Onko tässä mitään rotia – korjausvelkaa 50 miljardia

Yhtiökokoukset pitävät isännöitsijät hommissa pitkälle kesään, korjausvelka kasvaa kasvamistaan ja asuintaloja rakennetaan kuten aiemminkin, huonosti. Hiljattain julkaistiin rakennetun omaisuuden tila ROTI 2013 -raportti. Neljättä kertaa julkaistun raportin päärahoittajana olivat valtio ja joukko rakennus- ja kiinteistöalan liittoja. Raportissa käsiteltiin rakennettua ympäristöämme eli rakennuksia, infraa, yhdyskuntatekniikkaa, alan koulutusta ja kehitystä.

Minkä mitta heittää, sen pakkeli peittää
Kylpyhuoneremontin lopputarkastusta tehnyt valvoja ihmetteli vinoja laattoja ja pursuavia saumoja ja kysyi laattamieheltä, oliko homma hänen itsensä mielestä tehty hyvin. ”Ei hyvin, mutta normaalilla tavalla”, oli laatoittajan vastaus. Meillä kohistaan kosteus- ja homeongelmista, rakentamisen heikosta laadusta, harmaasta taloudesta – ihan aiheesta. Se kaikki kun on itse aiheutettua. Ja vaikka tuntuukin, että viranomaiset ohjaavat alaan liittyviä toimintoja liikaakin erilaisin laein ja asetuksin, niin julkaistussa raportissa moititaan rakennusten kunnossapidon vähäistä viranomaisohjausta – pelkästään PTS ei riitä.

Lisäksi oman ongelmansa järkeviin toimintoihin tuo se, että rakennusvalvonta tulkitsee määräyksiä eri tavoin eri kunnissa, mikä hankaloittaa erityisesti korjausrakentamista. Suomen valtion vuosibudjetti on noin 52 miljardia. Velkaa meillä on 85 miljardia ja ROTIn mukaan rakennuksiin kohdistuvaa korjausvelkaa jopa 50 miljardia euroa. Siis, valtion yhden vuosibudjetin verran. 50 miljardia on muuten 20 miljardia enemmän kuin rakennus- ja kiinteistöalan koko liikevaihto vuodessa. Eli summa on todella suuri, potenssiin monta verrattuna vaikkapa Kreikalle annettuihin lainatakuisiin.

Onko tässä mitään rotia?
Suomen kolhoosi- eli taloyhtiöasuminen koostuu 84 500 taloyhtiöstä ja 1,6 miljoonasta huoneistosta, joissa asuu 2,5 miljoonaa ihmistä. Edellä mainittua kiinteistömassaa isännöi 3800 ammatti-isännöitsijää ja 7000 oman toimensa ohella pieniä yhtiöitä isännöiviä osakasisännöitsijöitä. Ammattilaisten osuus on liian pieni, minkä johdosta yhdellä isännöitsijällä on liian monta yhtiötä hoidettavanaan. Ei toimi, niin kuin jatkuvasti käy ilmi.

Mitä tehdä, kun ala ukkoutuu, eikä homma kiinnosta nuoria? Hyvä kysymys. Olemassa ei liene yhtä oikeata vastausta, mutta asiaa voisi edesauttaa, jos meillä olisi jokin taho, jonka fokuksena olisi pelkästään isännöintialan kehittäminen. Kokonaisvaltaisesti kaiken kokoisten isännöintiyritysten huomioon ottaminen ja alan mahdollisuuksien ja hyvien puolien esille tuominen. Se voisi herättää nuortenkin kiinnostuksen.

Tällainen toimija meiltä puuttuu.