Pääkirjoitus: Iäkkäiden osakkeenomistajien vaikeudet

Asunto-osakeyhtiölain toimivuudesta on meneillään internetkysely. Siinä on tietääkseni mahdollisuus ottaa kantaa siihen, pitäisikö iäkkäiden osakkeenomistajien tueksi perustaa kuluttajan näkökulmasta toimiva asiamiespalvelu tai neuvontajärjestelmä. Sellaista tunnutaan tarvittavan.

Taloyhtiöön muuttaneet nuoret osakkaat valituttavat itsensä hallitukseen ja päättävät härskisti pitää yhtiökokoukset taloyhtiön kellaritiloissa, minne iäkkäät osakkaat eivät pääse. Tai eivät pääse senkään vuoksi, jos uudet tulokkaat ovat päättäneet hallituksen jäsenyyden valtuudella vaihtaa kellariovien lukot vain omilla toimiviin.

Miten iäkkäät osakkaat kykenevät toimimaan niin kuin osakkaalta edellytetään?

Yhtiökokous on osakkeenomistajan vaikuttamisen kannalta vuoden tärkein kokous. Mutta entäs jos ikä, ymmärrys, huono lukunäkö tai heikko kuulo ovat vieneet mahdollisuuden ymmärtää: erilaisia korjausvaihtoehtoja, maksaa näin ja näin paljon, voi ottaa remonttilainan tai maksaa se rahoitusvastikkeena, mitä tehdään ja milloin. ”Ai jaa, että minunkin huoneistossani, vaikka en minä tarvitse julkisivuremonttia tai viemäriputkien saneeraamista tai parvekelasitusta tai ilmanvaihtojärjestelmän uusimista tai….”

Oikeusministeriössä on virinnyt pohdinta, pitäisikö väestön ikääntyessä löytää jokin palvelumuoto, jolla erityisesti iäkkäiden ihmisten oikeussuojaa voitaisiin parantaa.

Eräs puheenjohtaja pohti sinällään hyvään ajatukseen kriittisenä näkemyksenään sitä, miten suuret valtuudet asiamiehellä tai kuluttajaneuvojalla pitäisi olla, että hänestä olisi käytännössä hyötyä. Minkälaisilla keinoilla hän pystyisi auttamaan, kun hallituksessa on tapahtunut iäkkäistä osakkeenomistajista piittaamaton vallankaappaus? Olisi oltava oikeudellista, sosiaalista ja monta muutakin käytännön toteuttamisen valtaa ja keinoja – ei pelkästään sananvaltaa ja neuvottelutaitoja.

Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen tiedostaa ongelman olemassaolon ja kehotti turvautumaan olemassa olevien asumisneuvojien ja sosiaalista isännöintiä harjoittavien tahojen puoleen.

Asumisen kehittämis- ja rahoituskeskuksen rahoittamaa asumisneuvontapalvelua voidaan kuitenkin käyttää vain asumiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen, ministeri korosti. Veroeuroja ei voida suunnata muuhun tukeen – ei esimerkiksi lainopilliseen neuvontaan tai avustajana toimimiseen.

On tärkeää, että iäkkäiden osakkeenomistajien kohtaamat ongelmat tiedostetaan, mutta löytyykö julkisen koneiston tai yhteiskunnan muilta toimijoilta – isännöintiyrityksistä – käytännön toteuttamiseen vaadittavaa innostusta, näkökulmaa, resursseja ja rahaa. Tai tahtoa.

Pääkirjoitus julkaistaan marraskuun lopussa ilmestyvässä Kiinteistöposti Professionalissa 9/2013.