Pääkirjoitus: Suunnittelemisen keveys vai raskaus?

Vantaan Energian nimitysuutisessa poseeraa ihmisen sijasta koira, Jekku. Jekun tehtävä on nuuhkia kaukolämpöputkia mahdollisten putkivuotojen paikallistamiseksi, jotta ne voidaan korjata nopeasti. Insinööritoimisto Tähtiranta on saanut kaksi uutta työntekijää, homekoirat Maisan ja Tetén. Koirilla on siis erityisominaisuuksia, joissa ihmiset joutuisivat turvautumaan teknisiin laitteisiin.

Tässä Kiinteistöpostin numerossa on useita artikkeleita, joissa puhutaan suunnittelemisen tärkeydestä ja kokonaisuuksien hallitsemisen välttämättömyydestä. Huonoilla suunnitelmilla, eikä yksittäisillä kokonaisuudesta irroitetuilla toimenpiteillä saada aikaan energiatehokkuutta tai parempaa asumisen laatua terveys- tai toiminnallisuusmielessä.
Liian usein taloyhtiöissä kuitenkin halutaan nipistää juuri suunnittelusta. Konsultti, arkkitehti, projektipäällikkö tai hankesuunnittelija koetaan liian kalliiksi. Tämä ajatusmalli taas johtaa liian helposti siihen, että vaillinaisilla suunnitelmilla toteuttaen lopputulos tuskin on sitä, mitä toivottiin tai kuviteltiin saatavan. Päinvastoin. Voi käydä niin, että maalämpöjärjestelmään hurahtaneena ilman riittävää lähtötilannekartoitusta tai kokonaisuuden hallintaa järjestelmä kuluttaakin enemmän sähköä kuin tuottaa lämpöenergiaa.

Monissa suurissa taloyhtiöremontissa suositellaan hankesuunnitelman tekemistä ennen kuin remontin suunnittelua edes aloitetaan. Hankesuunnitelma sanahirviönä tarkoittaa sitä yksinkertaista ja tarpeellista prosessia, jossa selvitetään nykyinen tilanne ja mietitään, mitä ja miten haluttaisiin rakennusta tai sen osia korjata. Vasta sitten voidaan suunnitella ja löytää suunnittelemalla vaihtoehdot, joista voidaan valita –  käyttöikä tai elinkaari huomioiden.
Olen viime aikoina kuullut, miten taloyhtiöihin on myyty monikymmensivuisia hankesuunnitelmaraportteja, joissa ikävimmillään – vaikkapa sen puolitoistakertaista yhtiövastiketta maksavan liiketilan omistajan kannalta – remonttiaie paisuu putkiremontista hissi- ja julkisivuremontiksi tai muuksi aivan toisen kokoluokan hankkeeksi.
Tai sitten toisinpäin – maalämpöjärjestelmän hankintasuunnitelmassa ei tiedetä, mitä voitaisiin jo lähtötilanteessa tehdä energiatehokkuuden parantamiseksi. Sitten isketään uusi hieno järjestelmä öljylämmityksen tilalle, mutta ei huomioida, miten se vaikuttaa vaikkapa ilmastointijärjestelmään tai ylipäätään energiankulutukseen.

Ulkopuolinen suunnittelutoimisto hankesuunnitelman laatijana on tietysti yksi vaihtoehto hankesuunnitelman tekijänä. Mutta entäpä se oma isännöintitoimisto, jolla on olemassa oleva suhde taloyhtiöön,  historiatietoa korjaamisista ja osakkeenomistajienkin tekemistä remonteista? Eikö hankesuunnittelijan rooli olisi luontevin isännöitsijätoimistolle, joka konseptoisi ja hinnoittelisi palvelun ja sen jälkeen yhdessä tuttujen hallitusten jäsenten ja osakkaiden kanssa mietittäisiin, minkälainen meidän energiatehokkuusremonttimme olisi ja mitä sillä tavoittelisimme – muutakin kuin vimmattua rahansäästöä?

Päätoimittaja Riina Takala pääkirjoitus huhtikuussa ilmestyneessä Kiinteistöpostissa 3/2015.