”Asutko siinä taloyhtiössä, missä on ne rumat parvekkeet.” Näin helsinkiläinen Asunto Oy Säästövanha tunnistettiin ympäristön asukkaiden keskuudessa aikaisemmin, mutta ei enää kesän 2014 jälkeen, kun parvekeremontti oli valmis. Päinvastoin – kehuja hyvännäköisistä parvekkeista on kuulunut niin talon asukkailta kuin ulkopuolisiltakin ihmisiltä. Erityispiirteinä taloyhtiön korjaushankkeessa olivat uuden innovatiivisen parvekeratkaisun hyödyntäminen sekä hankkeen läpivieminen projektinjohtourakkana.
Asunto Oy Säästövanha sai kunniamaininnan Julkisivuremontti 2015 -kilpailussa. Taloyhtiö muodostuu viidestä korkeasta kerrostalosta, joissa on 160 parveketta. Asuntoja vuosina 1959-1960 rakennetuissa taloissa on 240.
Parvekkeille oli tehty kuntotutkimus vuonna 2007, jossa jo kiirehdittiin erityisesti parvekekaiteiden korjaamista. Alimmaisten kerrosten parvekkeet olisi jouduttu laittamaan käyttökieltoon, ellei remonttipäätöstä olisi syntynyt.
– Asiassa oli jahkailtu pitkään. Parvekkeiden korjaaminen meni kuitenkin luontevasti yhteen putkiremontin kanssa, joka oli päätetty tehdä. Ajateltiin, että koska kerran se kirpaisee, tehdään remontit samanaikaisesti. Taloyhtiössä kuitenkin vallitsi jo yksimielisyys siitä, että korjattava on, julkisivu- ja putkiremontin aikaan hallituksen puheenjohtajana toiminut Lea Alasilta-Hagman kertoo.
Paikalla valaen vai jotenkin toisin?
Parvekkeiden korjaamisvaihtoehtoina tarkasteltiin hankesuunnitteluvaiheessa sitä, tehdäänkö uudet parvekkeet paikalla valaen vai – jonakin muuna ratkaisuna.
– Toteuttamistapaa rajoitti se, että talot sijaitsevat kaupunkikuvallisesti merkittävällä tontilla. Tarkistimme jo etukäteen kaupungin rakennusvalvonnan kannan, koska meillä oli aluksi haaveena parvekkeiden laajentaminen olohuoneiden levyisiksi. Kaupungin kanta oli kuitenkin tyrmäävän kielteinen.
– Parvekkeiden suurentamisasia olisi voitu viedä tämän kannanoton jälkeen kaupunkikuvaneuvottelukuntaan. Olisimme joutuneet odottamaan neuvottelukunnan kantaa. Putkiremontti kuitenkin ”puksutti” koko ajan eteenpäin, joten emme voineet jäädä parvekeasian vuoksi siitä ”junasta” pois, Alasilta-Hagman muistelee tästä ideasta luopumisesta.
Kaupunkikuvallisten syiden vuoksi hankkeessa voi sanoa joudutun uusille urille, koska nyt haluttiin selvittää, millä ratkaisulla voidaan säilyttää parvekkeiden ilme, mutta saada kuitenkin uudet parvekkeet.
– Elementtiratkaisua lähdettiin metsästämään myös siksi, että mietimme aikataulua ja sitä, miten pitkään talojen pitäisi olla huputettuina, jos parvekkeet tehdään paikallavaluna, Lea Alasilta-Hagman kertoo.
– Lisäksi pelättiin sitä, tuleeko paikallavalaen jäljestä tasalaatuista, kun parvekkeita pitää rakentaa monenlaisissa olosuhteissa. Elementtiratkaisulla arveltiin, että saamme tasalaatuisemmin tehdyt parvekkeet, nopeammin kuin paikalla valaen ja myös häiriöttömämmin, hän vielä jatkaa.
Parvekkeille kuitenkin enemmän tilaa
Parvekkeiden laajentamishaaveista ei lopulta tarvinnut kokonaan luopua, vaikkakin lisäsyvyys typistyi 15 senttimetriksi.
Lea Alasilta-Hagmanin mukaan parveke vaikuttaa uuden rakenneratkaisun ansiosta kuitenkin huomattavasti isommalta kuin vanha, jossa parvekelaattaa reunustivat parvekkeen pinta-alasta ison osan vievät kotelot.
Lisäksi se oli merkittävä parannus parvekkeen käyttämisen kannalta, että uusi parvekelaatta on lähes samassa tasossa kuin olohuoneen lattia.
– Parvekkeille on nyt helpompi päästä, kun siinä ei ole sitä kynnystä. Taloihin on muuttanut paljon lapsiperheitä, jotka voivat helposti viedä lastenvaunut parvekkeelle. Meillä on myös paljon rollaattorin kanssa liikkuvia asukkaita, jotka hekin pääsevät rollaattorinsa kanssa parvekkeelle, Alasilta-Hagman iloitsee.
Säästövanhan ratkaisussa voitiin todeta, ettei parvekkeiden laajentaminen syvyyssuunnassa aiheuttanut edes merkittävää lisähintaa parvekkeen korjaamisessa.
– Siihenhän tuli korjaamiskustannusten lisäksi oikeastaan vain pieni materiaalikulu, Martti Karimies LO Rakenne Oy:stä vielä jatkaa.
Parvekkeiden lasittamisessa päädyttiin siihen, että taloyhtiö hankkii lasitustarjoukset ja osakkaat päättivät itse, käyttävätkö tarjouksen ja lasittavat parvekkeensa vai eivät.
– Monet lasittivat parvekkeensa heti ja lasitusten asentamista jatketaan lähiaikoina, Alasilta-Hagman mainitsee.
Ratkaisussa huomioitiin hänen mukaansa erityisesti se, ettei yksiöissä asuvien korjauskustannusrasitus muodostuisi kohtuuttoman suureksi – yksiöissä kun ei ole parvekkeita.
– Parvekkeiden uudistaminen lisäsi huoneistojen houkuttelevuutta vuokralaisille asumismukavuuden kasvuna. Lisäksi pitkä-aikainen kustannuksiltaan kilpailukykyinen toteutus nostaa asunnon arvoa, seitsemän asuntoa yhtiöstä omistava asuntosijoittaja ja hallituksen jäsen hankkeen aikana ollut Markku Lansola kehuu.
Tavoitehinnan raameissa yhteistyössä
Säästövanhan korjaushanketta toteutettiin ns. projektinjohtourakkana. Pääurakoitsijana toimi Lemminkäinen Talo Oy ja parvekkeiden osalta aliurakoitsijana oli LO Rakenne Oy.
– Minulla on nyt kokemusta kahdesta jo päättyneestä asunto-osakeyhtiön projektinjohtourakasta, joista Säästövanha on toinen. Kokemukset ovat olleet erilaisia, putkiremontin hankesuunnittelun jälkeen hankkeeseen mukaan tullut projektipäällikkö Atte Stambej Vahanen Oy:stä kertoo.
Hänen mielestään projektinjohtourakassa myönteistä on keskustelevuus, mikä toteutui hänen mielestään Säästövanhassa erityisesti juuri parvekkeiden korjaamista koskevissa asioissa.
– Kun tuli eteen ongelmia, esimerkiksi se ratakiskojen pituuden vaihtelevuus, siihen etsittiin kaikkien osapuolten toimesta ratkaisua. Missään vaiheessa ei jääty taivastelemaan, että mitä tehdään, vaan todettiin mikä on tilanne, löydettiin ratkaisu, toteutettiin se ja sillä selvä, Lea Alasilta-Hagman tilittää.
– Yhteistoiminta parveketoimittajan kanssa oli koko projektin aikana helppoa ja kommunikointi sujuvaa. Kaikista asioista saimme sovittua ilman pienimpiäkään ongelmia, näin ison projektin kohdalla se on erittäin poikkeuksellista, Markku Lansola puolestaan kertoo.
– Koko projektin ajan piti kuitenkin niin taloyhtiötä kuin pääurakoitsijaa muistuttaa siitä, minkälaista urakkaa olemme tekemässä. Esimerkiksi lisätyötarjous ei projektinjohtourakassa tarkoita sitä, että lisätyöt maksavat juuri sen verran, vaan se on tietynlaista virtuaalirahaa, jolla päivitetään tavoite- tai kattohintoja, Stambej kuvailee.
Projektinjohtourakassa urakalle on asetettu tavoitehinta, jonka puitteissa toimitaan.Perinteisestä urakka-ajattelusta on hänen kokemuksensa mukaan selvästi vaikea päästä irti.
Ehkä siinäkin mielessä hankkeen aikana tarvittiinkin sen muistuttamista, että olemme tekemässä urakkaa yhdessä, meidän tavoitteemme on yhteinen ja meidän on keskusteltava avoimesti asioista.
Martti Karimies arvioi, että ehkä projektinjohtourakassa taloyhtiön on helpompi pitää kiinni omista tavoitteistaan ja toiveistaan. Perinteisissä urakkamalleissa kun vaikuttaa siltä, että taloyhtiön tahtotila voi jäädä suunnittelijan ja urakoitsijan valitsemien ratkaisujen alle.
Säästövanhan urakasta saatuihin myönteisiin kokemuksiin vaikutti varmasti sekin, että taloyhtiöllä oli hankkeessa aktiivisesti toimivat edustajat – hallituksen puheenjohtajana toiminut Lea Alasilta-Hagman ja hallituksen jäsen Markku Lansola, jotka olivat valmiita käyttämään hankkeen vaatimiin asioihin aikaansa.
Kilpailuttamisesta Lea Alasilta-Hagmannille on hankkeen aikana syntynyt ajatus siitäkin, miksi ei voitaisi enemmän tehdä valintoja neuvottelumenettelyn avulla.
– Minun mielestäni perinteinen ajatustapa, että liiketoimissa joku aina vetää välistä ja joku aina kärsii, on vanhanaikaista. Silloin kun on kyse konkreettisesta tuotteesta, kuten esimerkiksi meillä näistä parvekkeista, jotka toimitettiin tuoteosakauppana, parvekkeiden laatu voitiin tarkastaa ja virheet olisivat väistämättä tulleet esiin, Lea Alasilta-Hagman vielä toteaa.
Teksti: Riina Takala
Artikkeli on julkaistu tammikuussa ilmestyneessä Kiinteistöposti Pääkaupunkiseutu Extrassa 1/2016