Pääkirjoitus: Tuomitaanko tuomittu iäksi?

Voiko talousrikoksesta tuomittu toimia isännöitsijänä? Tähän moraaliseen kysymykseen eräs isännöintitoimisto joutui vastaamaan, että ei voi. Se ei kuitenkaan johtunut tuomiosta, vaan isännöitsijän kanssa ajauduttiin ristiriitatilanteeseen, koska työt eivät sujuneet sovitulla tavalla.

Sen johdosta henkilön taustoja ruvettiin selvittämään ja sitä kautta tuli ilmi kavallustuomio. Myös ulkomailla suoritetuista isännöintiopinnoista kertovien todistusten aitous alkoi epäilyttää, mutta niiden varmistamiseen ei enää lähdetty, vaan henkilö sanottiin muista syistä irti.

Kohdattiinko tässä kenties ensimmäinen ”valeisännöitsijä”? Ei varsinaisesti, koska isännöitsijää ei voi syyttää valetoimijaksi, koska kuka tahansa minkälaisin koulutuksellisin taustoin ja elämänkokemustensa saattamana voi toimia isännöitsijänä.

Isännöitsijän kai oletetaan automaattisesti olevan rikosmielessä rikkeetön? Entäs jos isännöitsijällä on nuoruusvuosiltaan tuomio pahoinpitelystä? Rattijuopumuksesta? Kirjanpidon väärentämisestä? Kuittikaupasta?

Voidaanko valita? Ei voida, koska tarvitaan rikkeetön työntekijä tehtävään, jossa käsitellään rahaa päivittäin, saadaan valtuudet nostaa isojakin lainoja, päästään taloyhtiön tilille, jonne tupsahtaa vastikerahat säännöllisesti jne.

Vai – kyllä voidaan, koska tuomio on jo kärsitty ja suoritettu, eikä tarvitse enää vaikuttaa ihmisen työn tekemisen tai luottamuksellisuuden arvioimiseen. Ei kai ikuisesti voi olla tuomittu kavalluksen tehneeksi isännöitsijäksi?

Valitettavasti kavallusuutisia luetaan tiedotusvälineistä muutama tapaus vuosittain. Ihan aukoton rahanliikuttamisketju siis ei ole, mutta rehti ja luotettava isännöitsijä ei omiin pusseihinsa rahoja rupea laittamaan, eikä tee filunkia.

Virheitä sattuu. Jonkin  taloyhtiön tililtä saattaa vahingossa lähteä rahat jonkin toisen taloyhtiön laskun maksuun. Tai sitten tuttu palveluntarjoaja osoittaa laskun väärälle taloyhtiölle. Nämä ovat kuitenkin enemmän inhimillistä sekamelskaa kuin tarkoituksellista väärinkäyttöä – näin uskon.

Meillä on lainsäädäntö, jonka mukaan lasten kanssa työskentelevien työntekijöiden rikostausta saadaan ja voidaan tutkia. Nyt ehdotetaan tarkistusmahdollisuuden laajentamista  vapaaehtoistyöhön, mutta ei kuitenkaan pakollisena. Lainsäädännöllä halutaan luoda menettely, joka edistää alaikäisten turvallisuutta, mutta ei kuitenkaan vaikeuta kohtuuttomasti vapaaehtoistoimintaa. Lisäksi pidetään tärkeänä henkilöiden yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa.

Pitäisikö isännöitsijöidenkin taustat työhönottotilanteessa selvittää tarkemmin – kokelas esittelisi itse ”rekisteriotteensa”, jos on tuomioita. Olisiko oikein jättää valitsematta? Vai pitäisi valita tuomiosta huolimatta, koska valinnan täytyy perustua muihinkin kriteereihin?

Pääkirjoitus julkaistu lokakuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 8/2013.