut.
Rakennusosakohtaisessa tarkastelussa voitiin todeta, että kaikkien lasitettujen parvekkeiden ansiosta lämmönkulutus laskee 8 prosenttia, kun oletetaan parvekelasituksen olevan jatkuvasti kiinni. Kun arvioitiin 36 vanhojen ulokeparvekkeiden tilalle rakennettujen uusien, lasitettujen parvekkeiden vaikutusta, säästö oli 4 prosenttia. Samaan säästöön tarkastelussa päästiin myös 32 uudella lasitetulla parvekkeella. Ne rakennettiin huoneistoihin, joissa ei parvekkeita aikaisemmin ollut laisinkaan.
Jyväskylän Kolikkotiellä havaittiin, että siellä lasitetuilla parvekkeilla on yhtä suuri vaikutus energiankulutukseen kuin mitä 150 mm:n lämmöneristyksellä saadaan. Eli parvekkeiden lasittaminen pienentää suhteellista lämmönkulutusta 9 prosentin verran.
Yläpohjan lisäeristämisen vaikutus aika pieni
Kolikkotiellä laskettiin myös yläpohjan lisäeristämisen vaikutusta energiankulutukseen. Lauri Parkkinen hämmästelee sitä, miten vähän lämmöneristeen lisääminen yläpohjaan vaikuttaa energiankulutukseen Kolikkotiellä. Usein sen merkitystä korostetaan.
Tarkastelu nimittäin osoitti, että yläpohjaan puhallettu 250 mm:n lisälämmöneriste pienentäisi yksittäisenä toimena vain 3 prosenttia rakennuksen lämmönkulutusta.
– Tosin yläpohjan lämmöneristyksen vaikutus korostuu mitä 1-2 kerroksisissa rakennuksissa, jolloin yläpohjan osuus vaipasta on merkittävästi suurempi.
Lämmöntalteenoton vaikutus kiinnostaa
Hallituskadun kerrostalossa oli aikaisemmin vain poistoilmanvaihto, joka muutettiin saneerauksessa huoneistokohtaiseksi tulo- ja poistoilmanvaihdoksi.
Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon asentaminen säästää laskelmien mukaan 14 prosenttia lämmitysenergiaa. Ilmanvaihdon remontin myötä rakennuksen keskimääräinen ilmanvaihtuvuus kasvoi arvosta 0,3 1/h arvoon 0,5 1/h, jolloin asumismukavuus siis myös parani.
– Yleisesti lämmöntalteenotosta ja sen kannattavuudesta voisi heittää kommentin, että se on kaikkein heikoimmin kannattava toimi, kun energiansäästöä vertaa investointihintaan. Parkkinen sanoo.
INFO: Energiatehokkuustarkastelujen avulla voidaan hakea kaikkein taloudellisimmat korjaustoimenpiteet kuhunkin perusparannuskohteeseen. Lisäksi voidaan valita kaikkein edullisin vaihtoehto korjausrakentamisen energiatehokkuusmääräysten asettamista vaihtoehdoista.
Miten energiasäästötarkastelu toimii? Tarkastelussa simulointimalli kalibroidaan vastaamaan mahdollisimman tarkasti tarkasteltavan rakennuksen lähtötilannetta rakennuspiirustusten, energiakatselmusraporttien sekä muiden rakennusta ja sen käyttöä koskevien dokumenttien avulla. Näitä tietoja täydennetään vielä tarvittaessa haastatteluilla. Kaikki toimenpiteet tehdään ilman rakenneavauksia ja laajoja kenttätutkimuksia. Kalibroitu simulointimalli saadaan riittävillä lähtötiedoilla vastaamaan todellista energiankulutusta 5-10 %:n tarkkuudella.
Teksti ja kuva: Riina Takala
Artikkeli on julkaistu syyskuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa nro 7/2013.