Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että varsinkin 60-70 –luvun taloissa muhii korjaustarvepommi, koska omistajat heräävät korjaustarpeisiin usein liian myöhään.
Harvemmin kuulee sitä mielipidettä, ettei taloissa mitään korjausvelkaa tai –vajetta ole, vaan ne halutaan käyttää tietoisesti loppuun ja tehdä kerralla iso remontti, kun on sen aika.
Ehkä näin onkin sellaisissa taloyhtiöissä, joissa on laadittu strategia ja PTS:t, tehty hyvät kuntoarviot ja niiden täsmentämiseksi hyvät kuntotutkimukset. Lisäksi talon huoltamisesta on olemassa selvät suunnitelmat ja niitä noudatetaan tunnollisesti. Silloin taloyhtiöllä voi todellakin olla se tietämys, jonka pohjalta voidaan päättää julkisivujen tai putkien (missä määrin se sitten on mahdollista) käyttämisestä käyttöikänsä loppuun.
Kun kuntotutkimusmenettelyä julkisivujen osalta kehitettiin 90-luvulla, silloin painotettiin hyvän kuntotutkimusraportin sisältävän ehdotuksia korjausvaihtoehdoista. Korjaamistarpeen arviointiin liitettiin olennaisesti käyttöikä. Silloin taloyhtiössä voitiin päättää, haluammeko teettää pikaisen ja kevyen korjauksen, jonka kestoikä on muutama vuosi, ja mitä siitä seuraa. Siis se, että niiden vuosien aikana rupeamme suunnittelemaan raskaampaa korjaamista. Tavoitteenahan pitäisi olla vähintään 50 vuoden käyttöikä – eli tämäkin pitäisi ottaa päätöksenteossa huomioon.
Vaikka olisi pätevä kuntotutkija, perusteellisesti tehty tutkimus ja hyvä raportti, niin aina voi jotakin jäädä havaitsematta, ja vauriot yllättävät. Vaikka taloa huollettaisiin säntillisesti, erilaisten vaurioiden ennaltaehkäisemiseen ei kuitenkaan voi aina itse vaikuttaa. Taloyhtiön päättäjät ymmärtävät usein vain rahan arvon, eikä kukaan halua mistään mitään maksaa, varsinkaan toisten puolesta.
Mistä tietää, onko taloyhtiöstä tehty kuntotutkimus luotettava? Ehkä kysyjä ajatteleekin, että tutkimus on tehty ihan väärin, eikä sen antamaa tietoa ”pitää korjata pian” tarvitse hyväksyä.
Kuntotutkimusten luotettavuus on ongelmallinen, koska tekijöitä ja menetelmiä on monentasoisia, niin myös kuntotutkimusraporttien sisältöjä.
Osakkaiden mielestä kuntotutkimus ei voi maksaa paljon. Hinta on kuitenkin selkeä indikaattori siitä, kuinka paljon näytteitä tutkimus sisältää.
Julkisivuyhdistys r.y. on esittänyt ympäristöministeriölle, että korjausavustuksia saavilta taloyhtiöiltä edellytettäisiin kuntotutkimuksen laatimista tai valmista tutkimusta ennen kuin avustus myönnetään. Ympäristöministeriössä menettelyä pidetään periaatetasolla hyvänä, mutta käytännössä vaadetta ei voida kuulemma kirjoittaa lakitekstiin.
Mistä löydän pätevän tekijän…. Ammattitaitoisen… Luotettavan… Vastuunsakantavan….? Tämä tekijöiden etsintä taloyhtiöissä siis jatkuu. Referensseihin kannattaa aina tutustua ja kuunnella toisten kokemuksia.
Päätoimittaja Riina Takalan pääkirjoitus helmikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti PääkaupunkiseutuExtrassa 1/2015.