Pääkirjoitus: Tulevaisuuden rakentamisen työkaluja etsimässä

Kun valmistelin Tulevaisuuden Isännöinti –seminaarin keskustelutilaisuutta, havahduin siihen, miten paljon on arkipäiväisiä asioita, jotka koko ajan vaikuttavat isännöitsijän työhön. Kuinka monet niistä ovat sellaisia, ettei isännöitsijä kykene vaikuttamaan niihin, saatikka muuttamaan käytäntöjä tai vallitsevia olosuhteita.
Keskustelutilaisuudessa oli tarkoitus pohtia isännöinnin tilannetta tänään ja 10 vuoden päästä ja ulottaa näkökulmaa jopa 20-30 vuoden päähän.
Isännöitsijät joutuvat tekemään kohtuuttoman pitkiä työpäiviä varsinkin näin yhtiökokousaikana. Se ei ole muuttunut miksikään niinä 20 vuotena, joita olen ollut Kiinteistöpostia tekemässä. Päinvastoin – työn määrä on kasvanut ja inhimillisinä pidettävien viikkotyötuntien määrät paukkuvat yli äyräiden. Paransiko tilannetta asunto-osakeyhtiölakiuudistus, joka mahdollistaa yhtiökokousten pitämisen kesäkuun loppuun mennessä? Se saattoi olla eduksi osakkaille, muttei isännöitsijöille.
Korjaushankkeista tulee entistä vaativimpia ja kiinteistöt teknistyvät, miten vastata tähän haasteeseen? Erikoistua hankintaisännöitsijöiksi tai energia-asiantuntijaisännöitsijöiksi vai korjaushankeisännöitsijöiksi?
Miten vastata digitalisaatioon, jos sitä tarkastellaan viestinnällisenä asiana? Mutta entäs jos se tarkoittaa oman työn tiettyjen sisältöjen automatisointia? Tai täysin uudenlaista työnkuvaa, jossa isännöitsijä käsittelee ja analysoi datasta tietoa, jolla voidaan ennakoida tulevia korjaustarpeita tai ajoittaa korjaamista paremmin ajallaan tapahtuvaksi?
Ei ole kovin helppo miettiä, minkälaista työni on 10 vuoden päästä etenkään silloin, kun tiedät olevasi – tai haluaisit olla – eläkkeellä. Tulevaisuuden tarkasteleminen on vaikeaa myös siksi, ettemme todellakaan tiedä, minkälaiseksi maailma muuttuu jopa niinkin lyhyessä ajassa kuin 10 vuodessa.
Pohdiskelua ei helpota sekään, että toisinaan tuntuu, etteivät yhteiskunta, asukkaat, viranomaiset ja lainlaatijat tiedä tuon taivaallista tästä ensiarvoisen arvokkaasta ja tärkeästä isännöintityöstä.
Näin minusta ainakin alkoi tuntua, kun kuuntelin seminaarissa sitä keskustelua, mitä käytiin asbestilain ja tulossa olevan tupakkalain vaikutuksesta isännöitsijän työhön. Tai miten isännöitsijöiden työhön vaikutti se, kun muutama vuosi sitten astui voimaan rakentamispalveluiden ilmoittamisvelvollisuus, jossa asunto-osakeyhtiötkin ilmoittavat verottajalle urakkatietoja ja joissakin tapauksissa työntekijätietojakin.
Nämä ovat muutamia esimerkkejä siitä, minkälaista lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä syntyy, joiden taustalla on muuta kuin asumiseen tai asunto-osake- tai kiinteistöyhtiöihin liittyvää lainsäädäntöä.
Keskustelutilaisuudessa aiheellisesti kysyttiinkin, miksi isännöitsijäkuntaa tai kiinteistöalaa yleensäkin ei kuulla, kun tehdään sellaisia lakeja tai viranomaismääräyksiä, jotka koskevat asumista ja kiinteistönpitoa ja joiden käytännön toteuttaminen jää isännöitsijöiden ja isännöintiyritysten harteille.
”Jos me emme olisi muuttuneet, meitä ei enää olisi”, lausahtivat tekstiiliteollisuuden yritykselleen uudenlaisen tulevaisuuden rakentaneet Jaana ja Esko Hjelt Lapuan Kankurit Oy:stä (HS 4.6.2016).
Jani Saarinen Vison Partners Oy:n seminaariesityksessä yhdessä slidessä luki: AsOy-maailman ja isännöinnin on muututtava. Mutta mihin tai minkälaiseen tulevaisuuteen?

Päätoimittaja Riina Takalan pääkirjoitus kesäkuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Tulevaisuuden Isännöinti –Extrassa 6/2016