Pääkirjoitus: Riemastuttava kokemus – tulevaisuuden ideointi

Osallistuin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen järjestämään työpajaan, jonka aiheena oli Media ja journalismi 2030. Oli riemastuttava kokemus miettiä tulevaisuuden tutkimisen keinoin, minkälaiselta alamme tulevaisuus voisi näyttää.

Jouduimme miettimään, mitä olisivat median käytön ja journalismin kannalta megatrendejä ja trendejä, heikkoja signaaleja ja ”mustia joutsenia”, yllätyksellisiä signaaleja, minkälainen olisi meidän mielestämme mahdollinen, toivottava ja ei toivottava tulevaisuus.

Nykyisyydestä ei ole helppo irrottautua. Eikä varsinkaan luopua siitä ajatuksesta, että toimittajia tarvitaan portinvartijoiksi, tiedon välittäjiksi, lukijoita, kuulijoita tai katselijoita erilaisia materiaaleja muokkaaviksi objektiivisiksi toimijoiksi. Kuka varmistaa tiedon oikeaperäisyyden?

Luopumista kuitenkin tarvitaan, jos tulevaisuuden kuva on vähänkin sellainen, millaiseksi se työpajassa muodostui. Kaikki yhteiskunnan toimijat verkottuvat keskenään. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Kansalaiset ja muut toimijat organisoituvat ja toimivat perinteisten instituutioiden sijaan. Ekosysteemit rakentuvat kommunikaatiolle ja median asema vahvistuu.

Diginatiivinen journalismi yleistyy. Kaikki ihmiset tuottavat tietoa ja toimivat medioissa. Ihmiset kirjoittavat siitä, mitä itse pitävät mielenkiintoisena. Someen perustetaan keskustelu- ja harrasteryhmiä, joiden sisällä vaihdetaan vilkkaasti tietoa ja mielipiteitä. Mielipiteistä kirjoitetaan blogeja, joille pyritään saamaan mahdollisimman suuri lukijakunta.

Ipadit, kännykät ja tietokoneet ja reaaliaikainen yhteys nettiin ovat aivan välttämättömiä. Niitä ilman ei voi elää.

Tulevaisuuden Isännöinti -seminaarin työpajassa yritimme miettiä, miltä isännöitsijöiden ja isännöintiyritysten tulevaisuus näyttää. Oli selvästi vaikea nähdä tulevaisuuteen, koska jalat olivat niin vahvasti kiinni arjessa ja mielessä ehkä se edessä häämöttävä eläkeläisyys. Lyhytnäköistä ajattelua – ymmärrettävää kylläkin.

Onhan isännöintiala muutoksia jo nyt kokenut, kun ajatellaan viimeistä kymmentä vuotta. Koetaan, että nyt eletään todellista murrosvaihetta. Murroksen osasia ovat esimerkiksi yritysten keskittyminen, erikoistuminen (esimerkiksi energiaisännöinti), palvelupakettien (”vähän isännöintiä, edullinen hinta” – ”paljon isännöintiä, iso hintaa”)konseptointi.

Isännöintiala tarvitsisi kuitenkin rohkeampaa tulevaisuusirrottelua, jonka päämääränä olisi hallittu muutos – liiketaloudellista kehitystyötä, viestinnän monipuolistamista, työtapojen nykyaikaistamista, asiakaspalvelu inhimilliseksi ja aidoksi…

Pääkirjoitus on julkaistu kesäkuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Tulevaisuuden Isännöinti Extrassa 5/2014