Pääkirjoitus: Taloyhtiöt ”kirittämään” toisiaan

”Vastustan turhia korjauksia, koska ne maksavat paljon. Meidän taloyhtiössämme monet maksavat yhtiövastikkeita epäsäännöllisesti. Me säännöllisesti maksavat emme aio maksaa heidän tihutöidensä kuluja”.

Näin kommentoi eräs asunto-osakeyhtiössä asuva ajatuksista, joiden mukaan korjausrakentamista pitäisi kokonaisuudessaan edistää, arvostaa ja kehittää sekä luoda varsinkin pienemmille taloyhtiöille soveltuvia uudenlaisia toteuttamis- ja sopimusmalleja.

Taloyhtiöissä tehtävien korjausten ei pitäisi olla turhia, eikä varsinkaan vaikuttaa turhilta. Turhia korjauksia ei tehdä silloin, kun korjaaminen on suunniteltua eli on laadittu jonkinlainen listaus – toivottavasti kuitenkin asiantuntevasti selvitettynä – mitä pitää korjata ja missä alustavassa aikataulussa.

Joskus epäiltiin, että taloyhtiöt valitsivat säästösyistä alikorjaamisen tai suunnittelijan ja urakoitsijan painotuksesta ylikorjaamisen.
Mutta eihän tällaisia käsitteitä pitäisi edes olla, kun korjaamiseen liitetään käsitteet käyttöikä. Ei ole mitään pahaa, jos ei korjata, vaan ajetaan loppuun ja korjataan vasta sitten raskaasti – siis silloin kun se on tietoinen valinta. Tai jos valitaan raskain korjaustapa, koska halutaan pistää kerralla kaikki kuntoon vuosittaisten korjausten sijaan.

Valinta on vaikea, koska harva osakas tai asukas ymmärtää perin juurin rakentamista ja tekniikkaa. Eikä kukaan voi tietää etukäteen, mitä yllätyksiä tulee vastaan, kun korjaaminen on aloitettu ja edetään vaihe vaiheelta. Lisätöitä väkisin tulee, mutta mitä paremmin on  valmistelu tehty, sopimuksissa huomioitu lisätyöt ja mitä sitoutuneemmin kaikki toimivat yhteisen tavoitteen eteen, sitä pienemmäksi lisäkustannukset onnistuneissa hankkeissa jäävät.

Korjaushankkeen olennaisimpia asioita valmistelemisen kannalta on myös rahoituksen suunnitteleminen. Epäsäännöllisesti yhtiövastikkeitaan maksavia täytyy räväkästi patistaa. Huoneiston hallintaanottoprosessi on mahdollinen, vaikkakin varsin työläs ja pitkä tie.

Kainuulainen tuttavani kertoi asuneensa 30 vuotta Pohjanmaalla. Suurin ero ihmisissä on hänen kokemuksensa mukaan se, että kainuulainen haluaa kateuksissaan vähintään samanlaisen auton ja talon kuin naapurilla. Mutta pohjanmaalainen haluaa aina hieman paremman ja hienomman.
”Benchmarkataan” eli vertaillaan omia remontteja naapureiden tekemiin ja pyritään siihen, että meidän remonttimme sujuu teidän remonttianne paremmin. Voisiko tällä periaatteella oppia ja kehittyä?

Päätoimittaja Riina Takalan pääkirjoitus elokuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 6/2014.